Bilingual Notaries in Hellenistic Egypt : A Study of Language Use

The impact of Greek-Egyptian bilingualism on language use and linguistic competence is the key issue in this dissertation. The language use in a corpus of 148 Greek notarial contracts is analyzed on phonological, morphological and syntactic levels. The texts were written by bilingual notaries (agoranomoi) in Upper Egypt in the later Hellenistic period. They present, for the most part, very good administrative Greek. On the other hand, their language contains variation and idiosyncrasies that were earlier condemned as ungrammatical and bad Greek, and were not subjected to closer analysis. In order to reach plausible explanations for those phenomena, a thorough research into the sociohistorical and linguistic context was needed before the linguistic analysis. The general linguistic landscape, the population pattern and the status and frequency of Greek literacy in Ptolemaic Egypt in general, and in Upper Egypt in particular, are presented. Through a detailed examination of the notaries themselves (their names, families and handwriting), it became evident that there were one to three persons at the notarial office writing under the signature of one notary. Often the documents under one notary's name were written in the same hand. We get, therefore, exceptionally close to studying idiolects in written material from antiquity. The qualitative linguistic analysis revealed that the notaries made relatively few orthographic mistakes that reflect the ongoing phonological changes and they mastered the morphological forms. The problems arose at the syntactic level, for example, with the pattern of agreement between the noun groups or a noun with its modifiers. The significant structural differences between Greek and Egyptian can be behind the innovative strategies used by some of the notaries. Moreover, certain syntactic structures were clearly transferred from the notaries first language, Egyptian. This is obvious in the relative clause structure. Transfer can be found in other structures, as well, although, we must not forget the influence of parallel Greek structures. Sometimes these can act simultaneously. The interesting linguistic strategies and transfer features come mostly from the hand of one notary, Hermias. Some other notaries show similar patterns, for example, Hermias' cousin, Ammonios. Hermias' texts reveal that he probably spoke Greek more than his predecessors. It is possible to conclude, then, that the notaries of the later generations were more fluently bilingual; their two languages were partly integrated in their minds as an interlanguage combining elements from both languages. The earlier notaries had the two languages functionally separated and they followed the standardized contract formulae more rigidly.

Tutkimus käsittelee egyptiläisten notaarien kirjoittamia kreikankielisiä yksityissopimuksia ja erityisesti niissä esiintyvää äidinkielen vaikutusta toiseen kieleen. Työssä analysoidaan ensimmäistä kertaa näiden papyrustekstien kieli kaikilla tasoilla; aiemmin niiden on vain todettu edustavan "huonoa kreikkaa." Kreikan kielestä tuli hallinnon kieli Egyptissä hellenistisenä aikana (kolme vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua), mutta rinnalla käytettiin egyptiä niin kirjallisuudessa kuin julkisissa asiakirjoissakin. Valtaosa väestöstä oli egyptinkielistä, ja kreikan käyttöönottoa edelsi paikallisen kirjoitustaitoisen väestönosan koulutus kreikankieliseksi virkamiehistöksi. Tutkimuksen kaksikieliset notaarit olivat valtion virkailijoita, jotka allekirjoittivat asiakirjansa kreikkalaisilla nimillään. He kuuluivat kuitenkin paikallisväestöön ja heillä oli egyptiläiset nimet kreikkalaisten lisäksi. Jotkut toimivat myös egyptinkielisinä kirjureina. Kaksikielisten notaarien ansiosta väestö saattoi teettää sopimuksensa kreikaksi, vaikkeivät itse osanneet kieltä. Tutkimuksen kohteena olevassa Ylä-Egyptissä sopimuksia ja kirjeitä laadittiin molemmilla kielillä. Kielellisen analyysin perusteella voidaan todeta kirjurikoulutuksen olleen tehokasta, sillä kreikan sisäinen fonologinen kehitys tai egyptin fonologian vaikutus ei juurikaan näy sanojen kirjoitusasussa. Kreikan sijamuodot osattiin myös muodostaa useimmiten oikein, vaikka egyptin kielessä ei käytetty sijamuotoja. Eri sijapäätteiden käyttö oikeissa paikoissa kuitenkin tuotti vaikeuksia osalle notaareista. Muutamia muitakin kreikan kannalta epätyypillisiä ja virheellisiä lauserakenteita käytettiin toistuvasti. Näiden taustalla näyttää selvästi olevan egyptin kielen rakenteita, jotka on lähes sellaisenaan siirtyneet kyseisen notaarin kreikkaan. Toisinaan selittäviä tekijöitä voi olla useampia; egyptin vaikutuksen lisäksi kreikan oma vaihtelu. Tarkastelussa nousee esille selvät yksilölliset ja sukupolvien väliset erot kaksikielisyyden luonteessa. Varhaisemmilla notaareilla kaksikielisyys oli funktionaalista, ja kielet edustivat heille kahta erillistä systeemiä; myöhemmillä notaareilla kaksi kieltä yhdistyivät vapaammin heidän mielessään, erityisesti näin oli Hermias-nimisen notaarin laita. Myöhempi sukupolvi luultavasti käytti kreikkaa useammassa yhteydessä kuin aiempi. On kuvaavaa, että Hermiaan kreikkaa on aiemmin käytetty malliesimerkkinä kirjurien huonosta kreikan taidosta, vaikka juuri hän tuntuu olleen hyvin sopeutunut hellenistisen Egyptin monikulttuurisuuteen.