Avoimesti sitoutuneena : Lähetystyö kristillisessä kasvatuksessa ja vapaaehtoistyössä

In this study the junction of Christian mission, Christian education and voluntary work are examined in the Christian student voluntary association Opiskelijain Lähetysliitto (OL), which is the Finnish successor to the Student Volunteer Movement. The main subjects are the structure and content of the mission education as one aspect of Lutheran education and the reasons for expressing the mission interest through voluntary work. The research questions are as follows: What kind of organization has the OL been? What has mission education been like in the OL? Why have the former chairpersons participated in the OL? How have purposiveness and intentionality arisen among the former chairpersons? The study is empirical despite having a historical and retrospective view, since the OL is explored during the period 1972 2000. The data consists of the OL s annual reports, membership applications (N=629) and interviews of all 25 former chairmen. Data is analysed by qualitative and quantitative content analysis in a partly inductive and partly deductive manner. The pedagogical framework arises from situational learning theory (Lave - Wenger 1991), which was complemented with the criteria for meaningful learning (Jonassen 1995), the octagon model of volunteer motivation (Yeung 2004) and the definitions of intentionality and purposiveness in the theory of teachers pedagogical thinking (Kansanen et al. 2000). The analysis of the archive data showed that the activities of the OL are reminiscent of those of the missions of the Finnish Evangelical Lutheran Church congregations. The biggest difference was that all OL participants were young adults, the age group that is the greatest challenge to the Church. The OL is therefore an interesting context in which to explore mission education and mission interest. The key result of the study was the forming of a model of mission educa-tion. The model has three educational components: values, goals and methods. The gist of the model is formed by the goals. The main goal is the arousing and strengthening of mission interest which has emotional, cognitive and practical aspects. The subgoals create the horizontal vertical and inward outward dimensions of the model, which are the metalevels of mission education. The subgoals reveal that societal and religious education may embody a missionary dimension when they are understood as missionary training. Further, a distinction between mission education and missionary training was observed. The former emphasizes the main goal of the model and the latter underlines the subgoals. Based on the vertical dimension of the model the study suggests that the definition of religious competence needs to be complemented with missional competence. Reasons for participating in the OL were found to be diverse as noted in other studies on volunteering and motivating factors, and were typical to young people such as the importance of social relations. The study created new motivational themes that occurred in the middle of the continuity newness and the distance proximity dimensions, which were not found in Yeung s research. Mission interest as voluntary work appeared as oriented towards one s own spirituality or towards the social community. On the other hand, mission interest was manifested as intentional education in order to either improve the community or to promote the Christian mission. In the latter case the mission was seen as a purpose in life and as a future profession. Keywords: mission, Christian education, voluntary work, mission education, mission interest, stu-dent movement

Monikulttuurisuus ja maailmanlaaja vastuullisuus koskettavat jokaisen ihmisen elämää globalisoituvassa Suomessa ja maailmassa. Kasvatuksen näkökulmasta aiheita on tutkittu yhteiskunnan antaman kasvatuksen yhteydessä. Tässä tutkimuksessa laajennetaan tarkastelua uskonnollisen yhteisöön, jolloin kasvatuksellisesti keskeinen kysymys on, miten yhdistää sekä uskontojen luonteeseen kuuluva missionaarisuus eli lähetystyö että avoimuus ja kunnioitus uskonnollista ja kulttuurista moninaisuutta kohtaan. Kirkon ja yhteiskunnan nykyisiä vaikuttajia haastateltu Tutkimuksen tehtävänä oli analysoida lähetyskasvatusta osana kristillistä kasvatusta ja lähetystyöhön liittyvää vapaaehtoistyötä eli lähetysharrastusta. Tutkimuskontekstina toimi evankelis-luterilainen opiskelijajärjestö Opiskelijain Lähetysliitto (OL). Tutkimuksessa analysoitiin OL:n toimintakertomukset ja jäsenanomukset (N=629) vuosilta 1972 2000. Lisäksi haastateltiin kaikki 25 OL:n entistä puheenjohtajaa. Puheenjohtajien joukossa oli monia nykyisiä kirkollisia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia kuten muusikko Pekka Simojoki, johtaja Otto Lehtipuu, kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ja hiippakuntasihteeri Aulikki Mäkinen. Nuorena aikuisena lähetystyön asialla Tutkimuksessa selvisi, että verrattuna paikallisseurakuntien lähetystoimintaan OL ei eroa osallistujamääriltään tai toimintamuodoiltaan. Suurin ero on liittynyt ikärakenteeseen, sillä OL:ssä kaikki jäsenet ovat olleet nuoria aikuisia eli ikäryhmää, joka on havaittu Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa haastavimmaksi saada mukaan toimintaa. Entisten puheenjohtajien lähetysharrastus ilmeni toisaalta sisäänpäin kääntyneisyytenä, joka suuntautui joko kohti omaa hengellistä kasvua tai sosiaalista yhteisöä. Toisaalta lähetysharrastus näyttäytyi intentionaalisena kasvatustoimintana joko yhteisön kehittämiseksi tai lähetystyön edistämiseksi, jolloin lähetystyö nähtiin elämäntehtävänä ja tulevaisuuden ammattina. Lähetyskasvatus kristillisenä kasvatuksena Tutkimuksen päätulos on lähetyskasvatuksen malli, jonka ytimen muodostavat kasvatustavoitteet. Päätavoitteeksi hahmottui lähetysharrastuksen synty ja syveneminen, joka sisältää emotionaalisen, kognitiivisen ja pragmaattisen puolen. Sivutavoitteita olivat omaan yhteisöön ja globaaliin maailmaan sosiaalistuminen (yhteiskunnallis-sosiaalinen ulottuvuus) sekä kristillisen spiritualiteetin kasvu ja uskonnollisen toiseuden kohtaamisen oppiminen (uskonnollinen ulottuvuus). Lähetyskasvatuksen mallia voidaan käyttää suunniteltaessa ja arvioitaessa lähetyskasvatusta sekä koulutettaessa lähetyskasvatuksen toteuttajia ja vastuunkantajia. Malli on myös hyödyllinen laajemmin kristillisen kasvatuksen alalla, kun pohditaan, miten kristillisen kirkon ydintehtävä, lähetystyö voisi toteutua syvemmin ja aidommin kirkon ja kristittyjen arjessa.