Lähteiden lumoamat : Henry Biaudet, Liisi Karttunen ja suomalainen historiantutkimus Roomassa 1900-luvun alussa

Enchanted by Sources. Henry Biaudet, Liisi Karttunen and Finnish Historical Research in Rome in the Early Twentieth Century This study traces the scholarly endeavours of Henry Biaudet (1870 1915) and Liisi Karttunen (1880 1957) and "La mission historique finlandaise à Rome" which they founded in 1909. They are forgotten in Finnish historiography, but remain internationally renowned for their contribution to the nunciature studies. By investigating their historical work on the Counter- Reformation era, their roles in the scientific communities of Helsinki and Rome as well as the intersection of politics and science in their scholarly practices the study explores the nature of historical research in general at the turn of the twentieth century. The work covers fields such as historiography, university history and the political use of history. Methodologically the research is based on the analysis and contextualization of published and unpublished sources (e.g. correspondences, university records, scholarly publications and reviews in academic journals). Henry Biaudet criticized the previous research on the Nordic Counter-Reformation for its narrow national scope and sources. He sought out a new approach, including the use of sources in archives all over Europe and the inclusion of the Catholic viewpoint. Accordingly, Biaudet and Karttunen searched for records in archives in Southern Europe. Their unorthodox interpretations were denounced in Finland since the picture they gave of late sixteenth-century Sweden was too different from the national narrative. Moreover, Finnish national identity was firmly rooted in Protestantism, and questioning the benevolence of the Reformation and its main actors was considered as an attack not only against historical truth but also national values. The comparison between Biaudet s and Karttunen s arguments and the accepted narrative in Finland shows how traditional interpretations of the Nordic Reformation were influenced by the Lutheran ethos and European anticlerical rhetoric. Historians have recently paid substantial attention to the political use of history, usually focusing on politicized constructions of the national past. This study shows how research that met the criteria of modern historiography also served political purposes. Conducting research in an international community of historians and publishing ambitious scholarly studies that interested an international audience were ways to create a positive image of Finland abroad. These were not uniquely Finnish ideas but rather ideas shared by the international community of historians in Rome. In this context, scientific pursuits were given a clear political meaning. This enhances our understanding of nineteenth-century historiography being firmly rooted between science and politics.

Lähteiden lumoamat. Henry Biaudet, Liisi Karttunen ja suomalainen historiantutkimus Roomassa 1900-luvun alussa. Millaista oli tutkia historiaa 1900-luvun alun Helsingissä ja Roomassa? Miksi historiaa tutkittiin? Mikä määritti tutkijan aseman tiedeyhteisöissä? Väitöskirjassa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin jäljittämällä Henry Biaudet n ja Liisi Karttusen sekä heidän Roomaan 1909 perustamansa tutkimusretkikunnan toimintaa, ja osoitetaan, kuinka historiantutkimuksen rooli samanaikaisesti tieteelliseen metodiin sitoutuneena tutkimusalana ja välineenä poliittiselle keskustelulle muokkasi tutkimusprosessia sekä tiedeyhteisön sisäistä järjestystä. Biaudet ja Karttunen tunnetaan kansainvälisesti paavillisen lähettiläslaitoksen historiantutkimuksen edelläkävijöinä ja arvostettuina asiantuntijoina. Suomessa heihin liittyvät pikemmin mielikuvat epätavallisista tutkimusmetodeista, poliittisiksi leimatuista 1500-luvun Ruotsin historian tulkinnoista sekä seikkailuromaania muistuttavista epäsovinnaisista elämäntarinoista. Retkikuntaa arvosteltiin Suomessa. Katolisväritteiset tulkinnat Ruotsin reformaatiosta ja Vatikaanin salaisesta arkistosta löytyneet lähteet haastoivat hyväksytyn kansallisen kertomuksen sekä tutkijoiden protestanttisen eetoksen. Lisäksi heidän tapansa yhdistää fennomaanien kansallinen tulkintakehys ja svekomaanien lähdepositivismi hämmästytti. Olivathan tutkijat yleensä uskollisia kieliryhmänsä tiedekäsityksille. Ristiriidat avaavat uudenlaisen näkökulman autonomian ajan lopun suomalaiseen tiedeyhteisöön ja osoittavat kielipolitiikan, poliittiseen ideologiaan sidoksissa olleiden tiedekäsitysten, uskonnollisen vakaumuksen sekä henkilökohtaisten kaunojen muovanneen tiedeyhteisöä, yliopistollista päätöksentekoa ja käsitystä historiasta. Historiantutkimuksen poliittista roolia on yleensä tarkasteltu tulkintojen ja traditioiden konstruoinnin kautta. Roomassa myös osallistuminen tutkimustyöhön kansainvälisessä tiedeyhteisössä sai poliittisen merkityksen. Tiedeyhteisön jäsenyys toi näkyvyyttä kotimaalle ja siksi kaupungin ulkomaiset tutkimusinstituutit toimivat oman maansa näyteikkunoina. Kansallisten etujen ajaminen vaikutti tiedeyhteisöön, kun eri maiden ristiriitaiset poliittiset pyrkimykset välittyivät instituuttien kautta Roomaan. Myös eri maiden tutkijaryhmien välinen kilpailu siitä, kenellä oli oikeus ensimmäisenä tutkia ja julkaista Vatikaanin arkistoaarteita synnytti konflikteja tiedeyhteisöön. Lähteet eivät vain paikanneet historian aukkoja, vaan niiden julkaiseminen ja tulkinta toivat tutkijalle mainetta ja tarjosivat materiaalia kansallisen historiakuvan rakentajille. Tutkijat suhtautuivat siksi arkistotutkimuksiin intohimoisesti. Arkistoissa oltiin sekä tieteen että isänmaan asialla.