Sukupolvien ongelma : Tutkielmia sukupolven käsitteestä, sukupolvitietoisuudesta ja suurista ikäluokista

The aims of the thesis are (1) to present a systematic evaluation of generation and its relevance as a sociological concept, (2) to reflect on how generational consciousness, i.e. generation as an object of collective identification that has social significance, can emerge and take shape, (3) to analyze empirically the generational experiences and consciousness of one specific generation, namely Finnish baby boomers (b. 1945 1950). The thesis contributes to the discussion on the social (as distinct from its genealogical) meaning of the concept of generation, launched by Karl Mannheim s classic Das Problem der Generationen (1928), in which the central idea is that a certain group of people is bonded together by a shared experience and that this bonding can result in a distinct self-consciousness. The thesis is comprised of six original articles and an extensive summarizing chapter. In the empirical articles, the baby boomers are studied on the basis of nationally representative survey data (N = 2628) and narrative life-story interviews (N = 38). In the article that discusses the connection of generations and social movements, the analysis is based on the member survey of Attac Finland (N = 1096). Three main themes were clarified in the thesis. (1) In the social sense the concept of generation is a modern, problematic, and ultimately a political concept. It served the interests of the intellectuals who developed the concept in the early 20th century and provided them, as an alternative to the concept of social class, a new way of think about social change and progress. The concept of generation is always coupled with the concept of Zeitgeist or some other controversial way of defining what is essential, i.e. what creates generations, in a given culture. Thus generation is, as a product of definition and classification struggles, a contested concept. The concept also clearly implies elitist connotations; the idea of some kind of vanguard (the elite) that represents an entire generation by proclaiming itself as its spokesman automatically creates a counterpart, namely the others in the peer group who are thought to be represented (the masses). (2) Generational consciousness cannot emerge as a result of any kind of automatic process or endogenously; it must be made. There has to be somebody who represents the generation in order for that generation to exist in people s minds and as an object of identification; generational experiences and their meanings must be articulated. Hence, social generations are, in a fundamental manner, discursively constructed. The articulations of generational experiences (speeches, writings, manifests, labels etc.) can be called as the discursive dimension of social generations, and through this notion, how public discourse shapes people s generational consciousness can be seen. Another important element in the process is collective memory, as generational consciousness often takes form only retrospectively. (3) Finnish baby boomers are not a united or homogeneous generation but are divided into many smaller sections with specific generational experiences and consciousnesses. The content of the generational consciousness of the baby boomers is heavily politically charged. A salient dividing line inside the age group is formed by individual attitudes towards so-called 1960s radicalism. Identification with the 1960s generation functions today as a positive self-definition of a certain small leftist elite group, and the values and characteristics usually connected with the idea of the 1960s generation do not represent the whole age group. On the contrary, among some of the members of the baby boomers, the generational identification is still directed by the experience of how traditional values were disgraced in the 1960s. As objects of identification, the neutral term baby boomers and the charged 1960s generation are totally different things, and therefore they should not be used as synonyms. Although the significance of the group of the 1960s generation is often overestimated, they are however special with respect to generational consciousness because they have presented themselves as the voice of the entire generation. Their generational interpretations have spread through the media with the help of certain iconic images of the generation insomuch that 1960s radicalism has become an indirect generational experience for other parts of the baby boom cohort as well.

Tutkimuksen tarkoituksena on (1) esittää systemaattinen arvio sukupolvesta sosiologisena käsitteenä; (2) pohtia, miten sukupolvitietoisuus sukupolvi sellaisena kollektiivisen samaistumisen kohteena, jolla on yhteiskunnallista merkitystä voi syntyä ja rakentua; (3) tarkastella yhden erityisen sukupolven, Suomen suurten ikäluokkien (s. 1945 1950) sukupolvikokemuksia ja sukupolvitietoisuutta. Tutkimus osallistuu sukupolven käsitteen yhteiskunnallisesta merkityksestä käytyyn keskusteluun ajatukseen, että tiettyä ihmisryhmää yhdistää jokin yhteinen kokemus, jonka perustalta ryhmä voi tulla tietoiseksi omasta erityisluonteestaan , jonka klassinen esitys on Karl Mannheimin Das Problem der Generationen (1928). Tutkimus sisältää kuusi itsenäistä artikkelia sekä niitä taustoittavan ja tulokset kokoavan yhteenvetoluvun. Empiirisissä artikkeleissa suuria ikäluokkia tutkitaan kansallisesti edustavan kyselyaineiston (N = 2628) ja narratiivisten elämänkulkuhaastattelujen (N = 38) avulla. Sukupolvien ja yhteiskunnallisten liikkeiden välistä yhteyttä käsittelevässä artikkelissa käytetään pääaineistona Suomen Attac ry:n jäsenkyselyä (N = 1096). Tutkimuksen keskeiset tulokset voidaan tiivistää seuraavasti. (1) Yhteiskunnallisessa merkityksessä sukupolvi on moderni, ongelmallinen ja usein poliittinen käsite. Se palveli käsitettä kehittäneiden intellektuellien omia intressejä ja tarjosi heille yhteiskuntaluokan käsitteelle vaihtoehtoisen tavan ajatella edistystä ja yhteiskunnan kehitystä. Sukupolven käsite kytkeytyy aina jo lähtökohtaisesti ajan hengen (Zeitgeist) käsitteeseen tai johonkin muuhun kiistanalaiseen tapaan määrittää, mikä kulttuurissa on keskeistä. Sukupolvi on siten kamppailukäsite, määrityksistä ja luokituksista käytävän taistelun tulos. Käsite on perustaltaan myös elitistinen: ajatus sukupolvelle äänen antavasta etujoukosta tuottaa automaattisesti vastinparikseen muut , saman ikäluokan massan , joita etujoukon väitetään edustavan. (2) Sukupolvitietoisuus ei voi syntyä mitenkään sisäsyntyisesti tai automaattisen prosessin tuloksena, vaan se täytyy tehdä. On oltava jokin taho, joka esittää sukupolvea, jotta sukupolvi voi olla ihmisten mielessä, samaistumisen kohteena olemassa. Sukupolvikokemukset ja niiden merkitys täytyy artikuloida. Sukupolvet ovat siten tärkeällä tavalla kielellisesti rakentuneita. Sukupolvikokemusten artikulaatioita (puheita, kirjoituksia, manifesteja, sukupolviin liittyvää termistöä jne.) voidaan kutsua sukupolven diskursiiviseksi ulottuvuudeksi, joka on yhteiskunnallisten sukupolvien keskeinen elementti ja auttaa hahmottamaan, kuinka sukupolvia koskeva julkinen puhe vaikuttaa ihmisten käsityksiin omasta ja muiden sukupolvista. Keskeistä sukupolvitietoisuuden rakentumisen ja ylläpidon kannalta on myös kollektiivinen muistelu: sukupolvitietoisuus kiteytyy usein vasta ajan kuluessa. (3) Suomen suuret ikäluokat eivät ole yhtenäinen sukupolvi vaan jakautuvat moniin pienempiin osiin, joiden sukupolvikokemukset ja sukupolvitietoisuus poikkeavat toisistaan. Sisällöllisesti suurten ikäluokkien sukupolvitietoisuus on voimakkaasti poliittisesti latautunutta. Keskeisen ikäluokan sisäisen rajalinjan muodostaa henkilön suhtautuminen ns. 1960-luvun radikalismiin. 60-luvun sukupolveen nyt tapahtuva samaistuminen toimii koko ikäluokan kannalta pienen vasemmistolaisen eliitin positiivisena itsemäärityksenä, eivätkä 60-luvun sukupolveen usein liitetyt arvot ja tunnusmerkit edusta koko ikäluokkaa. Päinvastoin, joidenkin suurten ikäluokkien jäsenten sukupolvisamaistumista ohjaa yhä kokemus siitä, kuinka 1960-luvulla häpäistiin perinteisiä arvoja. Samaistumisen kohteina neutraali termi suuret ikäluokat ja latautunut 60-luvun sukupolvi ovat täysin eri asioita, eikä niitä siksi tulisi käyttää toistensa synonyymeina. Vaikka 60-lukulaisten merkitystä usein ylikorostetaan koko ikäluokkansa edustajana, ovat he sukupolvitietoisuuden kannalta erityinen ryhmä siksi, että he ovat esittäneet itsensä sukupolvensa äänenä. Heidän sukupolvitulkintansa ovat levinneet julkisuuden kautta ns. Vanhan valtauksen kaltaisten sukupolvelle erityisten kulttuuristen ikonien avulla siinä määrin, että 60-luvun radikalismi sukupolvikokemuksena on alkanut epäsuorasti koskea myös ikäluokan muita osia.