Beyond Words : The European Court of Justice and Legal Certainty in Multilingual EU Law

This study addresses the issue of multilingualism in EU law. More specifically, it explores the implications of multilingualism for conceptualising legal certainty, a central principle of law both in domestic and EU legal systems. The main question addressed is how multilingualism and legal certainty may be reconciled in the EU legal system. The study begins with a discussion on the role of translation in drafting EU legislation and its implications for interpreting EU law at the European Court of Justice (ECJ). Uncertainty regarding the meaning of multilingual EU law and the interrelationship between multilingualism and ECJ methods of interpretation are explored. This analysis leads to questioning the importance of linguistic-semantic methods of interpretation, especially the role of comparing language versions for clarifying meaning and the ordinary meaning thesis, and to placing emphasis on other, especially the teleological, purpose-oriented method of interpretation. As regards the principle of legal certainty, the starting-point is a two-dimensional concept consisting of both formal and substantive elements; of predictability and acceptability. Formal legal certainty implies that laws and adjudication, in particular, must be predictable. Substantive legal certainty is related to rational acceptability of judicial decision-making placing emphasis on its acceptability to the legal community in question. Contrary to predictability that one might intuitively relate to linguistic-semantic methods of interpretation, the study suggests a new conception of legal certainty where purpose, telos, and other dynamic methods of interpretation are of particular significance for meaning construction in multilingual EU law. Accordingly, the importance of purposive, teleological interpretation as the standard doctrine of interpretation in a multilingual legal system is highlighted. The focus on rational, substantive acceptability results in emphasising discourse among legal actors among the EU legal community and stressing the need to give reasons in favour of proposed meaning in accordance with dynamic methods of interpretation including considerations related to purposes, aims, objectives and consequences. In this context, the role of ideal discourse situations and communicative action taking the form of interaction among the EU legal community in an ongoing dialogue especially in the preliminary ruling procedure is brought into focus. In order for this dialogue to function, it requires that the ECJ gives persuasive, convincing and acceptable reasons in justifying its decisions. This necessitates transparency, sincerity, and dialogue with the relevant audience.

Euroopan unionin eräs perustavanlaatuisista lähtökohdista on jäsenmaiden kielellinen tasa-arvo. EU:ssa on tällä hetkellä 23 virallista kieltä, joille EU-lainsäädäntö lainvalmisteluprosessin aikana EU:n eri toimielimissä käännetään. EU:n monikielisyyden ydinajatuksena on, että jokaisella on oltava mahdollisuus saada tieto voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Monikielisyys merkitsee oikeudellisesta näkökulmasta sitä, että EU:n lainsäädäntö on todistusvoimaista kaikilla virallisilla kielillä: niillä on lain tulkinta- ja soveltamistilanteissa sama arvo. Lainsäädäntöprosessiin ja sen eri vaiheissa tapahtuvaan kääntämiseen sisältyy kuitenkin haasteita, jotka vaikuttavat siihen, että kieliversiot eivät aina pyrkimyksistä huolimatta vastaa toisiaan. Tässä oikeustieteen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa EU:n monikielisyyttä tarkastellaan sekä kansallisissa oikeusjärjestelmissä että EU-oikeudessa keskeisen oikeusperiaatteen, oikeusvarmuuden näkökulmasta. Monikielisyyteen ja lainsäädännön kääntämiseen liittyvien ongelmien ymmärtämiseksi tutkimuksessa hyödynnetään myös käännösteorian alaan kuuluvaa aineistoa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan siihen, miten monikielisyys vaikuttaa oikeusvarmuuden periaatteen käsitteeseen ja ymmärtämiseen EU-oikeudessa. Oikeusvarmuuden periaatteen keskeisenä ajatuksena on oikeuden ennakoitavuus. Tarkoituksena on, että ne, joita asia koskee, voivat riittävän tarkasti perehtyä oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa sisältöön. Ennakoitavuutta edellytetään erityisesti tuomioistuinten ratkaisutoiminnalta. Samalla oikeusvarmuuden periaatteeseen liitetään yleensä myös tuomioistuinten ratkaisujen sisällöllinen hyväksyttävyys. Voiko ennakoitavuus toteutua oikeusvarmuuden periaatteen edellyttämällä tavalla EU:n monikielisessä järjestelmässä? Tutkimus osoittaa, että monikielisyyden ja kieliversioiden yhtäläisen todistusvoiman vuoksi monilla kielillä ilmaistun oikeuden epämääräisyys ja lainsäädännön merkityksen epävarmuus laintulkinnassa lisääntyy. Tästä seuraa, että Euroopan unionin tuomioistuimen vaikutus EU-oikeuden sisällön konkretisoijana korostuu. EU-oikeuden monikielisyys merkitsee, että oikeusvarmuuden periaatteen tarkastelussa lainsäädännön ja ratkaisutoiminnan ennakoitavuuden sijaan keskeiseksi muodostuu tuomioistuimen ratkaisujen sisällöllinen hyväksyttävyys kysymyksessä olevassa oikeusyhteisössä. Tästä syystä EU-tuomioistuimen tapa perustella ratkaisunsa ja EU-tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välinen vuorovaikutus sekä vastavuoroinen keskusteluyhteys ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä korostuvat.