Memory Meanders : Place, Home and Commemoration in an Ex-Rhodesian Diaspora Community

Memory Meanders is an ethnographic analysis of a postcolonial migrant community, white former Rhodesians, who have emigrated from Zimbabwe to South Africa after Zimbabwe s independence in 1980. An estimated 100 000 whites left the country during the first years of independence. Majority of these emigrants settled in South Africa. In recent years President Mugabe s land redistribution program has inflicted forced expulsions and violence against white farmers and black farm workers, and instigated a new wave of emigration. Concerning the study of Southern Africa, my research is therefore very topical. In recent years there has been a growing concern to study postcolonialism as it unfolds in the lived realities of actual postcolonies. A rising interest has also been cast on colonial cultures and white colonials within complex power relationships. My research offers insight to these discussions by investigating the ways in which the colonial past affects and effects in the present activities and ideas of former colonials. The study also takes part in discussing fundamental questions concerning how diaspora communities socially construct their place in the world in relation to the place left behind, to their current places of dwelling and to the community in dispersal. In spite of Rhodesia s incontestable ending, it is held close by social practices; by thoughts and talks, by material displays, and by webs of meaningful relationships. Such social memory practices, I suggest, are fundamental to how the community understands itself. The vantage points from which I examine how the ex-Rhodesians reminisce about Rhodesia concern ideas and practices related to place, home and commemoration. I first focus on the processes of symbolic investment that go into understanding place and landscape in Rhodesia and ask how the once dwelled-in places, iconic landscapes and experiences within places are reminisced about in diaspora. Secondly, I examine how home both as a mundanely organized sphere of everyday lives and as an idea of belonging is culturally configured, and analyze how and if homes travel in diaspora. In the final ethnographic section I focus on commemorative practices. I first analyze how food and culturally specific festive occasions of commensality are connected to social and sensual memory, considering the unique ways in which food acts as a mnemonic trigger in a diaspora community. The second example concerns the celebration of a centenary of Rhodesia in 1990. Through this case I describe how the mnemonic power of commemoration rests on the fact that culturally meaningful experiences are bodily re-enacted. I show how habitual memory connected to performance is one example of how memory gets passed-on in non-textual ways.

Memory Meanders on etnografinen analyysi jälkikoloniaalisesta siirtolaisyhteisöstä, Zimbabwen valkoisista, jotka ovat muuttaneet Etelä-Afrikkaan Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen. Zimbabwen itsenäistyminen vuonna 1980 käynnisti valkoisten siirtolaisten laajamittaisen maastamuuton. Arviolta 100 000 valkoista muutti maasta 1980-luvun alkuvuosina. Suurin osa heistä asettui väliaikaisesti tai pysyvästi Etelä-Afrikkaan. Presidentti Mugaben harjoittama maan uudelleenjakopolitiikka ja siihen liittyvä valkoisten tilojen valtaaminen on saanut aikaan uuden muuttoaallon. Eteläisen Afrikan tutkimuksen kannalta työni on näin ollen hyvin ajankohtainen. Yhteiskuntatieteissä on viime aikoina ilmennyt huomattavaa kiinnostusta erilaisiin globaaleihin muuttoliikkeisiin, siirtolaisuuteen ja diasporisten yhteisöjen rakentumiseen. Samanaikaisesti on korostettu sitä, että jälkikolonialismia on syytä tutkia pelkän diskurssin sijaan elettynä todellisuutena näissä yhteiskunnissa. Tutkimukseni tarjoaa näihin keskusteluihin relevantin näkökulman tarkastelemalla sekä diasporisen yhteisön rakentumista, jälkikolonialismia, että kolonialismin rakenteiden ja ideoiden jatkuvuutta valkoisen, entisen siirtomaaeliitin kannalta. Työssäni tarkastelen miten yhteenkuulumista, paikkoihin kuulumista ja sosiaalista muistia rakennetaan. Rhodesiaa, jota ei enää ole olemassa, ylläpidetään keskusteluissa ja muisteluissa, yhteisöllisissä kokoontumisissa ja materiaalisissa näytteillepanoissa. Osoitan kuinka tämän kaltaiset sosiaalisen muistin käytännöt ovat keskeisiä ryhmän itseymmärryksen kannalta. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen tiivistetysti Rhodesian siirtomaahistoriaa. Toisessa luvussa keskityn käsityksiin paikan merkityksestä. Analysoin miten elettyjä paikkoja ja ikonisoituja maisemia muistetaan ja narrativisoidaan diasporisessa kontekstissa. Kolmannessa luvussa pohdin kodin merkitystä. Tarkastelen ensin koloniaalista kotielämää ja seuraavaksi tapoja joilla koti siirretään maastamuuton yhteydessä. Osoitan miten sosiaalinen muisti kytkeytyy esineisiin ja analysoin kuinka kotoisuutta luodaan diasporisissa kodeissa niiden avulla. Neljännessä luvussa perehdyn tapoihin, joilla yhteisön sosiaalista muistia tuotetaan. Analysoin ensin kuinka ruoka sekä erityiset ruuanlaittoon ja sen nauttimiseen liittyvät käytännöt kytkeytyvät sensuaaliseen muistiin. Ruuan kautta pidetään yllä yhteyttä menneisiin paikkoihin ja yhteisöllisiin suhteisiin. Toisessa esimerkissä analysoin Rhodesian perustamisen satavuotispäivän kunniaksi järjestettyä muistojuhlaa ja osoitan kuinka seremoniaan liittyvien kehollisten käytäntöjen kautta sosiaalista muistia tuotetaan ja välitetään ei-verbaalisin keinoin.