Kaupungin savut ja käryt : Helsingin ilmansuojelu 1945-1982

The smoke and fumes of the city: Air protection in Helsinki from 1945 to 1982 This dissertation examines air pollution and air protection in post-war Helsinki. The period studied ends in 1982 when the Air Protection Act entered into force, thus institutionalising air protection in Finland as a socially governed environmental matter. The dissertation is based on the research traditions of environmental politics and urban environmental history. The development of air protection is approached from the perspectives of politicisation and institutionalisation. The dissertation also investigates how air pollution grew into a social issue and presents various discursive ways of analysing air pollution and protection. The primary research material consists of municipal documents and newspapers, while supplementary material includes journal articles and interviews. The event history of air protection is described through an analysis of the material, including source criticism. The social ways of dealing with air pollution and the emergence of air protection are analysed in the light of case-specific air quality disputes from both factual and discursive perspectives. This approach enables the contextualisation of the development of air protection as part of the local history of post-war Helsinki. The dissertation presents the major sources of air pollution in Helsinki and describes the deterioration of air quality in a society which emphasised the primacy of economic prosperity. The air issue emerged during the 1950s in neighbourhood disputes and was exacerbated into a larger problem in the late 1960s. Concurrent to the formation of the field of environmental protection in Finland, an air protection organisation was established in the 1970s in Helsinki. As a result, air protection became a regular part of municipal government. Air protection in Helsinki developed from small-scale policies focused on individual cases into a large, institutionalised air protection system managed by experts. The dissertation research material gave rise to the following major research themes: the economic dimension of the air issue, the role of science in the formation of the environmental problem, and the establishment of norms for acceptable air quality and reasonable limits to air pollution in the urban environment. The paper also discusses the inequitable distribution of the negative effects of air pollution between the residents of different districts. The dissertation concludes that air protection in Helsinki became a local success story although it was long marred by inefficiency and partial failure.

Kaupungin savut ja käryt Ilmansuojelu Helsingissä 1945-1982 Tutkimuksessa selvitetään ilmansaastumisen ja -suojelun kehittymistä sotienjälkeisessä Helsingissä. Tarkasteluajanjakso päättyy vuoteen 1982, jolloin ilmansuojelulaki tuli voimaan ja sinetöi institutionalisoituneen ilmansuojelun Suomessa osaksi yhteiskunnallisesti hallinnoituja ympäristökysymyksiä. Tutkimus sijoittuu ympäristöpolitiikan ja urbaanin ympäristöhistorian tutkimusperinteisiin. Ilmansuojelun kehittymistä lähestytään politisoitumisen ja institutionalisoitumisen näkökulmista. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ilmansaastumisen rakentumista yhteiskunnallisena kysymyksenä sekä erilaisia diskursiivisia tapoja jäsentää ilmansaastumista ja -suojelua. Työn pääasiallisena aineistona ovat kunnallishallinnon asiakirjat sekä sanomalehtiaineisto. Täydentävänä aineistona on käytetty suppean asiantuntijayleisön tavoittaneita aikakauslehtiartikkeleita sekä haastatteluita. Ilmansuojelun tapahtumahistoria on kuvailtu lähdekriittisen aineistoanalyysin perusteella. Ilmansaastumisen yhteiskunnallisia käsittelytapoja ja ilmansuojelun muotoutumista on analysoitu tapauskohtaisten ilmanlaatukiistojen kautta sekä fakta- että diskursiivisesta näkökulmasta. Lähestymistapa mahdollistaa ilmansuojelun kehityksen kontekstualisoinnin osana sotienjälkeisen Helsingin paikallishistoriaa. Työssä esitellään Helsingin merkittävimpien ilmansaasteiden päästölähteiden kehitys ja kuvaillaan ilmanlaadun heikentymistä taloudellisen hyvinvoinnin ensisijaisuutta korostaneessa ilmapiirissä. Ilmakysymys rakentui 1950-luvulta alkaen pihapiirin kiistoista kärjistyäkseen 1960-luvun jälkipuoliskolla aiempaa laajemmaksi ongelmaksi. Rinnakkain kansallisen ympäristönsuojelun kentän muotoutumisen kanssa rakennettiin Helsingissä 1970-luvun aikana ilmansuojelun organisaatiota, jonka myötä ilmansuojelu vakiintui osaksi kunnallishallintoa. Ilmansuojelun historiallinen kaari kulki Helsingissä pienestä, yksittäistapauksiin keskittyvästä ilmansuojelupolitiikasta kohti suurta ilmansuojelupolitiikkaa, eli asiantuntijoiden hallitsemaa institutionalisoitunutta ilmansuojelujärjestelmää. Aineiston kautta tutkimuksen merkittäviksi teemoiksi nousivat ilmakysymyksen taloudellinen ulottuvuus, tieteen rooli ympäristöongelman rakentumisessa sekä rajankäynti kaupunkiympäristön kohtuullisesta saastumisesta ja hyväksyttävän ilmanlaadun rajoista. Tutkimus käsittelee myös ilmansaastumisen haittojen epäoikeudenmukaista jakautumista eri kaupunginosien asukkaiden välillä. Työssä identifioidaan Helsingin ilmansuojelu paikalliseksi menestystarinaksi, vaikka sitä sävyttivät pitkään ilmansuojelun tehottomuus ja osittainen epäonnistuminen.