Parisuhde ja ero : Sosiologinen analyysi terapeuttisesta ymmärryksestä

This study takes as its premise the prominent social and cultural role that the couple relationship has acquired in modern society. Marriage as a social institution and romantic love as a cultural script have not lost their significance but during the last few decades the concept of relationship has taken prominence in our understanding of the love relationship. This change has taken place in a society governed by the therapeutic ethos. This study uses material ranging from in-depth interviews to various mass media texts to investigate the therapeutic logic that determines our understanding of the couple relationship. The central concept in this study is therapeutic relationship which does not refer to any particular type of relationship. In contemporary usage the relationship is, by definition, therapeutic. The therapeutic relationship is seen as an endless source of conflict and a highly complex dynamic unit in constant need of attention and treatment. Notwithstanding this emphasis on therapy and relationship work the therapeutic relationship lacks any morally or socially defined direction. Here lies the cultural power and according to critics the dubious aspect of the therapeutic ethos. For the therapeutic logic any reason for divorce is possible and plausible. Prosaically speaking the question is not whether to divorce or not, but when to divorce. In the end divorce only attests to the complexity of the relationship. The therapeutic understanding of the relationship gives the illusion that relationships with their tensions and conflicting emotions can be fully transferred to the sphere of transparency and therapeutic processing. This illusion created by relationship talk that emphasizes individual control is called omnipotence of the individual. However, the study shows that the individual omnipotence is inevitably limited and hence cracks appear in it. The cracks in the omnipotence show that while the therapeutic relationship based on the ideal of communication gives an individual a mode of speaking that stresses autonomy, equality and emotional gratification, it offers little help in expressing our fundamental dependence on other people. The study shows how strong an attraction the therapeutic ethos has with its grasp on the complexities of the relationship in a society where divorce is so common and the risk of divorce is collectively experienced.

Millainen on toimiva parisuhde? Onko jokainen oman parisuhdeonnensa seppä? Mikä tekee parisuhteesta kulissiliiton? Tällaisiin kysymyksiin etsitään vastauksia tutkimuksessa, jossa tarkastellaan parisuhdetta avioliitosta, perheestä ja romanttisesta rakkaudesta irrottautuneena omalakisena kysymyksenä. Median loppumattomat esitykset parisuhteesta kriiseineen, ongelmineen ja eroineen ilmentävät sitä vahvaa kulttuurista asemaa, joka parisuhteeseen liittyvien aiheiden käsittelyllä nyky-yhteiskunnassa on. Parisuhteeseen kohdistuva valtava kiinnostus pohjautuu terapeuttiselle ymmärrykselle parisuhteen vaativuudesta ja ongelmallisuudesta. Tutkimuksessa jäljitetään kolmen erilaisen aineistokokonaisuuden avulla parisuhdetta määrittävän terapeuttisen ymmärryksen logiikkaa. Ensimmäinen aineistokokonaisuus koostuu haastatteluista, toinen pohjautuu suuren suosion saavuttaneen runoteoksen Sanovat sitä rakkaudeksi ympärille muodostuneelle julkisuudelle ja kolmas aineistokokonaisuus rakentuu julkisuuden henkilöiden (avio)eroja käsittelevistä iltapäivälehtien esityksistä. Tulkinta terapeuttisesta ymmärryksestä tiivistyy terapeuttisen parisuhteen käsitteeseen. Ilmaisulla ei viitata mihinkään tiettyyn parisuhdetyyppiin tai parisuhteen malliin, vaan parisuhde erityisenä sosiaalisen suhteen muotona nähdään lähtökohtaisesti terapeuttisten periaatteiden läpäisemäksi. Parisuhde perustuu kahden yksilön väliselle emotionaaliselle yhteenliittymiselle, jota kommunikaatio pitää yllä. Terapeuttisen ymmärryksen ytimessä on näkemys parisuhteesta jatkuvan hoitamisen tarpeessa olevana monimutkaisena dynamiikkana ja loppumattomien ristiriitojen lähteenä. Ero vie tämän parisuhteen luonteen lopulliseen päätökseen. Ero on totuus parisuhteesta. Parisuhteen hoitamista ja pelastamista korostavista puheista huolimatta terapeuttinen ymmärrys ei tarjoa minkäänlaista normatiivista suuntaa parisuhteelle. Parisuhteen ja eron arvioiminen moraalisesta näkökulmasta nähdään usein paheksuttavana moralismina . Samalla kiistetään tragedian sekä menetysten ja pettymysten väistämättömyys pyrkimällä tuomaan ihmissuhteisiin kuuluvat jännitteet terapeuttisen käsiteltävyyden ja läpinäkyvyyden piiriin. Juuri tässä piilee terapeuttisen ymmärryksen kulttuurinen voima ja elävyys ja kriitikoiden mukaan sen arveluttavuus. Terapeuttisen parisuhteen kohtaloksi koituu ero ja yksilön tehtäväksi tämän eron ymmärtäminen.