Retirement Transition and Well-being : A 16-year Longitudinal Study

The ageing of the labour force and falling employment rates have forced policy makers in industrialized countries to find means of increasing the well-being of older workers and of lengthening their work careers. The main objective of this thesis was to study longitudinally how health, functional capacity, subjective well-being, and lifestyle change as people grow older, and what effect retirement has on these factors and on their relationships. The present study is a follow-up questionnaire study of Finnish municipal workers, conducted in 1981 to 1997 at the Finnish Institute of Occupational Health. In 1981, a postal questionnaire was sent to 7344 municipal workers in different parts of Finland. The respondents were born between 1923 and 1937. A total of 6257 persons responded to the first questionnaire. In the end, a total of 3817 persons had responded to all four (1981, 1985, 1992, 1997) questionnaires. (The response rate was 69% of the living participants). Cross-tabulations, comparison of means, logistic regression analyses and general linear models with repeated measures were used to derive the results. The transition from work life to retirement, and the following years as a pensioner were associated with many changes. Involvement in various activities increased during the transition stage but later decreased to the previous level. Physical exercise was an exception: it became increasingly popular over the years. Perceived health improved markedly from the working stage to the retirement transition stage, even though morbidity increased steadily during the follow-up. On the other hand, functional capacity decreased over the follow-up, especially among those who were occupationally active until the retirement stage. Subjective well-being remained stable during the follow-up period. There were, however, great differences based on the type of work, favouring those whose work had been mental in nature. The impact of activity level on maintaining well-being became greater during the follow-up, whereas the effect of physical functioning diminished. Good physical functioning and an active life-style contributed to staying on at work until normal retirement age. Also work-related factors, i.e. possibilities for development and influence at work, responsibility for others, meaningful work, and satisfaction with working time arrangements were positively related to continuing working. The transition from work to retirement had a positive impact on a person s health and functional capacity. The study results support the view that it should be possible to ease one s work pace during the last years of a work career. This might lower the threshold between work and retirement and convince people that there will still be time to enjoy retirement also a few years later.

Eliniän pidentymisen myötä eläkevuosista on muodostunut uusi, usein erilaisia aktiviteetteja täynnä oleva ikävaihe, ns. kolmas ikä, jota odotetaan ja jonne hakeudutaan. Yhteiskuntapolitiikan kannalta tämä kehitys on ongelmallista toisaalta eläkevarojen rajallisuuden ja toisaalta työvoiman riittävyyden kannalta. Kaikissa teollisuusmaissa onkin ryhdytty etsimään keinoja ikääntyvien työntekijöiden hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja työuran pidentämiseksi. Tämän väitöskirjatutkimuksen päätavoite oli selvittää pitkittäistutkimuksen keinoin miten terveys, toimintakyky, koettu hyvinvointi sekä elämäntyyli muuttuivat ikääntymisen myötä sekä miten eläkkeelle siirtyminen vaikutti näihin tekijöihin ja niiden keskinäisiin suhteisiin. Tutkimus perustuu Ikääntyvä kuntatyöntekijä -seurantatutkimukseen, joka toteutettiin Työterveyslaitoksessa vuosina 1981-1997. Ensimmäiseen postikyselyyn vastasi 6257 45-58 -vuotiasta työntekijää. Seurannan loputtua 3817 oli vastannut kaikkiin neljään kyselyyn (1981, 1985,1992 ja 1997). Tutkimuksen tuloksia analysoitiin ristiintaulukoimalla, keskiarvoja vertaamalla, logistisilla regressionanalyyseilla sekä yleisiin lineaarisiin malleihin perustuvilla toistomittauksilla. Siirtyminen työstä eläkkeelle ja sitä seuranneet eläkevuodet toivat tullessaan monia muutoksia. Osallistuminen erilaisiin aktiviteetteihin lisääntyi eläkkeelle siirryttäessä mutta myöhemmin osallistumisvilkkaus vakiintui työssäoloajan tasolle. Liikunta oli tästä poikkeus ja sen suosio kasvoi vuosi vuodelta. Koettu terveys kohentui voimakkaasti eläkkeelle siirtymisen myötä, vaikka sairastavuus yleensä lisääntyi. Toisaalta toimintakyky heikkeni seuranta-aikana, erityisesti pitkään työelämässä jatkaneilla. Koettu hyvinvointi pysyi vakaana koko seuranta-ajan, joskin ammattialakohtaiset erot olivat selvät henkistä työtä tehneiden eduksi. Erilaisten aktiviteettien merkitys hyvinvoinnin ylläpitämiselle korostui seuranta-aikana kun taas toimintakyvyn merkitys väheni. Hyvä toimintakyky ja aktiivinen elämäntyyli edesauttoivat myös työssä jatkamista normaaliin eläkeikään saakka. Myös työhön liittyvät tekijät, kuten mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ja kehittyä työssään, vastuun ottaminen muista, työn kokeminen merkitykselliseksi sekä tyytyväisyys työaikajärjestelyihin vaikuttivat myönteisesti työssä jatkamiseen. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä, että työntekijällä pitäisi olla mahdollisuuksia helpottaa työtahtiaan viimeisinä työssäolovuosinaan. Tämä voisi osaltaan alentaa kynnystä työn ja eläkkeellä olon välillä ja siten työntekijä voisi vakuuttua siitä, että eläkepäivistä ehtii nauttimaan joitakin vuosia myöhemminkin.