Työkykyarviokokous moniammatillisen työryhmän päätöksentekotilanteena : Tutkimus vuorovaikutuksesta ja potilaan osallisuudesta

Work capacity assessment meeting as a decision-making situation of a multi-professional team a study on interaction and patient participation Multi-professional working has become an increasingly popular method of work in social and health care. The introduction of the viewpoints of several professionals is seen as a way to enhance the openness and quality of decision-making. However, so far relatively few study results are available on the implementation of this method in actual operations. This study examines one work method, a work capacity assessment meeting, along with medical certificates B and their enclosures written by the doctor to the patient after a meeting. After the theoretical and methodological chapter, providing background information, the study describes the structure of the meeting and the medical certificate as a constructive factor. This is followed by a discussion on the manner of assessing the various domains of the patient s functional capacity and the decision-making based on the assessed factors. Next, the study moves on to examine the effect of patient involvements on the conclusions and decisions that professionals make at the meeting. In conclusion, the study looks into how the voices of the professionals and the customer are transferred to the medical certificate. The material of the study consists of 11 meetings recorded on video, of which eight are work capacity assessment meetings and three are rehabilitation examination meetings. The first type of meeting is attended by a patient and a number of professionals, while the latter is attended only by the professionals. All the patients, whose cases are discussed in the work capacity assessment meetings, have a musculoskeletal disorder, while the rehabilitation meetings are related to patients who all also have some additional problem. The study material also consists of seven medical certificates B, written after a work capacity assessment meeting. For the most part, the material has been collected by the conversation analysis method. Moreover, also discourse analysis and a rhetorical approach were used. By using conversation analysis, it is possible to study closely how interaction is built up at the meeting and to examine how the actors implement their institutional assessment tasks in a co-operation that takes its form turn by turn. The four main findings of the study are as follows: firstly, the meeting is structured to a great extent on the basis of the medical certificate form to various phases of the meeting and the headings of the certificate are seen as communicative affordances at the meeting, directed primarily to the professionals that have assessed the patient s work capacity with various tests. The medical certificate is the ethno-method of the doctor acting as the chairman of the meeting that functions in two directions: it constructs the meeting and constitutes the task of the professionals as they produce contents for it. Secondly, the study describes the ways that are used to assess the different domains of the patient s work capacity, how they are described at the meeting and how a decision is taken when the assessment information has been saturated in the opinion of the team. Thirdly, the study brings up ways, with which the patient can influence the conclusions and decisions made by the professionals at the meeting. The study showed that the patient can affect the preconditions of his or her own future and wellbeing. Fourthly, the study describes how the wealth of expressions at the meeting is transferred to the certificate as an argumentative micro-cosmos, where the patient is classified to be recommended for rehabilitation or disability pension. An important finding is also how objective and subjective information and the voices of actors at the meeting are transferred to the statement in a strategic and intentional manner, with an orientation to the decision that will be taken at the insurance institution. The study results can be utilized in the training of professionals and in developing the operations of organisations performing the assessment of the work capacity of people suffering from musculoskeletal disorders.

Moniammatillinen työskentely on tullut yhä suositummaksi työkäytännöksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Monen ammattilaisen näkökulman katsotaan tuovan päätöksentekoon avoimuutta ja laatua. Käytännön toiminnasta on kuitenkin toistaiseksi kertynyt suhteellisen vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhtä työkäytäntöä, työkykyarviokokousta, ja sen jälkeen potilaille kirjoitettuja B-lääkärinlausuntoja ja niiden liitteitä. Tutkimuksen taustoittavan, teoreettisen ja metodisen luvun jälkeen tutkimuksessa tarkastellaan kokouksen rakennetta ja lääkärinlausuntoa kokousta rakenteistavana tekijänä. Tämän jälkeen käsitellään, miten potilaan eri toimintakyvyn osa-alueita arvioidaan ja miten arvioiduista asioista tehdään päätös. Seuraavaksi tarkastelun kohteena on potilaan osallistumisen vaikutus ammattilaisten kokouksessa tekemiin päätelmiin ja päätöksiin. Lopuksi tarkastellaan sitä, miten ammattilaisten ja asiakkaan ääni siirtyvät lääkärinlausuntoon. Tutkimuksen aineisto koostuu 11 videoidusta kokouksesta, joista kahdeksan on työkykyarvio- ja kolme kuntoutustutkimuskokousta. Ensin mainittuihin osallistuu potilas ja ammattilaisia, jälkimmäisessä on läsnä vain ammattilaisia. Kaikissa kokouksissa käsiteltävillä potilailla on jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus, kuntoutustutkimuskokousten potilailla on lisäksi jokin lisäongelma. Aineistona on myös seitsemän työkykyarviokokouksen jälkeen kirjoitettua B-lääkärinlausuntoa. Aineisto on käsitelty pääasiallisesti keskustelunanalyyttisella menetelmällä, lisäksi on käytetty diskurssi- ja retoriikan analyysia. Keskustelunanalyysin avulla vuorovaikutuksen rakentumista on mahdollista tutkia tarkasti ja katsoa, miten toimijat vuoro vuorolta rakentuvalla yhteistoiminnallaan toteuttavat institutionaalista arviointitehtäväänsä. Tutkimuksen neljä päähavaintoa ovat seuraavat: ensinnäkin kokous rakentuu pitkälti lääkärinlausuntolomakkeen rakenteen pohjalta erilaisiksi kokousvaiheiksi ja lausunnon otsikot näkyvät kokouksissa kommunikatiivisina tarjoumina, jotka osoitetaan ensisijaisesti potilaan toimintakykyä erilaisin testauksin selvittäneille ammattilaisille. Lääkärinlausunto on kokouksen puheenjohtajana toimivan lääkärin etnometodi, joka toimii kaksisuuntaisesti: se säätelee kokouksen kulkua ja on ammattilaisten työtehtävä heidän tuottaessaan sisältöjä siihen. Toiseksi tutkimuksessa on kuvailtu niitä tapoja, joilla potilaan eri toimintakyvyn osa-alueita kokouksessa arvioidaan, miten niistä kerrotaan kokouksessa ja miten kokouksessa tehdään päätös, kun arviointitieto on ryhmän mielestä saturoitunut. Kolmanneksi tutkimuksessa on tuotu esille tapoja, joilla potilas pystyy vaikuttamaan ammattilaisten kokouksissa tekemiin päätelmiin ja päätöksiin. Tutkimus osoitti, että potilaan on mahdollista vaikuttaa oman tulevaisuutensa ja hyvinvointinsa edellytyksiin. Neljänneksi on tuotu esille, miten kokouksen runsas ilmaisumaailma muuttuu lausuntoon argumentoivaksi mikromaailmaksi, jossa potilas luokitellaan kuntoutettavaksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle suositettavaksi. Tärkeä havainto on ollut myös se, miten objektiivisia ja subjektiivisia tietoja ja kokoustoimijoiden ääniä asetellaan lausuntoon strategisesti ja intentionaalisesti orientoituen vakuutuslaitoksessa tehtävään ratkaisuun. Tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä ammattilaisten koulutuksessa ja toiminnan kehittämisessä organisaatioissa, joissa arvioidaan tuki- ja liikuntaelinsairautta sairastavien potilaiden työkykyä.