Jac. Ahrenberg ja historian perintö : Restaurointisuunnitelmat Viipurin ja Turun linnoihin 1800-luvun lopussa

Jac. Ahrenberg and Patrimony Restoration Plans for Viipuri and Turku Castles at the End of the 19th Century This dissertation examines the unrealized restoration plans for two castles in the Grand Duchy of Finland one located at Viipuri (Vyborg, nowadays in Russia), the other at Turku (in Swedish, Åbo) during the last decades of the 19th century. Both castles were used as prisons, barracks and warehouses. From the middle of the 19th century on, their restoration and transformation into museums and "national monuments" were demanded in the newspapers. The prison reform in the 1860s stimulated the documentation and debate concerning their future, but it was only at the beginning of the 1880s when their restoration became an official state-run project. The undertaking was carried out by Johan Jacob (Jac.) Ahrenberg (1847 1914), architect of the National Board of Public Buildings. By combining written sources with drawings and photographs, this dissertation examines the restoration projects, the two castles' significance and the ways in which they were investigated by scholars. The plans are analyzed in connection with restoration practices in France and Sweden and in the context of contemporary discussions concerning national art and patrimony. The thesis argues that these former castles of the Swedish crown were used to manifest the western roots of Finnish law and order, the lineage of power and the capacity of the nation to defend itself. However, because of their symbolism, their restoration became a politically delicate question concerning the role of the Swedish heritage in Finland's nation-building process. According to Jac. Ahrenberg's plans, the two castles were to be restored to their assumed appearance at the time of the Vasa dynasty. Consequently, the structures would have resembled castles in Sweden. It is suggested that one aim of the restoration plans was to transform the two buildings into monuments testifying to the common history of Sweden and Finland. They were meant to consolidate the Swedish basis of Finnish culture and autonomy and thus to secure them against the threatening implications of Russian imperialism. It seems that along with the changing ideals of architectural restoration and the need for an original Finnish architectural heritage, the political connotations associated with the castles were one reason why Jac. Ahrenberg's restoration plans were never realized.

Tutkimus käsittelee Viipurin ja Turun linnojen kunnostushankkeita ja toteutumattomia restaurointisuunnitelmia 1800-luvun lopussa. Suureksi osaksi vankila- ja varastokäytössä olleiden linnojen restaurointia "kansallismonumenteiksi" ja museoiksi vaadittiin sanomalehdissä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vankilareformi 1860-luvulla johti rakennusten dokumentointiin ja julkiseen keskusteluun niiden tulevaisuudesta. Yksityisen aloitteen ja vuoden 1882 valtiopäivien seurauksena linnojen restauroinnista tuli valtiojohtoinen projekti, jonka suunnitteleminen annettiin Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Jac. (Johan Jacob) Ahrenbergin (1847‒1914) tehtäväksi. Kirjallisia ja kuvallisia lähteitä yhdistämällä tutkimuksessa tarkastellaan restaurointisuunnitelmia, linnojen merkityksiä ja tutkimushistoriaa. Restaurointisuunnitelmia analysoidaan suhteessa samankaltaiseen toimintaan Ranskassa ja Ruotsissa ja niitä tulkitaan kansallista taidetta ja perintöä koskeneiden aikalaiskeskustelujen valossa. Väitöskirjassa argumentoidaan, että linnojen avulla yritettiin tehdä näkyväksi Suomen yhteiskuntajärjestyksen läntisiä juuria, vallan linjoja ja puolustustahtoa. Hallitsijan valtaa symboloivien entisten Ruotsin valtakunnanlinnojen restauroinnista tuli Suomen kansakuntaa rakennettaessa poliittisesti arkaluontoinen kysymys koskien Ruotsin ajan perintöä. Jac. Ahrenbergin restaurointisuunnitelmien mukaan linnat olisi palautettu ulkoarkkitehtuuriltaan niiden oletettuun Vaasa-dynastian aikaiseen asuun. Arkkitehti poimi suunnitelmiin aiheita Ruotsin linnoista. Tutkimuksessa osoitetaan, että suunnitelmien yhtenä tarkoituksena oli muokata rakennuksista monumentteja Suomen ja Ruotsin yhteiselle historialle. Restauroiduilla linnoilla olisi korostettu Ruotsin ajan perinnön kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä ja rakennettu käsitystä Suomesta historiatietoisena, elinvoimaisena kansakuntana ja Venäjästä erillisenä valtiona. Restaurointiperiaatteiden muuttumisen ja omalaatuisen suomalaisen rakennusperinnön vaatimusten lisäksi linnojen poliittiset merkitykset näyttäisivät vaikuttaneen siihen, että Ahrenbergin restaurointisuunnitelmat jäivät toteuttamatta.