Uusien opiskelijoiden integroituminen yliopistoon : Sosiaalipsykologinen näkökulma

The first year at the university is critical in shaping the student s future academic development. Student integration has been shown to affect learning, motivation, persistence, and ultimately, graduation. Most importantly, however, integration affects how students academic expertise develops. In this study a social-psychological assumption was made: one cannot grow into academic expertise in isolation, without interaction with teachers and peers. Integration happens via engagement. In this research, social and academic integration among Finnish freshmen was studied. How much did freshmen interact with their teachers and peers; how interested did they think their teachers were in students; how committed did they feel; and how did they assess their own academic development? In addition to integration, students were asked about their identification with the university and the frequency of actual contacts with teachers and peers. Lastly, students personal epistemologies were studied to see if they were related to integration or frequency of contacts. The data was collected at the University of Helsinki in the autumn of 2001 and spring of 2002 at three faculties: the faculty of Social Sciences, Humanities and Science. In the autumn, 270 freshmen, and in the spring, 400 freshmen, completed the questionnaire. In addition to the cross-sectional data a longitudinal data was formed from 77 of the respondents. The results showed differences in how students were integrated. Freshmen at the faculty of Science were the least integrated whereas freshmen at the faculty of Humanities were the most integrated. Identification to the university was positively related to integration. The frequency of contacts with faculty and peers was positively related to integration and identification. A more developed personal epistemology was also positively related to integration and frequency of contacts. Differences were also found between the sexes in frequency of peer interaction and level of epistemology. This study has both theoretical and practical implications. Positive correlations between integration, identification, frequency of contacts and personal epistemology were found. The guiding assumption of the significance of social interaction was thus supported. The practical relevance of the study is for how teaching is carried out. In this data, over 50% of new university students at the end of their first year said they had never received feedback from an exam, never had a discussion with their teacher about a scientific topic, and had never discussed with a teacher how their studies were going.

Ensimmäinen vuosi on kriittinen vaihe yliopisto-opinnoissa, sillä ensimmäisen vuoden kokemukset muovaavat uuden opiskelijan koko tulevaa opiskeluprosessia. Tutkimuksen sosiaalipsykologisena oletuksena on, ettei akateemiseksi asiantuntijaksi voi kasvaa yksin, vaan siihen tarvitaan vuorovaikutusta opettajien ja opiskelijoiden kesken. Integroituminen syntyy paljolti osallistumisesta. Integroituminen vaikuttaa opiskelijan oppimiseen, motivaatioon, opiskelusinnikkyyteen ja valmistumiseen, mutta ennen kaikkea akateemisen asiantuntijuuden kehittymiseen. Tutkimuksessa kartoitettiin sosiaalista ja akateemista integroitumista: kuinka paljon opiskelijat olivat vuorovaikutuksessa opettajien ja toisten opiskelijoiden kanssa, miten he arvioivat opettajien kiinnostusta opiskelijoita kohtaan, miten sitoutuneita he kokivat olevansa ja miten he arvioivat omaa akateemista kehitystään. Lisäksi selvitettiin samastumista yliopistoon, kontaktien määrää opettajiin ja opiskelutovereihin, sekä näiden yhteyttä integroitumiseen. Myös uusien opiskelijoiden tietokäsityksiä ja niiden muutoksia sekä yhteyttä integroitumiseen tutkittiin. Aineisto kerättiin syksyllä 2001 ja keväällä 2002 kolmessa tiedekunnassa Helsingin yliopistossa: valtiotieteellisessä, humanistisessa ja matemaattis-luonnontieteellisessä. Syksyllä 270 ja keväällä 400 uutta opiskelijaa täytti kyselylomakkeen. Poikittaisaineiston lisäksi tutkimukseen sisältyi 77 opiskelijasta muodostettu pitkittäisaineisto. Tulokset osoittivat, että tiedekuntien välillä oli eroa opiskelijoiden integroitumisessa: matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa integroituminen oli vähäisintä, humanistisessa vahvinta. Samastuminen oli positiivisesti yhteydessä integraatioon. Kontaktiaktiivisuus oli positiivisesti yhteydessä integroitumiseen ja samastumiseen. Myös kehittyneemmät tietokäsitykset olivat positiivisesti yhteydessä integroitumiseen ja kontaktiaktiivisuuteen. Sukupuolten välillä havaittiin eroja toverikontaktien määrässä ja tietokäsitysten kehittyneisyydessä. Tutkimuksella on sekä teoreettista että käytännön merkitystä. Selkeitä yhteyksiä löydettiin integraation, samastumisen, kontaktien määrän ja kehittyneempien tietokäsitysten välillä. Myös lähtökohtana ollut sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeys sai tukea. Ilmeinen käytännön relevanssi on yliopisto-opetuksen kehittämisessä. Aineistossa yli puolet uusista opiskelijoista ei ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kertaakaan saanut palautetta tentistä, keskustellut opettajan kanssa tieteellisistä aiheista tai opintojensa sujumisesta.