Kynnyskysymyksiä : Huono-osaisimmat huumeiden käyttäjät ja matala kynnys

The study examines the term "low threshold" from the point of view of the most marginalized drug users. While using illicit drugs is criminalised and morally judged in Finland, users have special barriers to seek for care. Low threshold services aim at reaching drug users who themselves don t seek for help. "Low threshold" is a metaphor describing easy access to services. The theoretical frame of reference of the study consists of processing the term analytically and critically. The research work sets out to test the rhetoric of low threshold by making use of a qualitative multi-case study to find out, if the threshold of so called low threshold services always appears low for the most marginalized drug users. The cases are: the mobile unite offering health counselling, the day service centre for marginalized substance abusers and the low threshold project of the outpatient clinic for drug users in Helsinki and the health counselling service trial in Vyborg, Russia. The case study answer following questions: 1) How do the method of low threshold work out in the studied cases from the point of view of the most marginalized drug users? 2) How do potential thresholds appear and how did they develop? 3) How do the most marginalized drug users get into the care system through low threshold? The data consists of interviews of drug users, workers and other specialists having been accomplished in the years 2001 - 2006, patient documents and customer registers. The dissertation includes four articles published in the years 2006 - 2008 and the summary article. The study manifests that even low threshold is not always low enough for the most marginalized drug users. That expresses a highly multiproblematised and underpriviledged group of drug users, whose life and utilization of services are framed by deep marginalisation, homelessness, multi-substance use, mental and somatic illnesses and being repeatedly imprisoned. Using services is rendered difficult by many factors arising from the care system, drug users themselves and the action environment. In Finland thresholds are generally due to the execution of practical services and procedures not considering the fear of control and labelling as a drug user. When striving for further rehabilitating substance abuse care by means of low threshold services the marginalized drug users meet the biggest difficulties. They are due to inelastic structures, procedures and division of labour in the established care system and also to poor chances of drug users to be in action in the way expected by the care system. Multiproblematic multisubstance users become "wrong" customers by high expectations of care motivation and specializing in the care system. In Russia the thresholds are primarily caused by rigid control politics directed to drug users by the society and by the scantiness of care system. The ideology of reducing drug related harm is not approved and the care system is unwilling to commit to it. Low threshold turnes out to be relative as a term. The rhetoric of the care system is not enough to unilaterally define lowness of the threshold. The experiences of drug users and the actual activity to search for care determine the threshold. It does not appear the same for everybody either. Access of certain customer group to a service unit may even raise the threshold for some other group. The low threshold system also is surprisingly realized: you could not always tell in advance, what kind of customers and how many of them could be reached. Keywords: low threshold, marginalized drug users, harm reduction, barriers to services, outreach

Tutkimuksessa tarkastellaan päihdehuollon retoriikassa yleistynyttä käsitettä matala kynnys ja niin sanottuja matalan kynnyksen palveluja huono-osaisimpien huumeiden käyttäjien kannalta. Neljän eri tapaustutkimuksen avulla testataan, onko kynnys niin sanotuissa matalan kynnyksen palveluissa huono-osaisimpien huumeiden käyttäjien kannalta aina yksiselitteisesti matala. Aineistoina ovat vuosina 2001-2006 kerätyt huumeiden käyttäjien, työntekijöiden ja muiden asiantuntijoiden haastattelut sekä potilastiedot ja asiointirekisterit. Kukin tapaustutkimus on raportoitu omassa artikkelissaan. Ne on julkaistu vuosina 2006-2008. Ensimmäinen tapaustutkimus tarkastelee pääkaupunkiseudulla toimivan Liikkuvan terveysneuvontayksikön kykyä tavoittaa huumeiden käyttäjiä. Toisessa tutkitaan huumeiden käytön esiintymistä matalan kynnyksen päiväkeskuksessa sekä huono-osaisten huumeiden käyttäjien ominaispiirteitä ja heidän päihteiden käyttöään. Kolmannessa tarkastellaan tämän hyvin huono-osaisen ryhmän ominaisuuksia asiakkaina ja avun tarvitsijoina sekä heidän vaikeuksiaan toimia hoitojärjestelmän kanssa. Neljäs tapaustutkimus tarkastelee Viipurin huumeiden käyttäjiä ja yritystä viedä matalan kynnyksen terveysneuvontapalvelu toisenlaiseen yhteiskuntaan. Tapaustutkimusten avulla vastataan kysymyksiin: 1) Miten matalakynnyksisyys toteutuu tutkituissa tapauksissa huono-osaisten huumeiden käyttäjien kannalta? 2) Miten mahdolliset kynnykset ilmenevät ja miten ne muodostuvat? 3) Miten huono-osaiset huumeiden käyttäjät pääsevät etenemään hoitojärjestelmässä tutkittujen matalan kynnyksen palvelujen kautta? Tutkimus tuo esiin moniongelmaiset ja huono-osaiset huumeiden käyttäjät, joiden elämää ja palvelujen käyttöä kehystävät pitkälle edennyt syrjäytyminen, asunnottomuus, päihteiden sekakäyttö, psyykkiset ja fyysiset sairaudet sekä vankilakierre. Tutkimus osoittaa, että matalakaan kynnys ei ole huono-osaisten huumeiden käyttäjien kannalta aina riittävän matala. Palvelujen käyttöä vaikeuttavat monet hoitojärjestelmästä, huumeiden käyttäjistä itsestään ja toimintaympäristöstä nousevat tekijät. Suomessa ne johtuvat yleensä palvelujen käytännön toteutuksesta ja menettelyistä, jotka eivät ota riittävästi huomioon huumeiden käyttöön liittyvää kontrollin ja leimautumisen pelkoa. Huono-osaiset huumeiden käyttäjät kohtaavat kaikkein suurimmat vaikeudet pyrkiessään matalan kynnyksen palvelujen kautta edelleen kuntouttavaan päihdehoitoon. Vaikeudet johtuvat joustamattomista rakenteista, menettelytavoista ja työnjaoista sekä huumeiden käyttäjien omista heikoista edellytyksistä toimia hoitojärjestelmän odottamalla tavalla. Moniongelmaiset päihteiden sekakäyttäjät ovat korkeita hoitomotivaatio-odotuksia vaaliville ja pitkälle erikoistuneille hoitoyksiköille usein vääriä asiakkaita. Venäjällä kynnykset johtuvat ensisijaisesti yhteiskunnan huumeiden käyttäjiin kohdistamasta ankarasta kontrollipolitiikasta, hoitojärjestelmän niukkuudesta ja sitoutumattomuudesta huumeiden käytön haittojen vähentämiseen. Matala kynnys osoittautui käsitteenä suhteelliseksi. Tutkimus osoitti, että hoitojärjestelmän retoriikka ei riitä yksipuolisesti määrittelemään kynnyksen mataluutta. Huumeiden käyttäjien kokemukset ja todellinen hoitoon hakeutumisen aktiivisuus määrittävät kynnystä. Kynnys ei myöskään näyttäydy kaikille asiakkaille samanlaisena. Jonkin asiakasryhmän palveluun hakeutuminen saattaa jopa nostaa toisen ryhmän palvelukynnystä. Matala kynnys on myös yllätyksellinen: aina ei voida etukäteen tietää, minkälaisia asiakkaita tavoitetaan ja kuinka paljon. Avainsanat: matala kynnys, huono-osaiset huumeiden käyttäjät, haittojen vähentäminen, palvelukynnykset, tavoittaminen