Perspectives on knowledge creating inquiry in higher education

Higher education is faced with the challenge of strengthening students competencies for the constantly evolving technology-mediated practices of knowledge work. The knowledge creation approach to learning (Paavola et al., 2004; Hakkarainen et al., 2004) provides a theoretical tool to address learning and teaching organized around complex problems and the development of shared knowledge objects, such as reports, products, and new practices. As in professional work practices, it appears necessary to design sufficient open-endedness and complexity for students teamwork in order to generate unpredictable and both practically and epistemologically challenging situations. The studies of the thesis examine what kinds of practices are observed when student teams engage in knowledge creating inquiry processes, how the students themselves perceive the process, and how to facilitate inquiry with technology-mediation, tutoring, and pedagogical models. Overall, 20 student teams collaboration processes and productions were investigated in detail. This collaboration took place in teams or small groups of 3-6 students from multiple domain backgrounds. Two pedagogical models were employed to provide heuristic guidance for the inquiry processes: the progressive inquiry model and the distributed project model. Design-based research methodology was employed in combination with case study as the research design. Database materials from the courses virtual learning environment constituted the main body of data, with additional data from students self-reflections and student and teacher interviews. Study I examined the role of technology mediation and tutoring in directing students knowledge production in a progressive inquiry process. The research investigated how the scale of scaffolding related to the nature of knowledge produced and the deepening of the question explanation process. In Study II, the metaskills of knowledge-creating inquiry were explored as a challenge for higher education: metaskills refers to the individual, collective, and object-centered aspects of monitoring collaborative inquiry. Study III examined the design of two courses and how the elaboration of shared objects unfolded based on the two pedagogical models. Study IV examined how the arranged concept-development project for external customers promoted practices of distributed, partially virtual, project work, and how the students coped with the knowledge creation challenge. Overall, important indicators of knowledge creating inquiry were the following: new versions of knowledge objects and artifacts demonstrated a deepening inquiry process; and the various productions were co-created through iterations of negotiations, drafting, and versioning by the team members. Students faced challenges of establishing a collective commitment, devising practices to co-author and advance their reports, dealing with confusion, and managing culturally diverse teams. The progressive inquiry model, together with tutoring and technology, facilitated asking questions, generating explanations, and refocusing lines of inquiry. The involvement of the customers was observed to provide a strong motivation for the teams. On the evidence, providing team-specific guidance, exposing students to models of scientific argumentation and expert work practices, and furnishing templates for the intended products appear to be fruitful ways to enhance inquiry processes. At the institutional level, educators do well to explore ways of developing collaboration with external customers, public organizations or companies, and between educational units in order to enhance educational practices of knowledge creating inquiry.

Korkeakoulutuksen haastava tehtävä on valmistaa opiskelijoita tietotyön muuttuvien käytäntöjen osaajiksi. Työelämässä tietotyötä tehdään tyypillisesti tiimeinä moniammatillisissa työyhteisöissä ja -verkostoissa, joissa ratkaistaan monimutkaisia ongelmia ja kehitetään jaettuja kohteita kuten tuotteita, teorioita, työprosesseja tai suunnitelmia. Väitöskirjan neljässä osajulkaisussa on tarkasteltu sitä, miten yliopistokursseilla voi soveltaa tietotyön ja jaettujen tietokohteiden kehittämisen työskentelytapoja. Tällaista tietoa luovaa oppimista on tutkituilla kursseilla mallinnettu kahdella tavalla: tutkivan oppimisen ja hajautetun virtuaalisen projektityön malleilla. Väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää millaisia tietokäytäntöjä tiimeissä syntyi, millaisia jaettuja kohteita he kehittivät ja mitkä olivat uusissa työtavoissa koettuja haasteita. Samalla tutkittiin myös miten ohjaajat tukivat työskentelyä ja millaista tukea verkko-oppimisympäristö tarjosi. Lisäksi on tarkasteltu niitä monitasoisia taitoja, joita yksilön työskentelyn, yhteisön sosiaalisten käytäntöjen ja jaetun kohteen edistämisen seuraaminen ja ohjaaminen näyttävät edellyttävän sekä opiskelijoilta että ohjaajilta eli metataitoja. Osatutkimuksissa analysoitiin teknologiavälitteisiä yhteisöllisiä oppimisprosesseja neljällä kurssilla. Tutkimuksen lähestymistapana on ollut tapaustutkimus yhdistettynä suunnitteluperustaiseen tutkimukseen. Suunnittelu- ja tutkimuskierrosten perusteella tarkennettiin tutkimuskysymyksiä, aineistonkeräystä ja analyysitapoja. Keskeisen tutkimusaineiston muodostivat kursseilla käytettyjen virtuaalisten oppimisympäristöjen tietokantojen materiaalit, muuna aineistona olivat opiskelijoiden itsearvioinnit sekä tiimi- ja opettajahaastattelut. Kaikkiaan 20 tiimin käytäntöjä ja tuotoksia tutkittiin yksityiskohtaisesti laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Osatutkimus I tarkastelee tutkivan oppimisen etenemistä ja tuotetun tiedon luonnetta. Opiskelijaryhmien oppimisprosessit oli järjestetty eri tavoin: ilman teknologiaa, teknologian tai teknologian ja tutoroinnin tukemana. Osatutkimus II käsittelee yhteisöllisen työskentelyn metataitoja tietoa luovassa oppimisessa. Tutkimus kohdistuu jaettujen tietokohteiden edistämiseen ja käsitteellisen tietämyksen syventämiseen ryhmissä. Osatutkimus III vertailee kahta kurssia, joissa pienryhmät työstivät yhteisiä loppuraportteja tutkivan oppimisen tai hajautetun virtuaalisen projektityön mallin mukaisesti. Osatutkimus IV tarkastelee hajautetun projektityön mallin soveltamista yliopistokontekstissa, opiskelijoiden näkemyksiä tiedonluomisen haasteista sekä asiakkaan roolia. Asiakas antoi ryhmille haastavan konseptikehitystehtävän. Jaettujen tietokohteiden työstäminen tiimeissä sisälsi tutkimuskysymysten, ideoiden, suunnitelmien ja raporttien tuottamista, käsitteiden tarkentamista ja vertaiskommentointia. Oppimisen teknologian sovellusten havaittiin edistävän kysymys-selitysprosessien ja ideoiden kehittämistä yhteistyössä. Tutorointi auttoi edelleen syventämään näitä prosesseja. Asiakkaiden osallistumisen prosessiin havaittiin kannustavan opiskelijoita tiiviimpään yhteiskehittämiseen. Opiskelijoiden esittämät haasteet liittyivät osallistumiseen ja sitoutumiseen, käytännön koordinoimiseen ja yhteisten tietokäytäntöjen kehittämiseen. Keinoina tukea tietoa luovaa oppimista esitettiin tiimikohtainen ohjaus, tietotyön asiantuntijamallit, episteeminen, rakenteellinen ja käytännöllinen mallintaminen sekä erilaiset tuotospohjat. Institutionaalisella tasolla tulisi toimia yhteistyötä rajoittavien käytäntöjen tunnistamiseksi ja tehdä mahdolliseksi yliopiston, yritysten ja/tai julkisen sektorin yhteistyö tiedonluomisen kurssien keinoin.