Kuka kasvattaa, kuka opettaa? : Genealoginen tutkimus perheen ja koulun välisen kasvatusvastuun politiikasta

FAMILIES AND SCHOOLS AND THE POLITICS OF RESPONSIBILITIES - a genealogical study on family and school as carers and educators of the child population in modern society This study aims to uncover the politics behind such discourses in the media which have claimed the family to be totally responsible for children and which ignore the various responsibilities accorded to the state in matters concerning the child population. Using Max Weber s and Michael Mann s theorizing on the history of power relationships, feminist social history on patriarchy and Foucauldian power analytic concept of dispositif the study traces two competing child policies which have influenced the historical formation of modern generational order in Western societies. One of them is based on the interests of the hegemonic bourgeois elite and the other on the interests of the non-elite population, which were expressed during the phase of building the welfare state in Finland in the 1960 1980 s. The central strategies of the bourgeois child policy are 1) to construct the childhood years as a time for preparation and formation of the individual according to the interests of the elite, 2) to construct the family as the sole site of holistic care and responsibility of children in society, and 3) compulsory schooling of children of the non-elite population in state organized schools. To implement these strategies the elite uses strategically patriarchal cultural formations/dispositifs in modernized versions. The result has been the formation of a sexually divided and hierarchical order of care and education, where, on the one hand, there is the less important feminine care of children done by mothers at home and, on the other, the real education of the school, where children are made the object of authoritarian shaping and where the needs and the personal experiences of the child are ignored. The welfare order of care and education is based on the ethos of welfare society, where the state and the families are seen to share the responsibility for the child population. In this vein, families and schools are seen as partners who both have a caring attitude to children s welfare and learning. The study shows that discourses and terminology in the mainstream educational policy texts in Finland create a chaotic linguistic game which makes it difficult to have a rational discussion about the roles of family and school in the holistic care and education of children. This has opened the door to political discourses where familist interpretations of the question of responsibility are claimed to be based on law.

Tutkimuksessa jäljitetään perhe- ja kouluinstituutioiden välisen vastuunjaon historiaa länsimaissa Michel Foucault n valta-analyyttisen metodologian avulla. Se osoittaa, että modernissa yhteiskunnassa vallitsevat tavat suhtautua yhteiskunnan lapsiväestöön sekä perheen ja koulun väliseen vastuuseen kasvatuksessa ovat muovautuneet kahden keskenään kilpailevan ja erilaisiin intresseihin pohjaavan yhteiskuntapoliittisen strategian vaikutuksesta. Toinen niistä edustaa yhteiskuntaa hallitsevan eliitin (porvariston) ja toinen eliittiin kuulumattoman väestön intressejä. Porvarillinen kasvatuspolitiikka nojaa patriarkaalisiin, hierarkkisia jakoja miesten ja naisten sekä lasten ja aikuisten välille tuottaviin kulttuurisiin järjestelmiin. Oppivelvollisuusikäisten lasten kasvatus jakaantuu yhtäältä lapsen tarpeisiin suuntautuvaan, pehmeään ja hoivaavaan kotikasvatukseen ja toisaalta kovaan, miehisen kurin sävyttämään muokkaavaan koulukasvatukseen. Kasvatusvastuukysymyksen osalta porvarillinen kasvatusstrategia pohjaa familistiseen ideologiaan, jossa perheen oletetaan sekä selviävän kasvatuksesta yksin että olevan kaiken kasvatuksellisen hyvän tarjoaja. Koulun kasvatusongelmien taustalla tulkitaan olevan pääsääntöisesti lapsissa tai lasten kotikasvatuksessa esiintyvät puutteet. Eliittiin kuulumattoman väestön intressejä heijastava hyvinvointivaltiollinen kasvatuspolitiikka hahmottui hyvinvointivaltion rakentamisen yhteydessä 1960 1980-luvuilla ja se perustuu julkisen vastuun tunnustamiseen kasvatuksen järjestämisessä sekä antiautoritaariseen lapsenoikeusajatteluun. Kasvatus käsitetään laajaksi kokonaisuudeksi, jossa on kyse hyvän lapsuuden tuottamisesta lapsen oikeutena. Aikuisten ja lasten välistä suhdetta määrittävät samanaikaisesti keskinäinen tasa-arvo ja aikuisten huolenpitovastuu. Lapsen sivistyksellisiä oikeuksia toteuttavan peruskoulun tehtävään katsotaan sisältyvän sivistyksellinen, kasvatuksellinen ja huolenpidollinen elementti. Vanhempien ja koulun tulkitaan yhdessä jakavan vastuun lapsista. Tutkimus osoittaa, että virallisessa kielenkäytössä ei ole selvennetty sanojen kasvatus, opetus ja huolto merkityksiä ja suhdetta toisiinsa. Sekava terminologia mm. samaistaa huollon käsitteen ja arkikielen sanan kasvatusvastuu. Tämä antaa mahdollisuuden tulkinnalle, jonka mukaan lakikin sanoo , että kasvatus kuuluu kodeille.