Sosiaalipalveluja kaikille ja kaiken ikää? : Tutkimus suomalaisten mielipiteistä ja kokemuksista sosiaalipalveluista sekä niiden suhteesta legitimiteettiin

This research analyses opinions on the system of social welfare services from the point of view of clients and the public in general in Finland. The approach is quantitative, drawing on theories of the welfare-state tradition. The data used comes from the comprehensive Welfare and Services in Finland survey compiled by STAKES. While previous research on the welfare state has predominantly focused on surveying public opinion on social protection, this research focuses on social welfare services. The main focus of this research is on publicly funded care provided by municipal social welfare services. In this research, social welfare services include child day care, services for people with disabilities, home-help services, counselling by social workers and social assistance. The research considered in particular whether the clients or the population has different opinions towards social welfare services or social benefits. In addition, the research partly covers areas of informal care provided by family and friends. The research material consisted of the STAKES Welfare and Services in Finland survey. The data was compiled in 2004 and 2006 by Statistics Finland. The research comprises five articles. Additional data have been extracted from social welfare statistics and registers. Multiple approaches were applied in the survey on welfare and services the methods in this research included interviews by phone and mail, and register data. The sample size was 5 810 people in 2004 and 5 798 in 2006. The response rates were 82.7% and 83.7%, respectively. The results indicate that a large majority (90%) of the Finnish population is of the opinion that the public sector should bear the main responsibility for organising social and health services. The system of social welfare services and its personnel have strong public support 73% and 80% respectively. However, new and even negative tones have emerged in the Finnish debate on social welfare services. Women are increasingly critical of the performance of social welfare services and the level of social protection. Furthermore, this study shows that women more often than men wish to see an increase in the amount of privately organised social welfare services. Another group critical of the performance of social welfare services are pensioners. People who had used social welfare services were more critical than those who had not used them. Thus, the severest criticism was received from the groups who use and gain most from public services and benefits. However, the education and income variables identified in earlier studies no longer formed a significant dividing line, although people with higher education tend to foster a more positive view of the performance of social welfare services as well as the level of social protection. Income differences did not bear any significance, that is, belonging to a high or low income group was not a determining factor in the attitude towards social welfare services or social benefits. According to the research, family and friends still form an informal yet significant support network in people's everyday lives, and its importance has not been diminished by services provided by the welfare state. The Finnish public considers child day care the most reliable form of social welfare services. Indeed, child day care has become the most universal sector of our system of social welfare services. Other services that instil confidence included counselling by social workers and services for people with disabilities. On the other hand, social assistance and home-help services received negative feedback. The negative views were based on a number of arguments. One argument contends that the home-help service system, which was originally intended for universal use, is crumbling. The preventive role of home-help services has been reduced. These results mirror the increasingly popular opinion that social welfare services are not produced for all those who need them, but to an increasing extent for a select few of them. Municipalities are struggling with their finances and this, combined with negative publicity, has damaged the public's trust in some municipal social welfare services. A welfare state never achieves a stable condition, but must develop over time, as the world around it changes. Following the 1990's recession, we are now in a position where we can start to develop a system that responds to the needs of the next generation. Study results indicating new areas of dissatisfaction reflect the need to develop and improve the services provided. It is also increasingly essential that social welfare services pay attention to the opinions of clients and the public. Should the gap between opinions and actual activities increase, the legitimacy of the whole system would be questioned. Currently, the vast majority of Finns consider the system of social welfare services adequate, which provides us with the continuity required to maintain and improve client-oriented and reasonably priced social welfare services. Paying attention to the signals given by clients and the general public, and reacting to them accordingly, will also secure the development and legitimacy of the system in the future.

Tässä kvantitatiiviseen tutkimusotteeseen ja hyvinvointivaltioteorioiden perinteeseen kuuluvassa tutkimuksessa analysoin Stakesin laajan hyvinvointi ja palvelut -surveyaineiston perusteella, mitä mieltä kansalaiset ja asiakkaat ovat suomalaisesta sosiaalipalvelujärjestelmästä. Tutkimus koostuu viidestä artikkelista. Tutkimukseni tarkastelee julkisesti rahoitettuja ja kuntien tuottamia ja järjestämiä sosiaalipalveluja. Sosiaalipalveluihin sisältyy tässä tutkimuksessa lasten päivähoito, vammaispalvelut, kotipalvelut, sosiaalityöntekijän neuvontapalvelut sekä toimeentulotuki. Osin tutkitaan myös ei-virallista hoivaa eli omaisten ja läheisten vastuulla olevaa apua. Tutkimuksessa analysoidaan myös onko kansalaisten ja asiakkaiden mielipiteissä eroa suhtautumisessa sosiaalipalveluihin tai sosiaalietuuksiin. Tutkimuksen aineiston muodostaa Stakesin vuosien 2004 ja 2006 hyvinvointi ja palvelut -kysely, jonka Tilastokeskus on kerännyt. Lisäksi artikkeleissa on hyödynnetty sosiaalihuollon tilastoja ja rekistereitä. Hyvinvointi ja palvelut -kyselyn tiedonkeruussa on sovellettu eri tiedonhankintamenetelmiä. Niistä on hyödynnetty tässä tutkimuksessa puhelinhaastatteluja, postikyselyjä sekä rekisteritietoja. Vuoden 2004 otoskoko oli 5 810 (vastausprosentti 82,7) ja vuonna 2006 5 798 (vastausprosentti 83,7). Tutkimukseni tulosten mukaan kansalaisten suuri enemmistö (90 %) on sitä mieltä, että julkisella sektorilla tulee olla kokonaisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Julkisella sosiaalipalvelujärjestelmällä (73 %) ja sen henkilöstöllä (80 %) on kansalaisten keskuudessa vankka kannatusperusta. Suomalaiseen sosiaalipalvelukeskusteluun on tullut kuitenkin myös uudenlaisia, kriittisempiäkin sävyjä. Naiset ovat entistä kriittisempiä sekä sosiaalipalveluiden toimivuutta että sosiaaliturvan tasoa kohtaan. Lisäksi tämän tutkimuksen mukaan naiset toivovat miehiä useammin yksityisten sosiaalipalveluiden lisäämistä. Myös eläkeläiset suhtautuvat kriittisesti sosiaalipalveluiden toimivuuteen. Sosiaalipalveluiden käyttäjät olivat kriittisempiä kuin ne, jotka eivät olleet käyttäneet palveluita. Kaikkein kriittisempiä olivat siis ne ryhmät, jotka käyttävät ja hyötyvät yhteiskunnan palveluista ja etuisuuksista eniten. Sen sijaan aiemmissa tutkimuksissa todetut koulutus- ja tulomuuttujat eivät muodostuneet tärkeiksi mielipiteitä erottaviksi tekijöiksi. Kansalaiset luottivat sosiaalipalveluista eniten lasten päivähoitoon, josta on muodostunut universaalein osa sosiaalipalvelujärjestelmää. Sen lisäksi luottamusta herättivät sosiaalityöntekijöiden neuvontapalvelut ja vammaispalvelut. Toimeentulotuki ja kotipalvelu sen sijaan herättivät kriittistä palautetta. Tulokset kuvastavat yhä yleistyvämpää käsitystä, että sosiaalipalveluja ei tuoteta universaalisti sitä tarvitseville, vaan yhä valikoidummin vain osalle palvelun tarvitsijoita. Tutkimuksen mukaan sukulaiset ja tuttavat muodostavat edelleen merkittävän epävirallisen tuen ja avun verkoston kansalaisten arkipäivässä, eikä sen merkitystä ole hyvinvointivaltion palvelut vähentäneet. Asiakkaiden ja kansalaisten näkemyksien huomioon ottaminen on entistä keskeisempää myös sosiaalipalveluissa. Uudet tyytymättömyyden ilmentymät mielipiteissä kuvaavat tarvetta kehittää ja uudistaa palveluja. Mikäli mielipiteiden ja tosiasiallisten toimenpiteiden välinen kuilu kasvaa, on järjestelmän legitimiteetti vaarassa. Kansalaisten ja asiakkaiden heikkojen signaalien kuuleminen ja niihin reagointi turvaa järjestelmän kehittämisen ja legitimiteetin myös tulevaisuudessa.