Matkalla marginaalista valtavirtaan? : Huumeiden käytön lopettaneiden elämäntapa ja toipuminen

On a journey from marginal to mainstream? The lifestyle and recovery of former drug users This thesis studies the lifestyle and recovery of former users of illicit drugs through their experiences. The study describes the life of people with drug problems both during the time they used drugs regularly and after they stopped the use entirely. The focus is on the development of the lifestyle of 32 persons who no longer use drugs. They may have stopped using drugs independently or with the help of a treatment. In this study, persons who have given up drug use with the help of a psychosocially oriented treatment are called non-medicinally treated former users (n=19) whereas opioid addicts who have stopped using drugs through substitution treatment are referred to as substitution treatment patients (n=13). The research material was gathered from theme interviews. The criteria for the focus group of the study included the following: a) the interviewees had had a serious drug problem in their past; b) they had not used drugs for at least one year prior to the interview; c) they were not in an institutional care at the time of the study. This thesis is basically a lifestyle study in which the aspects of lifestyle are used to describe the everyday life of former drug users. The study reviews the whole spectrum of everyday routines, especially the social interaction and subjective experiences of people. The second concept used in this study is recovery, which is described as a process that starts from the abstinence from substances and adoption of the recovery culture and continues as a comprehensive change of the lifestyle, identity and values of an individual. Disengaging from a drug-oriented lifestyle and connected social network as well as finding an individual frame of reference is a demanding process. Years of drug use have often caused complex health and social disadvantages as well as problems with work, education, livelihood, accommodation and human relationships. The effect of the past on the present arises at all levels. The interviews revealed a recovery culture maintaining the lifestyle as well as an adaptive and optimistic approach to the future among those participating in the study. The study shows that an adequate distance from acute substance use is a precondition for the beginning of the recovery process, yet abstinence in itself tells nothing about the actual recovery. The study describes how some recovering users find a meaning in life easily whereas others have to work actively for their recovery. Detaching oneself from the feeling of adopted abnormality connected with substance addiction forms an important basis for satisfying abstinence. Peer groups support the development of counter-cultures and abstinence or the support is received from the community formed in the substitution treatment clinic.

Millaista on elämä huumeiden käytön lopettamisen jälkeen, on aihealue, josta tiedetään vielä kohtuullisen vähän. Tutkimuksessa selvitetään, miten huumeista irtautuneet rakentavat arkeaan elämäntavan muutoksen jälkeen. Tutkimusaineistoa varten on haastateltu 32 henkilöä, joilla kaikilla on menneisyydessään ollut vakava huumeongelma, mutta he ovat tutkimuksentekohetkellä olleet vähintään vuoden käyttämättä laittomia huumausaineita. Osa haastateltavista on päässyt huumeista eroon opioidiriippuvaisten korvaushoidon, osa taas muun huumehoidon avulla. Tutkimuksessa tulee esiin kuinka vuosia jatkunut huumeiden käyttö aiheuttaa usein monitahoisia terveydellisiä haittoja sekä ongelmia työssä, koulutuksessa, toimeentulossa, asumisessa ja ihmissuhteissa. Menneisyyden vaikutus nykyisyyteen tulee esiin kaikilla tasoilla. Huume-ehtoisesta elämäntavasta ja siihen liittyvästä ihmissuhdeverkostosta irrottautuminen ja henkilökohtaisen viitekehyksen löytäminen on vaativa prosessi. Huumeriippuvuudesta toipumista tarkastellessa ollaan monimutkaisessa kentässä, joka sisältää runsaasti kilpailevia selityksiä yksilössä tapahtuvista muutoksista. Useimmiten muutokseen liittyy pitkä valmistautuminen ja paljon ajattelua. Huumehoidon merkitys muutoksen jälkeiseen arkielämään valmistavana tekijänä korostuu haastateltavien puheessa. Ne toipuvat, joilla on parhaillaan hoitokontakti, kokevat sen tukevan heitä. Perheellä ja läheisillä on suuri merkitys raittiuden ylläpidossa. Varsin suuressa asemassa haastateltavien elämässä ovat myös vertaisryhmät. Tutkimuksessa kuvataan kuinka yhteiskunnallinen ilmapiiri ja poliittiset päätökset eivät ole aina toisien mahdollisuuksien politiikkaa tukevia. Valtavirtaan kuuluvilla on usein huono erilaisuuden sietokyky. Entisenä narkomaanina joutuu kohtaamaan halveksuntaa ja epäluuloja. Tasavertaiseksi kansalaiseksi on asenteellisesti pitkä matka. Yhteiskunnan eri instanssit eivät aina ymmärrä huumeongelmaan liittyvää problematiikkaa, eivätkä ne ole aina toipumiskulttuuria suosivia. Tutkimus kertoo, kuinka riittävä etäisyys akuutista päihteiden käytöstä on edellytys toipumisen käynnistymiselle, mutta päihteettömyys ei vielä sinällään kerro mitään varsinaisesta toipumisesta. Tutkimuksessa kuvataan, kuinka toiset toipuvat löytävät elämän mielekkyyden helposti, kun taas toiset joutuvat aktiivisesti työskentelemään toipumisensa puolesta. Päihderiippuvuuteen liittyvä sisäistetyn poikkeavuuden kokemuksesta vapautuminen on tärkeä tyytyväisen raittiuden perusta. Haastatteluista nousee esiin uutta elämäntapaa ylläpitävä toipumiskulttuuri sekä tutkimukseen osallistuvien mukautuva ja optimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen.