The Feminist Transformation of Bioethics : An Analysis of Theoretical Perspectives and Practical Applications in Feminist Bioethics

The purpose of this study is to examine how transformation is defining feminist bioethics and to determine the nature of this transformation. Behind the quest for transformation is core feminism and its political implications, namely, that women and other marginalized groups have been given unequal consideration in society and the sciences and that this situation is unacceptable and should be remedied. The goal of the dissertation is to determine how feminist bioethicists integrate the transformation into their respective fields and how they apply the potential of feminism to bioethical theories and practice. On a theoretical level, feminist bioethicists wish to reveal how current ways of knowing are based on inequality. Feminists pay special attention especially to communal and political contexts and to the power relations endorsed by each community. In addition, feminist bioethicists endorse relational ethics, a relational account of the self in which the interconnectedness of persons is important. On the conceptual level, feminist bioethicists work with beliefs, concepts, and practices that give us our world. As an example, I examine how feminist bioethicists have criticized and redefined the concept of autonomy. Feminist bioethicists emphasize relational autonomy, which is based on the conviction that social relationships shape moral identities and values. On the practical level, I discuss stem cell research as a test case for feminist bioethics and its ability to employ its methodologies. Analyzing these perspectives allowed me first, to compare non-feminist and feminist accounts of stem cell ethics and, second, to analyze feminist perspectives on the novel biotechnology. Along with offering a critical evaluation of the stem cell debate, the study shows that sustainable stem cell policies should be grounded on empirical knowledge about how donors perceive stem cell research and the donation process. The study indicates that feminist bioethics should develop the use of empirical bioethics, which takes the nature of ethics seriously: ethical decisions are provisional and open for further consideration. In addition, the study shows that there is another area of development in feminist bioethics: the understanding of (moral) agency. I argue that agency should be understood to mean that actions create desires.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä feministinen bioetiikka on. Bioetiikka tutkii biotieteelliseen ja lääketieteelliseen tutkimukseen ja niiden soveltamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Feministinen bioetiikka on bioetiikan osa-alue, jossa lähtökohtana on nk. ydinfeminismi. Ydinfeminismin mukaan naisten epätasa-arvoinen asema yhteiskunnissa ja tieteessä on edelleen kiistaton epäkohta. Feministisen bioetiikan mukaan bioetiikassa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, miten bio- ja lääketieteet vaikuttavat yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden kehittymiseen ja miten kyseenalaistamattomat tutkimukselliset lähtökohdat voivat tukea epätasa-arvoon. Feministisessä bioetiikassa pyritään muuttamaan näitä tutkimuksellisia lähtökohtia. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten feministisen bioetiikan muutoshakuisuus näkyy bioetiikan teorioissa ja soveltavassa bioetiikassa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan, miten feministit pyrkivät muuttamaan bioetiikan teorioita. Teoreettisella tasolla feministinen bioetiikka pyrkii paljastamaan, millä tavoin epätasa-arvo heijastuu tieteellisen ja moraalisen tiedon tuottaminen. Valtavirtabioetiikka ei kyseenalaista tarpeeksi valtasuhteita ja niiden vaikutusta tieteeseen, arvoihin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Tällöin se pitää yllä epätasa-arvoista yhteiskunnallista kehitystä. Feministisen näkökulman mukaan bioetiikkaa pitäisi muuttaa siten, että eettisiä kysymyksiä tarkastellaan valtasuhteiden, relaatioiden ja kontekstien näkökulmasta. Sosiaalista toimijuutta, yhteisöllisyyttä ja kokemuksellisuutta korostetaan. Kokemusperäistä tietoa pitäisi käyttää bioeettisten ongelmien hahmottamisessa ja ratkaisemisessa. Tutkimuksen toisessa osassa tarkastellaan, miten feministisen bioeetikot soveltavat teoreettisia lähtökohtiaan keskeisten bioeettisten käsitteiden muokkaamiseen. Feministien mukaan bioetiikassa käytettäviä keskeisiä käsitteitä pitäisi muuttaa siten, että ne vastaavat paremmin todellisuutta eivätkä perustu epätodellisiin ihanteisiin. Esimerkkinä tutkimuksessa tarkastellaan autonomian käsitettä. Valtavirtabioetiikassa autonomia on keskeinen käsite, jolla kuvataan potilaiden ja tutkimushenkilöiden itsemääräämisoikeutta. Feministiset bioeetikot eivät halua luopua autonomiasta itsemääräämisoikeutena oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on tärkeä. Sen sijaan feministit esittävät, että autonomian käsite ei kuvaa vain itsemääräämisoikeutta, vaan käsitteeseen sisältyy muita merkityksiä, joita ei usein huomata. Valtavirtabioetiikassa autonominen yksilö kuvataan toisista yksilöistä irrallisena, täysin rationaalisena ja historiallisista tai kulttuurisista yhteyksistä riippumattomana. Feministisen näkökulman mukaan tällainen autonomia vääristää todellisuutta. Se on ideaali, jota kukaan ei voi saavuttaa. Vaihtoehtona feministit esittävät relationaalisen autonomian käsitteen. Relationaalinen autonomia perustuu ajatukseen sosiaalisista suhteista, jotka muovaavat ihmisten identiteettiä ja eettisiä arvoja. Tutkimuksessa tarkastellaan feminististä soveltavaa (käytännöllistä) bioetiikkaa. Esimerkkinä käytetään kantasolututkimusta. Feministisen bioetiikan näkökulmasta nykyistä kantasolututkimuksesta käytävää eettistä keskustelua pitää muuttaa. Eettinen keskustelu on keskittynyt tutkimuksessa käytettävien alkioiden moraalisen aseman määrittelemiseen. Feministien mukaan keskustelu on tällöin yksipuolista, hedelmätöntä ja aiheuttaa muiden keskeisten kysymysten ohittamisen. Feministien mukaan kantasolututkimuksesta käytävässä eettisessä keskustelussa pitäisi kiinnittää huomiota laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten tutkimus- ja hoitoresurssien käyttämiseen, tutkimusten ja hoitojen kaupallistumiseen sekä erityisesti luovuttajien asemaan. Kantasolututkimuksessa käytetään alkioita, sikiöitä ja munasoluja, joita naiset ja lapsettomat parit luovuttavat hedelmöityshoitojen ja raskaudenkeskeytysten yhteydessä. Feministiset bioeetikot eivät kyseenalaista kantasolututkimusta tai munasolujen, alkioiden ja sikiöiden luovuttamista tutkimukseen sinänsä. Sen sijaan he kyseenalaistavat tutkimuksesta käytävän eettisen keskustelun, jossa luovuttajien tilannetta ei huomioida. Feministisessä bioetiikassa esitetään, että kantasolututkimuksesta käytävän keskustelun taso paranee, jos laajemmat yhteiskunnalliset kysymykset otetaan huomioon. Tutkimuksessa todetaan, että feministiset bioeetikot pyrkivät muuttamaan valtavirtabioetiikkaa teoreettisella, käsitteellisellä ja käytännöllisellä tasolla. Feministinen bioetiikka on kuitenkin nuori tutkimusala ja siten keskeneräinen hanke. Feministisen bioetiikan potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty bioetiikassa. Tutkimuksessa esitetään, että feminististä bioetiikkaa voitaisiin kehittää alan sisäisellä kriittisellä keskustelulla sekä teoreettisten ja metodisten lähtökohtien tarkentamisella. Alaa veisivät eteenpäin erityisesti uudet teoreettiset määrittelyt, kuten moraalisen toimijuuden selventäminen, sekä empiiristen metodien soveltaminen bioetiikan alalla.