Words as Events : Cretan Mantinádes in Performance and Composition

Words as Events introduces the tradition of short, communicative rhyming couplets, the mantinádes, which are still sung and recited in a variety of performance situations on the island of Crete. The local focus on communicative economy and artistry is further examined in an in-depth analysis of the processes and ideals of composition. Short genres of oral poetry have been widely neglected in folklore research; however, their demand for structural and semantic coherence as well as their dialogic nature appeals to very different human needs from those of the longer poems. In contemporary Crete, poems also appear in written contexts, they are submitted to modern mass media, and people widely exchange them as text messages. By striving to understand the tradition during a period of change, this study analyzes the larger principles that ground the communication, self-expression and creativity in the genre. The aim of this research is thus twofold: to present this specific register of dialogic oral poetry as well as to create a theoretical approach sensitive to the creativity of such short registers. The study is based on long-term ethnographic fieldwork conducted in Crete between the years 1997 2009. An important aspect of the methodology was to create long-term ties with a number of key-informants who composed mantinádes. The interdisciplinary theoretical and methodological basis for this analysis is in the contemporary Finnish and international research on oral poetry and on anthropological research on communicative speech genres. These theoretical insights are extended by addressing questions of spontaneity and individual agency. Since mantinádes are at the same time a model for composition and a reserve of poems in fixed form, the aesthetics and objectives of performance and composition are also plural. In a traditional singing event, the basic motivation for the singers is to provide a meaningful contribution to a selected theme, which is the shared topic of the poetic dialogue. Consequently, similar topics giving rise to poetic associations can be encountered during various moments of everyday life: the dialogic nature is embodied in the tradition to such degree that it also arises in the performances and composition of single poems and outside of any institutionalized performance arenas. Therefore, as this study discusses in detail, even the apparently non-contextualized poems recited between locals or occurring in the contemporary mass media arenas, are understood and evaluated as utterances that provide an individual perspective within a certain dialogue.

Tutkimuksen Words as Events kohteena on riimillisten parisäkeiden muodostama runokieli Kreetalla. Lyhyt riimillinen runo on yksi kansanrunouden käytetyimmistä mutta vähiten tutkituista lajeista. Paikan päällä improvisoituja tai muodoltaan vakiintuneita riimirunoja on laulettu monissa kulttuureissa etenkin tanssin, nuorten flirttailun ja kiusoittelun, rituaalien, kuten häiden, sekä illanviettojen yhteydessä. Kreetalla perinne on yhä elinvoimainen osa paikallista musiikki- ja lauluperinnettä ja metaforista puhetta, mutta myös aktiivisen omaehtoisen runoilun kiteytynyt malli. Vaikka perinteiset runolaulutilanteet ovat Kreetallakin yhteiskunnan murrosten myötä viime vuosikymmeninä vähentyneet, ovat runokompositiot samaan aikaan vakiinnuttaneet paikkansa modernin median parissa: päivittäisissä televisio- ja radio-ohjelmissa, lehtien palstoilla ja kännykkäviesteissä. Tutkimus tarkastelee vuosien 1997 2009 ajanjaksolle sijoittuvan pitkäkestoisen etnografisen kenttätyön kautta kreetalaista riimikieltä sen eri esiintymiskonteksteissa. Keskustelevan kenttätyön metodologisena lähtökohtana on ollut tavoittaa yksilöiden oma suhde runokieleen. Tutkimus avaa siten näkökulman sekä runojen esiintymiseen arkipuheessa että runojen tuottamisen motivaatioihin, ihanteisiin ja käytäntöihin. Työn keskiöön nousevat vastaavasti spontaaniuden, improvisaation ja luovuuden käsitteet. Tarkastelemalla runokieli-ilmaisua yhtenäisenä kielenä, Sykäri osoittaa, miten riimirunomuotti mahdollistaa monipuolisen arjen luovuuden sekä kommunikoinnissa että yksilön itseilmaisussa ja taiteellisissa pyrkimyksissä. Nykykreetalainen kohtaa runot usein pelkkinä teksteinä. Myös näiden näennäisesti irrallisten runojen taustalla on kuitenkin runokielen sisäänrakennettu dialogisuus. Laulutilanteissa laulajat jäsentävät vastavuoroisen kommunikoinnin erityisesti teeman käsitteen kautta: esitettyjen runojen on aina liityttävä valittuun teemaan, puheenaiheeseen, joka vaihtuu laulutilanteen edetessä. Runolaulu on siten puheenvuorojen muodostama dialogi. Vastaavasti myös omassa rauhassa tuotetut omakohtaiset runot tulkitaan puheenvuorona tiettyyn, runoilijaa askarruttavaan teemaan. Siten, samalla kun yksilön tarkoitteet ja omintakeiset assosiaatiot muovautuvat perinteisen runokielen konventioiden kautta aina uusiksi runoiksi, ne ovat myös ymmärrettävää, yhteisöä rikastuttavaa vuoropuhelua.