Growing up in Affiliation with a Religious Community : A Case Study of Seventh-day Adventist Youth in Finland

This study investigates how the religious community as a socialization context affects the development of young people's religious identity and values, using Finnish Seventh-day Adventism as a context for the case study. The research problem is investigated through the following questions: (1) What aspects support the intergenerational transmission of values and tradition in religious home education? (2) What is the role of social capital and the social networks of the religious community in the religious socialization process? (3) How does the religious composition of the peer group at school (e.g., a denominational school in comparison to a mainstream school) affect these young people s social relations and choices and their religious identity (as challenged versus as reinforced by values at school)? And (4) How do the young people studied negotiate their religious values and religious membership in the diverse social contexts of the society at large? The mixed method study includes both quantitative and qualitative data sets (3 surveys: n=106 young adults, n=100 teenagers, n=55 parents; 2 sets of interviews: n=10 young adults and n=10 teenagers; and fieldwork data from youth summer camps). The results indicate that, in religious home education, the relationship between parents and children, the parental example of a personally meaningful way of life, and encouraging critical thinking in order for young people to make personalized value choices were important factors in socialization. Overall, positive experiences of the religion and the religious community were crucial in providing direction for later choices of values and affiliations. Education that was experienced as either too severe or too permissive was not regarded as a positive influence for accepting similar values and lifestyle choices to those of the parents. Furthermore, the religious community had an important influence on these young people s religious socialization in terms of the commitment to denominational values and lifestyle and in providing them with religious identity and rooting them in the social network of the denomination. The network of the religious community generated important social resources, or social capital, for both the youth and their families, involving both tangible and intangible benefits, and bridging and bonding effects. However, the study also illustrates the sometimes difficult negotiations the youth face in navigating between differentiation and belonging when there is a tension between the values of a minority group and the larger society, and one wants to and does belong to both. It also demonstrates the variety within both the majority and the minority communities in society, as well as the many different ways one can find a personally meaningful way of being an Adventist. In the light of the previous literature about socialization-in-context in an increasingly pluralistic society, the findings were examined at four levels: individual, family, community and societal. These were seen as both a nested structure and as constructing a funnel in which each broader level directs the influences that reach the narrower ones. The societal setting directs the position and operation of religious communities, families and individuals, and the influences that reach the developing children and young people are in many ways directed by societal, communal and family characteristics. These levels are by nature constantly changing, as well as being constructed of different parts, like the pieces of a jigsaw puzzle, each of which alters in significance: for some negotiations on values and memberships the parental influence may be greater, whereas for others the peer group influences are. Although agency does remain somewhat connected to others, the growing youth are gradually able to take more responsibility for their own choices and their agency plays a crucial role in the process of choosing values and group memberships. Keywords: youth, community, Adventism, socialization, values, identity negotiations

Uskonnollisen yhteisön kontekstissa kasvaminen: tapaustutkimus suomalaisista adventistinuorista Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten uskonnollinen yhteisö sosialisaatiokontekstina, tässä suomalainen adventismi, vaikuttaa nuorten identiteetin ja arvojen kehityksessä. Tutkimusongelmaa lähestytään seuraavien kysymysten kautta: Mitkä tekijät tukevat uskonnollisen kotikasvatuksen ylisukupolvista arvojen ja perinteen siirtymistä? Mikä on uskonnollisen yhteisön ja sosiaalisen pääoman rooli sosialisaatioprosessissa? Miten katsomukselliset taustat toisaalta kristillisen ja toisaalta kunnallisen koulun vertaisryhmässä vaikuttavat nuorten sosiaalisiin suhteisiin ja uskonnolliseen identiteettiin? Miten adventistinuoret neuvottelevat uskonnollisia arvojaan ja jäsenyyksiään erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa? Tutkimuksessa uskonnollista sosialisaatiota on lähestytty kasvatustieteellisestä näkökulmasta, kiinnittäen erityistä huomiota nuoruuteen ikäkautena jolloin arvoja ja jäsenyyksiä neuvotellaan lisääntyvällä itsenäisyydellä suhteessa vanhempien arvoihin. Monimenetelmäinen tutkimus käsittää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia aineistoja (kolme kyselytutkimusta: n=106 nuorta aikuista, n=100 teiniikäistä, n=55 teini-ikäisten vanhempia; kaksi haastatteluaineistoa: n=10 nuorta aikuista ja n=10 teini-ikäistä; sekä havainnointiaineiston nuorten kesäleireiltä). Tutkimuksen perusteella keskeisiä tekijöitä kodin arvokasvatuksessa ovat lasta arvostava suhtautuminen, vanhempien esimerkki merkityksellisestä elämäntavasta sekä lasten rohkaiseminen kriittiseen ajatteluun omakohtaisten arvovalintojen mahdollistajana. Uskontoon ja yhteisöön liittyvien kokemusten luonne oli keskeisen tärkeä lähtökohta: kotikasvatuksen, jossa uskonnosta välittyi liian ehdoton tai toisaalta epäjohdonmukainen kuva, koettiin kannustavan nuoria hakemaan arvomaailmansa muualta kuin vanhempien aatejärjestelmästä. Yhteisöllä on aineiston perusteella merkittävä rooli uskonnollisessa sosialisaatiossa: yhteisön rohkaisu kannusti nuoria arvo- ja elämäntapavalinnoissa sekä tarjosi jäsenyyden kautta jaetun uskonnollisen identiteetin juurruttamalla nuoria sosiaaliseen verkostoon. Verkosto puolestaan tuotti nuorille ja heidän perheilleen myös sosiaalista pääomaa sekä konkreettisten että sosiaalisten resurssien muodossa. Yhteisö tarjosi nuorille myös mahdollisuuden sekä vertaisverkostoon että kontakteihin eri ikäryhmien ja erilaisten sosiaalisten taustojen välillä. Tutkimus kuitenkin havainnollistaa, miten neuvotteleminen vähemmistön ja muun yhteiskunnan arvojen ja jäsenyyksien välillä aiheuttaa jännitteitä nuorten elämään. Aineisto ilmentää arvomaailmojen monimuotoisuutta sekä vähemmistön sisällä että yhteiskunnassa laajemmin, samoin kuin sitä, miten erilaisilla tavoilla yksilö voi löytää mielekkään elämäntavan uskonnollisen ryhmän jäsenenä. Tuloksia tarkastellaan yksilön, perheen, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla, jotka nähdään ikään kuin suppilona, jossa laajempi ylätaso aina osaltaan rajaa sosialisaatioprosessia, suunnaten vaikutteita jotka ulottuvat alemmille tasoille. Yhteiskunnallinen taso suuntaa vanhempien työllisyystilannetta, perheen asumismuotoa sekä uskonnollisen yhteisön positiota ja toimintaa ja sitä kautta yhteisöön kuuluvien perheiden ja yksilöiden elämää. Yhteisön arvot ja normit vaikuttavat sen piirissä toimivien perheiden kasvatusmalleihin, ja vanhempien arvot suuntaavat perheessä toteutuvaa kasvatusta. Näin ollen vaikutteet, jotka sosialisaatioprosessissa ulottuvat lapsiin ja nuoriin, ovat monin tavoin rajautuneet ja ohjautuneet yhteiskunnallisten, yhteisöllisten ja perhetekijöiden kautta. Nämä sisäkkäiset kontekstit ovat muodostuneet useista osista, jotka muuttuvat jatkuvasti ja myös niiden merkitys suhteessa toisiinsa muuttuu: tiettyjen arvoja tai jäsenyyksiä koskevien neuvottelujen osalta vanhempien malli saattaa olla merkityksellisempi, toisten osalta vertaisryhmän vaikutus merkitsee enemmän. Lisäksi yksilön ominaisuudet, erityisesti toimijuus, vaikuttavat kasvuprosessissa. Vaikka toimijuus rakentuukin suhteessa sosiaaliseen viitekehykseen, vastuunotto omista valinnoista lisääntyy nuoren kasvaessa. Toimijuus onkin keskeisessä osassa arvojen ja jäsenyyksien neuvottelemisessa. Avainsanat: nuoret, yhteisö, adventismi, sosialisaatio, arvot, identiteettineuvottelut