Despairing Justice and the Ethics of Legal Interpretation

This study discusses legal interpretation. The question is how legal texts, for instance laws, statutes and regulations, can and do have meaning. Language makes interpretation difficult as it holds no definite meanings. When the theoretical connection between semantics and legal meaning is loosened and we realise that language cannot be a means of justifying legal decisions, the responsibility inherent in legal interpretation can be seen in full. We are thus compelled to search for ways to analyse this responsibility. The main argument of the book is that the responsibility of legal interpretation contains a responsibility towards the text that is interpreted (and through the mediation of the text also towards the legal system), but not only this. It is not simply a responsibility to read and read well, but it transcends on a broader scale. It includes responsibility for the effects of the interpretation in a particular situation and with regard to the people whose case is decided. Ultimately, it is a responsibility to do justice. These two aspects of responsibility are conceptualised here as the two dimensions of the ethics of legal interpretation: the textual and the situational. The basic conception of language presented here is provided by Ludwig Wittgenstein s later philosophy, but the argument is not committed to only one philosophical tradition. Wittgenstein can be counterpointed in interesting ways by Jacques Derrida s ideas on language and meaning. Derrida s work also functions as a contrast to hermeneutic theories. It is argued that the seed to an answer to the question of meaning lies in the inter-personal and situated activity of interpretation and communication, an idea that can be discerned in different ways in the works of Wittgenstein, Derrida and Hans-Georg Gadamer. This way the question of meaning naturally leads us to think about ethics, which is approached here through the philosophy of Emmanuel Levinas. His thinking, focusing on topics such as otherness, friendship and hospitality, provides possibilities for answering some of the questions posed in this book. However, at the same time we move inside a normativity where ethics and politics come together in many ways. The responsibility of legal interpretation is connected to the political and this has to be acknowledged lest we forget that law always implies force. But it is argued here that the political can be explored in positive terms as it does not have to mean only power or violence.

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan oikeuden tulkinnan teoriaa. Oikeuden tulkinnassa on kyse päätöksentekijän (esimerkiksi tuomarin) sellaisesta toiminnasta, jossa hän määrittelee oikeudellisten tekstien merkityksiä tapausten ratkaisua silmällä pitäen. Koska oikeudelliset normit ovat kielellisiä ilmaisuja, nousee tarkastelun keskiöön oikeuden ja kielen suhde. Tutkimus selvittää tätä suhdetta erilaisten kieli- ja tulkintafilosofisten teorioiden avulla. Tutkimus on poikkitieteellinen sijoittuen oikeustieteen ja filosofian leikkauspisteeseen. Oikeudellinen tulkinta eroaa merkittävillä tavoilla muiden tekstien tulkinnasta erityisesti siksi, että sitä ohjaa oikeudenmukaisuuden vaatimus sekä usein myös ratkaisupakko. Epävarmoissa tilanteissa tuomarin on ratkaistava tekstin merkitys, eikä tätä ratkaisua voida pohjimmiltaan perustella millään kielellisellä seikalla, kuten esimerkiksi sanojen tavanomaisella tai sanakirjanmukaisella merkityksellä. Kielen monimerkityksellisyys on koettu oikeusteoriassa ongelmaksi jo jonkin aikaa. Tutkimuksen merkittävin anti on, että siinä kehitetään sellainen näkemys oikeudenmukaisesta tulkinnasta, joka ei edellytä että merkitys olisi stabiili. Avoimuus voi myös olla arvokasta oikeudenmukaisuuden kannalta. Tutkimuksen kielifilosofinen lähtökohta on Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofia, mutta sen lisäksi tarkastellaan runsaasti myös mannermaista merkitys- ja tulkintafilosofiaa, erityisesti Jacques Derridan ja Hans-Georg Gadamerin ajattelua. Wittgensteinin ja Derridan välillä on löydettävissä mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä, samoin Derridan ja Gadamerin, jotka tosin ovat monesta asiasta eri mieltä. Tutkimus päätyy näiden teorioiden perusteella kannattamaan käsitystä, jonka mukaan merkitystä on tarkasteltava ihmisten välisissä suhteissa ja kommunikaatiossa. Kysymys tulkinnan vastuusta nousee keskiöön. Tätä kautta merkityksen ongelma johtaa etiikkaan, jossa on myös kyse ihmisten kohtaamisesta ja kunnioituksesta. Sitä pohditaan tässä tutkimuksessa erityisesti Emmanuel Levinasin ajattelun kautta. Oikeuden tulkinnan etiikka onkin tutkimuksen keskeinen aihe. Tätä kautta oikeudellisen tulkinnan ongelma sijoittuu eettiseen tilaan, joka tosin samanaikaisesti heijastuu poliittiseen. Oikeuden tulkinnalle on tunnusomaista, ettei siinä olla kasvokkain toisen ihmisen kanssa eettisessä suhteessa, vaan pohdittavana on laajempia yhteiskuntaa ja oikeudenmukaisuutta koskevia kysymyksiä.