Emotional experience in psychotherapeutic interaction : Conversation analytical study on cognitive psychotherapy

The dissertation examines how emotional experiences are oriented to in the details of psychotherapeutic interaction. The data (57 audio recorded sessions) come from one therapist-patient dyad in cognitive psychotherapy. Conversation analysis is used as method. The dissertation consists of 4 original articles and a summary. The analyses explicate the therapist s practices of responding to the patient s affective expressions. Different types of affiliating responses are identified. It is shown that the affiliating responses are combined with, or build grounds for, more interpretive and challenging actions. The study also includes a case study of a session with strong misalignment between the therapist s and patient s orientations, showing how this misalignment is managed by the therapist. Moreover, through a longitudinal analysis of the transformation of a sequence type, the study suggests that therapeutic change processes can be located to sequential relations of actions. The practices found in this study are compared to earlier research on everyday talk and on medical encounters. It is suggested that in psychotherapeutic interaction, the generic norms of interaction considering affiliation and epistemic access, are modified for the purposes of therapeutic work. The study also shows that the practices of responding to emotional experience in psychotherapy can deviate from the everyday practices of affiliation. The results of the study are also discussed in terms of concepts arising from clinical theory. These include empathy, validation of emotion, therapeutic alliance, interpretation, challenging beliefs, and therapeutic change. The therapist s approach described in this study involves practical integration of different clinical theories. In general terms, the study suggests that in the details of interaction, psychotherapy recurrently performs a dual task of empathy and challenging in relation to the patient s ways of describing their experiences. Methodologically, the study discusses the problem of identifying actions in conversation analysis of psychotherapy and emotional interaction, and the possibility to apply conversation analysis in the study of therapeutic change.

Väitöskirja kuvaa terapeutin ja potilaan välistä vuorovaikutusta kognitiivisessa psykoterapiassa, erityisesti tapoja, joilla terapeutti vastaa potilaan kuvauksiin ongelmallisista tunnekokemuksista. Tutkimuksen aineistona on 57 ääninauhaa yhden terapeutin ja potilaan istunnoista. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Väitöskirja koostuu neljästä empiirisestä artikkelista sekä yhteenvetoartikkelista. Tutkimuksessa eritellään terapeutin erilaisia empaattisia vastauksia: potilaan tunnekokemukseen keskittyviä vastauksia sekä vastauksia, joissa viitataan kolmannen osapuolen toimintaan. Tutkimusaineistossa terapeutin empaattiset vastaukset yhdistyvät tulkitseviin tai haastaviinkin interventioihin: terapeutti voi samassa vastauksessa yhdistää empatiaa ja tulkintaa, tai empaattiset vastaukset voivat pohjustaa tulkintoja tai potilaan ajatustapoja kyseenalaistavia vuoroja. Tutkimuksessa analysoidaan myös vuorovaikutustilannetta, jossa terapeutin ja potilaan välillä on erilinjaisuutta käsillä olevan toiminnan luonteesta. Analyysi näyttää, miten terapeutti käsittelee tätä erilinjaisuutta ottamalla vuorovaikutustilanteen reflektiivisen tarkastelun kohteeksi. Vuorovaikutusta tarkastellaan myös siinä tapahtuvan muutoksen näkökulmasta. Tutkimus ehdottaa, että terapeuttista muutosta voidaan lähestyä kahden puheenvuoron välisen suhteen muutoksen kautta: analysoimalla samankaltaisia vuorovaikutuksen sekvenssejä terapian eri vaiheissa. Tutkimuksessa löydettyjä vuorovaikutuksen piirteitä verrataan aiempaan tutkimukseen ns. arkikeskustelusta (ystävien väliset keskustelut) sekä vuorovaikutuksesta lääkärin vastaanotolla. Tutkimus pohtii tapoja, joilla yleiset vuorovaikutuksen normit muuntuvat terapeuttisen työn tarpeisiin. Tutkimus osoittaa, että terapeuttiset tavoitteet voivat myös törmätä yhteen arkikeskustelun käytäntöjen kanssa. Tutkimuksen tulokset liitetään myös kliinisiin keskusteluihin empatiasta, tunteen validoinnista, terapeuttisesta yhteistyösuhteesta, tulkinnoista, epätarkoituksenmukaisten uskomusten kyseenalaistamisesta sekä terapeuttisesta muutoksesta. Tutkimuksessa kuvattu terapeutin työ voidaan nähdä erilaisten kliinisten teorioiden integraationa käytännön työssä. Yleisellä tasolla tutkimus ehdottaa, että vuorovaikutuksen yksityiskohtien tasolla psykoterapia toistuvasti toteuttaa kahtalaista tehtävää: toisaalta empaattista ymmärrystä ja toisaalta muutoksen ehdottamista suhteessa potilaan tapoihin suhtautua kokemuksiinsa. Metodologisesti tutkimus käsittelee vuorovaikutuksellisten toimintojen tunnistamista psykoterapian ja emootioiden keskustelunanalyyttisessä tutkimuksessa, sekä keskustelunanalyysin mahdollisuuksia terapeuttisen muutoksen tutkimuksessa.