Eläytymisestä omiin tarinoihin : Televisiosarja katsojien keskustelussa

From sympathetic understanding to own stories. TV-series in the conversation of its viewers. The purpose of this study is to analyze viewers' conversations about TV-series as a practice in which viewers construct meaning to TV-series. In the tradition of British Cultural Studies this study understands that viewer has an active role in interpreting and constructing meaning to TV-series. In the tradition of feminist studies this study understands that gender is being constructed in social and cultural practices. In reception studies, the viewing of TV-series has usually been analyzed as a practice which is embedded at home and in a family. The studies are often based on interviews of viewers, and the analysis of the construction of meaning is based on interview material where the viewers most often talk about their viewing habits and the likes and dislikes of TV-shows and -characters. This study extends the reception and interpretation of TV-series from home to the moments of interaction between viewers. It is quite common to hear how people talk also outside of home about television and the programmes they have watched. In this study the construction of meaning is being studied in viewers' conversations. The method of analysis is conversation analysis which studies the ordered properties of everyday forms of social interaction. The data has been collected in a workplace where four women watched together (and without the presence of a researcher) two TV-series, American sitcom Golden Girls and Finnish family drama Ruusun aika (Time of a Rose), and afterwards had time and chance for discussion. There was neither a questionnaire nor an agenda for the women to discuss. The analysis of the conversation brings up three themes. In the orientation discussions the viewers aim to construct frames in which it makes sense to talk about the TV-series. The frames have mostly to do with the genre of the TV-series. The second theme is concerned with the viewers' aim to achieve sympathetic understanding of the characters in the TV-series. The third theme extends and transfers the conversation about TV-series to real or imaginary stories of own life. In the conversation the reception of a TV-series appears as being in motion: in the orientation discussions the viewers move towards the series, in the character-discussions the viewers move within the world of the series, and when telling their own stories the viewers move away from the TV-series towards their own lives. In the conversations there appears also a distinction in gender-constructions. When the viewers talk about motherhood, they adopt a serious and moralistic tone. When they talk about female sexuality and relationships between women and men they adopt carnevalistic and humorous tone. There are examples of these kinds of gender-constructions also in other studies of Finnish gender culture. Motherhood means the responsibility to good upbringing; relationships with men include something unpredictable and problematic which one handles at best in a humorous way.

Tutkimus analysoi katsojien keskusteluja televisiosarjasta kulttuurisena ja sosiaalisena toimintana. Tutkimuksen kohteena ovat tv-katsojien keskustelut ja erityisesti se, miten katsojat keskustelussaan merkityksellistävät televisiosarjoja. Tutkimus liittyy vastaanottotutkimuksen traditioon, joka tarkastelee tv-ohjelman vastaanottoa katsojan aktiivisena toimintana. Tutkimuksen lähtökohdat ovat myös feministisen tutkimuksen tavassa tarkastella sukupuolta yhteiskunnallisena konstruktiona. Merkityksenanto kulttuurisesti jaettuna toimintana ei ole yleensä noussut esille vastaanottotutkimuksissa. Vastaanottotutkimukset ovat yleensä tutkineet television katselua koti- ja perhelähtöisesti. Tutkimukset ovat pyrkineet selvittämään, minkälaisia merkityksiä katsojat antavat ohjelmille, mikä haastatteluaineistossa typistyy usein lausumiin siitä, mistä katsoja pitää ja mistä ei. Tässä tutkimuksessa katsojien merkityksenantoa tarkastellaan keskustelujen välityksellä: mistä ja miten katsojat puhuvat, kun lähtökohtana on tv-sarja? Tutkimuksessa näitä keskusteluja analysoidaan keskustelunanalyysin keinoin. Keskustelunanalyysi tutkii keskusteluja jäsentyneenä ja järjestäytyneenä toimintana. Keskustelunanalyysin tavoitteena on selvittää muun muassa se, miten ihmiset tulevat puhumalla toimeen, miten he luovat yhteisymmärrystä, tilanteita ja identiteettejä. Tutkimuksen aineistona ovat neljän naisen keskustelut. Naiset katsoivat yhdessä jakson amerikkalaisesta tilannekomediasta Tyttökullat ja kotimaisesta perhesarjasta Ruusun aika. Katselun jälkeen naisilla oli mahdollisuus keskustella keskenään ilman tutkijan etukäteen tarjoamia kysymyksiä tai agendaa. Tavoitteena oli tallentaa mahdollisimman aitoa keskustelua tv-sarjasta. Analyysissa nousee esille kolme teemaa. Ohjelmaan orientoituessaan katsojat neuvottelevat sosiokulttuurisista kehyksistä, joiden puitteissa tv-sarja on ymmärrettävissä ja siitä puhuminen on järkevää. Keskustelussa henkilöhahmoista esille nousi katsojien eläytyminen henkilöhahmojen yhteisöön. Kolmas teema liitti tv-sarjan laajempaan sosiokulttuuriseen kehykseen: keskustelu lähtee tv-sarjasta, mutta katsojat jatkavat tai siirtävät tv-sarjan tapahtumia oman elämänsä todellisiksi tai kuvitelluiksi tarinoiksi. Keskustelu ei etene yhdestä teemasta toiseen, vaan liikkuu jatkuvasti näiden välillä, joten vastaanotto näyttäytyy ikään kuin liikkeelläolona. Orientoituessaan katsoja liikkuu kohti tv-sarjaa, henkilöhahmoista puhuessaan hän liikkuu sarjamaailmassa, omat tarinat liikuttavat katsojaa puolestaan sarjasta kohti omaa elämää. Keskustelussa erottuu myös jako sukupuolisuutta konstruoivissa puhetavoissa. Kun katsojat puhuvat äitiydestä he omaksuvat vakavan ja moraalisen puhetavan. Kun he puhuvat naisten ja miesten seksuaalisuhteesta he omaksuvat vitsailevan, karnevalistisen puhetavan. Tällaisista sukupuoli-konstruoinneista on esimerkkejä myös suomalaista sukupuolikulttuuria tarkastelleista tutkimuksista. Äitiyteen liittyy Suomessa sivistyksen vastuu, miessuhteisiin liittyy puolestaan jotakin arvaamatonta ja hallitsematonta, josta on vaikea puhua.