Adnominal Person in the Morphological System of Erzya : Adnominaalinen persoona ersän kielen morfologisessa järjestelmässä

This dissertation is a synchronic description of adnominal person in the highly synthetic morphological system of Erzya as attested in extensive Erzya-language written-text corpora consisting of nearly 140 publications with over 4.5 million words and over 285,000 unique lexical items. Insight for this description have been obtained from several source grammars in German, Russian, Erzya, Finnish, Estonian and Hungarian, as well as bounteous discussions in the understanding of the language with native speakers and grammarians 1993 2010. Introductory information includes the discussion of the status of Erzya as a lan- guage, the enumeration of phonemes generally used in the transliteration of texts and an in-depth description of adnominal morphology. The reader is then made aware of typological and Erzya-specifc work in the study of adnominal-type person. Methods of description draw upon the prerequisite information required in the development of a two-level morphological analyzer, as can be obtained in the typological description of allomorphic variation in the target language. Indication of original author or dialect background is considered important in the attestation of linguistic phenomena, such that variation might be plotted for a synchronic description of the language. The phonological description includes the establishment of a 6-vowel, 29-consonant phoneme system for use in the transliteration of annotated texts, i.e. two phonemes more than are generally recognized, and numerous rules governing allophonic variation in the language. Erzya adnominal morphology is demonstrated to have a three-way split in stem types and a three-layer system of non-derivative affixation. The adnominal-affixation layers are broken into (a) declension (the categories of case, number and deictic marking); (b) nominal conjugation (non-verb grammatical and oblique-case items can be conjugated), and (c) clitic marking. Each layer is given statistical detail with regard to concatenability. Finally, individual subsections are dedicated to the matters of: possessive declension compatibility in the distinction of sublexica; genitive and dative-case paradigmatic defectivity in the possessive declension, where it is demonstrated to be parametrically diverse, and secondary declension, a proposed typology modifiers without nouns , as compatible with adnominal person.

Väitöskirjatyöni on synkroninen kuvaus ersän kielen monipuolisesta omistusliitteiden käytöstä. Tutkimusaineistona on käytetty ersänkielisiä tekstikorpuksia, jotka koostuvat lähes 140 julkaisusta, yli 4,5 miljoonasta sanasta ja yli 285000 erillisestä sanamuodosta. Kuvauksen pohjana ovat erikieliset ersän kieliopit. Keskusteluilla niin ersää äidinkielenään puhuvien kuin muiden kielioppien kirjoittajien kanssa vuosina 1993 2010 on ollut tärkeä merkitys sille, miten työ kokonaisuudessaan on muotoutunut. Väitöskirjan alkuosassa pohditaan ersän kielen asemaa ja sen tulevaisuutta. Myös ersän äännejärjestelmän kuvaus sekä perusteellinen ja monipuolinen ersän nominaalilausekkeiden rakenteiden kuvaus sisältyy väitöskirjan alkuosaan. Luvussa 1.3. käsitellään persoonatutkimuksen taustaa ja tutkimuksia, jotka koskevat typologiaa ja eri kieliopeissa käsiteltyjä ersän persoonarakenteita. Kuvauksen menetelmissä (luku 2.) on hyödynnetty kielen morfologisen tason kuvausta varten kehitettyä kaksitasomallia, jota voidaan käyttää sanamuotojen morfologisessa analyysissa. Tätä analyysia voidaan taas hyödyntää ersän allomorfisen variaation typologisesta kuvauksesta. Hypoteesina on, että tekstin alkuperäisen kirjoittajan taustaa ja myös murretaustaa koskeva tieto on tärkeä kielellisten ilmiöiden kuvauksissa; näiden tietojen käyttäminen mahdollistaa kielen variaation synkronisen kuvauksen. Fonologiseen kuvaukseen (luku 3.) kuuluu 6-vokaalinen ja 29-konsonanttinen foneemijärjestelmä (2 uutta), jota on käytetty automaattisesti jäsennettyjen tekstien tarkekirjoituksessa. Lisäksi tarjotaan lukuisia sääntöjä, joiden avulla kuvataan allofonista vaihtelua. Ersän nominaalilausekkeiden taivutus esitetään kolmena kerrostumana. Nämä kerrostumat jaetaan (luku 4.2.1.-3.) substiivityyppiseen, johon sisältyy sijan, luvun ja deiksiksen merkintä, (luku 4.2.4.) nominaalikonjugaatioon: tämä koskee ersän nominatiivi- ja oblikvisijaisia nomineja, postpositioita, adverbeja ja infinitiivejä, ja (luku 4.2.5.) partikkelien merkintään. Jokaisen kerrostuman kuvauksessa esitetään tilastollista tietoa siitä, miten eri elementit voidaan liittää toisiinsa. Erikseen käsitellään luvussa 4.3. possessiivitaivutuksessa esiintyviä sijamuotoja suhteessa semanttisiin alileksikoihin, luvussa 4.4. possessiivitaivutuksen genetiivin ja datiivin vajaaparadigmaisuutta ja parametrista eroavaisuutta, ja luvussa 4.5 laajennettua modifioija ilman pääsanoja typologiaa, ja sen yhteen sopivuus adnominaalisen persoonan kanssa.