Vanhurskautta, oikeutta vai uskollisuutta? : ṣdq -sanue vuoden 1992 Kirkkoraamatun Psalmien kirjassa

Righteousness, justice or faithfulness? The Hebrew Root ṣdq in the Psalter of the Finnish Church Bible of 1992 This study attempts to answer three questions. Firstly, what do the derivates of the root ṣdq mean in the Hebrew Psalter? Secondly, with which equivalents are these Hebrew words translated in the Psalter of the Finnish Church Bible of 1992 and why? And thirdly, how is the translation of the root ṣdq in the Psalter placed in comparison with the translations of the root ṣdq in certain ancient and modern Bible translations? The root ṣdq has a very wide semantic field in Biblical Hebrew. The basic meaning of the root ṣdq is ‘right’ or ‘to be in the right’. The traditional English equivalent of the root ṣdq is righteousness. In many European languages the equivalent of the root ṣdq has some connection with the word ‘right’, but this is not the case in Finnish. The Finnish word vanhurskaus has been present since the first Finnish Bible translation by Mikael Agricola in 1548. However, this word has nothing to do with the Finnish word for ‘right’. The word vanhurskaus has become a very specific religious and theological word in Finnish, and it can be a word that is not obvious or at all understandable even to a native Finnish speaker. In the Psalter of the earlier Finnish Church Bible of 1938 almost every derivate of the root ṣdq (132/139) was translated as vanhurskaus. In the Psalter of the Finnish Church Bible of 1992 less than half of these derivates (67/139) are translated as that. Translators have used 20 different equivalents of the Hebrew derivates of the root ṣdq. But this type of translation also has its own problems. The most disputed is the fact that in it the Bible reader finds no connections between many Bible verses that have obvious connections with each other in the Hebrew Bible. For example, in verse Ps. 118, 15 one finds a Finnish word for ‘saved’ and in verse Ps. 142, 8 one finds another Finnish word for ‘friends’, while in the Hebrew Bible the same word is used in both verses, ṣaddîqīm. My study will prove that it is very challenging to compare or fit together the semantics of these two quite different languages. The theoretical framework for the study consists of biblical semantic theories and Bible translation theories. Keywords: religious language, Bible translations, Book of Psalms.

Tutkimukseni kohteena on heprean kielen ṣdq-sanue, joka on teologisesti keskeinen sanue koko Vanhassa testamentissa. Sanueen perinteisenä pääkäännösvastineena on suomen kielessä toiminut vanhurskaus-sanue. Tutkimukseni rajoittuu Psalmien kirjaan, joka sisältää 139 ṣdq-sanueen esiintymää eli yli neljäsosan kaikista sanueen 524 esiintymästä Vanhassa testamentissa. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan kolmeen kysymykseen: ensimmäiseksi kysymykseen, mikä on ṣdq-sanueen merkitys heprean kielessä, ja toiseksi, mitä käännösvastineita sanue on saanut vuoden 1992 Kirkkoraamatun Psalmien kirjassa ja miksi. Kolmanneksi etsin vastausta kysymykseen, mille paikalle vuoden 1992 Kirkkoraamattu sijoittuu raamatunkäännösten joukossa, kun ṣdq-sanueen kääntämistä verrataan tärkeimpiin muinaisiin ja joihinkin moderneihin käännöksiin. Tutkimukseni teoreettisena pohjana toimivat raamatullisen semantiikan ja raamatunkääntämisen teoriat. Sanajuuren ṣdq perusmerkitys heprean kielessä on ’oikea’ tai ’olla oikeassa’. Sanajuuren erityismerkitys, jota mikään sen synonyymeistä ei yksin voi korvata, on ’syyttömänä oikeassa oleminen’. Muita sanueen merkityksiä ovat muun muassa ’oikeus’, ’oikeamielisyys’ ja ’oikeudenmukaisuus’. Useissa muissa kielissä sanueen pääkäännösvastineella on semanttisesti läpinäkyvä yhteys kyseisen kielen ’oikeaa’ merkitsevään sanaan, esimerkiksi ruotsin sanalla rättfärdighet on yhteys sanaan rätt ja viron sanalla õiglus on yhteys sanaan õige. Ainoastaan suomenkielinen lukija ei automaattisesti ymmärrä, että sanalla vanhurskaus on jotakin tekemistä oikean kanssa. Mikael Agricola käytti Psalttarin käännöksessään vuonna 1548 vanhurskaus-sanuetta heprean kielen ṣdq -sanueen pääkäännösvastineena (kaikkiaan 117 esiintymässä). Agricola oli kuitenkin tietoinen alkukielisen sanueen perusmerkityksestä ja käytti 19 esiintymässä käännösvastineena sanoja, joilla on suomen kielessä läpinäkyvä yhteys sanaan oikea. Myöhemmissä Kirkkoraamatuissa kehitys kulki siihen suuntaan, että vanhurskaus-sanuetta käytettiin ṣdq-sanueen käännösvastineena yhä enemmän. Vuoden 1938 Kirkkoraamatussa 139 ṣdq-sanueen esiintymästä 132 on suomennettu vanhurskaus-sanueen sanalla. Vanhurskaus-sanueesta oli tullut 1900-luvulle tultaessa suomen kielessä uskonnollinen erityissanue, jota ei käytetä muissa kuin uskontoon liittyvissä yhteyksissä. Tämän vuoksi vuoden 1992 Kirkkoraamattua valmistellut raamatunkäännöskomitea teki linjauksen, että vanhurskaus-sanuetta käytetään vain tietyissä yhteyksissä ja heprean kielen ṣdq-sanueen rikasta semanttista sisältöä tuodaan esiin useiden eri käännösvastineiden kautta. Lopputuloksena on, että vuoden 1992 Kirkkoraamatussa vanhurskaus-sanue toimii 67 kertaa ṣdq-sanueen esiintymän käännösvastineena ja muut 72 esiintymää on käännetty yhteensä 19 eri käännösvastineella. Eri raamatunkäännösten joukossa vuoden 1992 Kirkkoraamattu sijoittuu ṣdq-sanueen kääntämisen osalta populaarikäännösten joukkoon. Eri käännösvastineiden runsas käyttö on ongelmallista raamatunlukijan kannalta, jolla on vaikeuksia hahmottaa eri raamatunkohtien välisiä yhteyksiä. Toisaalta Raamatussa käytetty sanasto muodostaa uskonnollisen kielenkäytön perustan. Vanhurskaus-sanue on edelleenkin keskeinen sanue uskonnollisessa suomen kielessä, mutta vuoden 1992 Kirkkoraamatussa sanueen perusta on huomattavasti ohentunut. Vanhurskaus-sanue tulisikin korvata suomen kielessä sanueella, joka olisi toisaalta ymmärrettävissä sellaisenaan, mutta joka toisaalta voisi samalla toimia teologisena erityissanueena ja ottaa kantaakseen kaikki ne teologiset merkitykset, jotka vanhurskaus-sanueeseen liittyvät. Sanueella tulisi olla myös semanttisesti läpinäkyvä yhteys suomen kielen sanaan oikea. Viimeistään seuraavan Kirkkoraamatun kääntäjien tulee ottaa tehtäväkseen tämän uuden sanueen luominen. Väitöskirjani osoittaa myös, että kahden eri kielen semantiikan yhteensovittaminen on hyvin haasteellista. Avainsanat: uskonnollinen kieli, raamatunkäännökset, Psalmien kirja