University Students' Approaches to Learning, Self-Regulation, and Cognitive and Attributional Strategies : Connections with Well-Being and Academic Success

This dissertation empirically explores the relations among three theoretical perspectives: university students approaches to learning, self-regulated learning, as well as cognitive and attributional strategies. The relations were quantitatively studied from both variable- and person-centered perspectives. In addition, the meaning that students gave to their disciplinary choices was examined. The general research questions of the study were: 1) What kinds of relationships exist among approaches to learning, regulation of learning, and cognitive and attributional strategies? What kinds of cognitive-motivational profiles can be identified among university students, and how are such profiles related to study success and well-being? 3) How do university students explain their disciplinary choices? Four empirical studies addressed these questions. Studies I, II, and III were quantitative, applying self-report questionnaires, and Study IV was qualitative in nature. Study I explored relations among cognitive strategies, approaches to learning, regulation of learning, and study success by using correlations and a K-means cluster analysis. The participants were 366 students from various faculties at different phases of their studies. The results showed that all the measured constructs were logically related to each other in both variable- and person-centered approaches. Study II further examined what kinds of cognitive-motivational profiles could be identified among first-year university students (n=436) in arts, law, and agriculture and forestry. Differences in terms of study success, exhaustion, and stress among students with differing profiles were also looked at. By using a latent class cluster analysis (LCCA), three groups of students were identified: non-academic (34%), self-directed (35%), and helpless students (31%). Helpless students reported the highest levels of stress and exhaustion. Self-directed students received the highest grades. In Study III, cognitive-motivational profiles were identified among novice teacher students (n=213) using LCCA. Well-being, epistemological beliefs, and study success were looked at in relation to the profiles. Three groups of students were found: non-regulating (50%), self-directed (35%), and non-reflective (22%). Self-directed students again received the best grades. Non-regulating students reported the highest levels of stress and exhaustion, the lowest level of interest, and showed the strongest preference for certain and practical knowledge. Study IV, which was qualitative in nature, explored how first-year students (n = 536 ) in three fields of studies, arts, law, and veterinary medicine explained their disciplinary choices. Content analyses showed that interest appeared to be a common concept in students description of their choices across the three faculties. However, the objects of interest of the freshmen appeared rather unspecified. Veterinary medicine and law students most often referred to future work or a profession, whereas only one-fifth of the arts students did so. The dissertation showed that combining different theoretical perspectives and methodologies enabled us to build a rich picture of university students cognitive and motivational predispositions towards studying and learning. Further, cognitive-emotional aspects played a significant role in studying, not only in relation to study success, but also in terms of well-being. Keywords: approaches to learning, self-regulation, cognitive and attributional strategies, university students

Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin yliopisto-opiskelijoiden lähestymistapoja oppimiseen, itsesäätelyä sekä kognitiivisia ajattelu- ja toimintastrategioita. Näiden kolmesta eri tutkimustraditiosta nousevien käsitteiden välisiä suhteita tutkittiin empiirisesti sekä muuttuja- että henkilöorientoituneilla tilastollisilla menetelmillä kolmessa osatutkimuksessa. Neljännessä osatutkimuksessa tarkasteltiin minkälaisia syitä opiskelijoilla oli alavalintansa taustalla. Ensimmäisessä osatutkimuksessa (n=366) osallistujat olivat useista eri tiedekunnista ja eri vaiheissa opintojaan. Lähestymistavat oppimiseen, itsesäätely sekä ajattelu- ja toimintastrategiat muodostivat kaksi kognitiivis-motivationaalista profiiliryhmää. Ryhmät erosivat toisistaan opintomenestyksen suhteen. Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin vastaavanlaisia profiileja ensimmäisen vuoden opiskelijoilla (n=436) kolmesta eri tiedekunnasta (humanistinen, oikeustieteellinen ja maa- ja metsätaloustieteellinen). Tulokset osoittivat, että kolmeen profiiliryhmään kuuluvat opiskelijat erosivat toisistaan sekä opintomenestyksen että hyvinvoinnin suhteen. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäisen vuoden opettajaopiskelijoiden (n=213) kognitiivis-motivationaalisia profiileja sekä niiden yhteyttä opintomenestykseen, tietokäsityksiin ja hyvinvointiin. Tulokset osoittivat, että kolmeen eri ryhmään kuuluvat opiskelijat erosivat toisistaan opintomenestyksen, hyvinvoinnin ja episteemisten uskomusten suhteen. Kiinnostuksen puute oli yhteydessä ongelmalliseen profiiliin. Epäadaptiivisessa profiilissa yhdistyivät oppimisen säätelyn ongelmat ja tehtävien välttely. Tämän ryhmän opiskelijat raportoivat eniten stressiä ja opiskelu-uupumusta. Kaikissa kolmessa osatutkimuksessa syväsuuntautuminen oppimiseen oli yhteydessä itsesäätelyyn ja suotuisiin motivationaalisiin strategioihin. Sellaiset opiskelijat, joita voisi luonnehtia optimistisiksi ja itseohjautuviksi, menestyivät ja voivat parhaiten. Neljännessä osatutkimuksessa analysoitiin sisällöllisesti kolmen tiedekunnan (humanistinen, oikeustieteellinen ja eläinlääketieteellinen) opiskelijoiden (n=536) kertomia syitä opiskelualansa valinnalle. Kiinnostus osoittautui yleisesti käytetyksi perusteluksi alavalinnoille. Erityisesti ammatillisesti orientoituneissa koulutusohjelmissa myös tulevaisuuden työ mainittiin usein. Sen sijaan humanisteista vain noin viidesosa ilmaisi tulevaisuuden työn valintansa perusteena. Vastausten perusteella opiskelijoiden kiinnostus oli opintojen alussa orastavaa, selkeitä kiinnostuksen kohteita ei mainittu kovin usein. Väitöskirja osoitti, että yliopisto-opiskelijan lähestymistapoja oppimiseen, itsesäätelyä sekä ajattelu- ja toimintastrategioita on hyödyllistä tarkastella kokonaisuutena. Näillä profiileilla on yhteyksiä sekä opintomenestykseen että hyvinvointiin. Kiinnostus osoittautui keskeiseksi opiskelijoiden alavalinnoissa ja sen puute oli yhteydessä ongelmalliseen opiskeluprofiiliin. Avainsanat: lähestymistavat oppimiseen, oppimisen säätely, ajattelu- ja toimintastrategiat, yliopisto-opiskelijat