Social Responsibility in Developing New Biotechnology : Interpretations of Responsibility in the Governance of Finnish Biotechnology

The object of the dissertation is to analyse the concept of social responsibility in relation to research and development of new biotechnology. This is done by examining the relevant actors – researchers, administrators, decision-makers, experts, industry, and the public – involved in the Finnish governance of biotechnology through their roles and responsibilities. Existing practises of responsibility in biotechnology governance, as well as the discourses of responsibility – the actors’ conceptions of their own and others responsibilities – are analysed. Three types of responsibility that the actors have assumed are formulated, and the implications of these conceptions to the governance of new biotechnology are analysed. From these different types of responsibility adopted and used by the actors, theoretical models called responsibility chains are constructed. The notion of responsibility is under-theorised in sociology and this research is an attempt to create a mid-range theory of responsibility in the context of biotechnology governance. The research aims to increase understanding of the governance system from a holistic viewpoint by contributing to academic debates on science and technology policy, public understanding of science, commercialisation of research, and corporate social responsibility. With a thorough analysis of the concept of responsibility that is derived from empirical data, the research brings new perspectives into these debates by challenging many normative ideas embedded in discourses. For example, multiple roles of the public are analysed to highlight the problems of consumerism and citizen participation in practise, as well as in relation to different policy strategies. The research examines also the contradictory responsibilities faced by biotechnology researchers, who balance between academic autonomy, commercialisation of research, and reflecting social consequences of their work. Industries responsibilities are also examined from the viewpoint of biotechnology. The research methodology addresses the contradictions between empirical findings, theories of biotechnology governance, and policies in a novel way, as the study concentrates on several actors and investigates both the discourses and the practises of the actors. Thus, the qualitative method of analysis is a combination of discourse and content analysis. The empirical material is comprised of 29 personal interviews as well as documents by Finnish and multinational organizations on biotechnology governance.

Väitöskirja käsittelee yhteiskunnallista vastuuta uuden bioteknologian kehittämisessä. Biotekniikka on nopeasti kehittyvä ala, jonka sovelluksissa nähdään suuria riskejä (esim. geneettisesti muunneltujen kasvien leviäminen ja ihmisgenetiikan eettiset ongelmat), mutta samanaikaisesti bioteknologialta odotetaan paljon talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Moniulotteiset vastuun kysymykset sekä käsitteet kuten kollektiivinen ja yhteiskunnallinen vastuu ovatkin nousseet tärkeiksi puheenaiheiksi. Tutkimuksessa tarkastellaan eri toimijoiden – päätöksentekijät, tutkijat, kansalaiset ja yritykset – näkemyksiä omasta ja muiden vastuusta sekä siitä, minkälaista vastuuta bioteknologian tutkimuksessa, kehityksessä ja sovellutuksissa tulee kantaa. Tutkimuksessa analysoidaan vallalla olevia tapoja määritellä vastuu sekä pohditaan, mitä ongelmia ja mahdollisuuksia eri vastuun tulkinnat muodostavat bioteknologian kehitykselle. Aineisto koostuu biotekniikkaa käsittelevistä dokumenteista sekä 29 tutkimushaastattelusta. Politiikan tasolla tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka eri toimijoiden strategiat korostavat lähes vastakkaisia näkemyksiä vastuusta. Esimerkiksi tietoperustaisen talouden ohjelmissa painottuvat vastuu taloudellisesta kehityksestä ja innovaatiotoiminnasta, kun taas monet EU:n strategiat antaisivat enemmän vastuuta kansalaisille, jotka itse asiassa saattavat suhtautua kriittisesti innovaatioihin. Tutkijoiden vastuun analysoiminen osoittaa, että erilaisten vastuukäsitysten yhdistäminen on haasteellista. Tutkijat toimivat ympäristössä, jossa heidän odotetaan samanaikaisesti olevan akateemisen autonomisia, tuottavan innovaatioita yritysyhteistyössä sekä pohtivan tutkimuksensa yhteiskunnallista merkitystä. Tutkijoita ei kuitenkaan nähdä ainoina asiantuntijoina bioteknologian kehitykseen liittyvissä vastuukysymyksissä vaan on havaittu, että luottamuksen säilyttämiseksi myös kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Tämä tutkimus kuitenkin osoittaa, että suomalaiset nähdään passiivisina kansalaisina – ei vastuun kantajina, vaan vastuun kohteina. Suomalaiset mielletään ennemmin kuluttajiksi, jotka vaikuttavat ostopäätöksillään, vaikka biotekniikan tuotteita on vain vähän markkinoilla. Yritysten yhteiskuntavastuun määrittelyissä ei taasen huomioida tutkimus- ja kehitystyötä tai biotekniikan yhteiskunnallisia vaikutuksia. Väitöskirjassa yhdistetään eri toimijoiden näkökulmat, tarkastellaan miten vastuun käytännöt ja diskurssit eroavat toisistaan sekä luodaan uutta teoriaa vastuusta.