The Finnish Competition State and Entrepreneurial Policies in the Helsinki Region

The thesis examines the intensification and characteristics of a policy that emphasises economic competitiveness in Finland during the 1990s and early 2000s. This accentuation of economic objectives is studied at the level of national policy-making as well as at the regional level through the policies and strategies of cities and three universities in the Helsinki region. By combining the analysis of state policies, urban strategies and university activities, the study illustrates the pervasiveness of the objective of economic competitiveness and growth across these levels and sheds light on the features and contradictions of these policies on a broad scale. The thesis is composed of five research articles and a summary article. At the level of national policies, the central focus of the thesis is on the growing role of science and technology policy as a state means to promote structural economic change and its transformation towards a broader, yet ambivalent concept of innovation policy. This shift brings forward a tension between an increasing emphasis on economic aspects – innovations and competitiveness – as well as the expanding scope of issues across a wide range of policy sectors that are being subsumed under this market- and economy oriented framework. Related to science and technology policy, attention is paid to adjustments in university policy in which there has been increasing pressure for efficiency, rationalisation and commercialisation of academic activities. Furthermore, political efforts to build an information society through the application of information and communication technologies are analysed with particular attention to the balance between economic and social objectives. Finally, changes in state regional policy priorities and the tendency towards competitiveness are addressed. At the regional level, the focus of the thesis is on the policies of the cities in Finland’s capital region as well as strategies of three universities operating in the region, namely the University of Helsinki, Helsinki University of technology and Helsinki School of Economics. As regards the urban level, the main focus is on the changes and characteristics of the urban economic development policy of the City of Helsinki. With respect to the universities, the thesis examines their attempts to commercialise research and thus bring academic research closer to economic interests, and pays particular attention to the contradictions of commercialisation. Related to the universities, the activities of three intermediary organisations that the universities have established in order to increase cooperation with industry are analysed. These organisations are the Helsinki Science Park, Otaniemi International Innovation Centre and LTT Research Ltd. The summary article provides a synthesis of the material presented in the five original articles and relates the results of the articles to a broader discussion concerning the emergence of competition states and entrepreneurial cities and regions. The main points of reference are Bob Jessop’s and Neil Brenner’s theses on state and urban-regional restructuring. The empirical results and considerations from Finland and the Helsinki region are used to comment on, specify and criticise specific parts of the two theses.

Suomi muuttui 1990-luvulla kohti kilpailuvaltiota Kilpailukyvystä on tullut yhä hallitsevampi tavoite valtion ja Helsingin seudun kaupunkien politiikassa sekä yliopistojen toiminnassa Suomi nousi 1990-luvun lopulla kansainvälisten talousvertailujen kärkeen. Alettiin puhua ”Suomen mallista”, jossa vahva korkean teknologian talous yhdistyy laaja-alaiseen ja tasa-arvoiseen hyvinvointivaltioon. Antti Pelkosen väitöstutkimuksen mukaan kehitys Suomessa alkoi kuitenkin muistuttaa yhä enemmän kilpailuvaltiota, jossa talouden kasvu ja kilpailukyky ovat yhä hallitsevampia tavoitteita ja jättävät laajemmat yhteiskunnalliset tavoitteet varjoonsa. Sekä valtion politiikassa että Helsingin seudun kaupunkien ja yliopistojen strategioissa kilpailukyvyn edistäminen ja markkinavetoisuus ovat korostuneet 1990-luvulta alkaen. Samalla yhteiskunnallinen ja alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt tuntuvasti. Väitöstutkimuksessa analysoidaan valtion ja pääkaupunkiseudun kaupunkien politiikan muutoksia sekä yliopistojen strategioita ja toimintaa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tutkimus osoittaa, että taloudellisesta kilpailukyvystä on tullut keskeinen tavoite valtion tiede-, teknologia-, yliopisto-, tietoyhteiskunta- ja aluepolitiikassa. Samalla innovaatioiden edistämisestä on muodostumassa kaikille valtion politiikan alueille tärkeä näkökulma. Tällaisen laaja-alaisen innovaatiopolitiikan keskeinen tulevaisuuden haaste on tasapainottaa taloudelliset näkökohdat laajempien yhteiskunnallisten tavoitteiden, kuten kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin kanssa. Helsingin seudulla muotoutui 1990-luvulla kilpailukykypolitiikka, jossa korostuivat alueen taloudellinen kehitys, korkean teknologian osaamiskeskittymien kehittäminen ja seudun kansainvälisen houkuttelevuuden edistäminen. Seudun kolmen yliopiston (Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu) toiminnan analyysi osoittaa, että tutkimuksen kaupallisesta hyödyntämisestä on tullut olennainen osa yliopistojen toimintaa. Samalla kaupallinen toiminta aiheuttaa yliopistoissa monenlaisia ongelmia, jotka liittyvät toiminnan taloudelliseen kannattavuuteen, yliopistojen taloudelliseen ja hallinnolliseen asemaan sekä kaupallisen toiminnan yhdistämiseen yliopistojen perustehtävien, tutkimuksen ja opetuksen kanssa. Väitöstutkimus koostuu viidestä tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistusta artikkelista sekä laajasta yhteenvetoartikkelista. Tutkimuksen pääaineisto muodostuu virallisista asiakirjoista ja politiikan linjauksista sekä 75 haastattelusta, joissa haastateltiin poliittisia päätöksentekijöitä, keskeisiä valtion ja pääkaupunkiseudun kaupunkien virkamiehiä sekä yliopistojen johtoa.