Siperiaa sanoiksi - uralilaisuutta teoiksi : Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta

The doctoral dissertation, entitled Siperiaa sanoiksi - uralilaisuutta teoiksi. Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta clarifies the early history of anthropological fieldwork and research in Siberia. The object of research is Kai Donner (1888-1935), fieldworker, explorer and researcher of Finno-Ugric languages, who made two expeditions to Siberia during 1911-1913 and 1914. Donner studied in Cambridge in 1909 under the guidance of James Frazer, A. C. Haddon and W. H. R. Rivers - and with Bronislaw Malinowski. After finishing his expeditions, Donner organized the enlistment of Finnish university students to receive military training in Germany. He was exiled and participated in the struggle for Finnish independence. After that, he organized military offensives in Russia and participated in domestic politics and policy in cooperation with C. G. E. Mannerheim. He also wrote four ethnographic descriptions on Siberia and worked with the Scandinavian Arctic areas researchers and Polar explorers. The results of this analysis can be sum up as follows: In the history of ethnographic research in Finland, it is possible to find two types of fieldwork tradition. The first tradition started from M. A. Castrén's explorations and research and the second one from August Ahlqvist's. Donner can be included in the first group with Castrén and Sakari Pälsi, unlike other contemporary philologists, or cultural researcher colleagues, which used the method of August Ahlqvist. Donner's holistic, lively and participant-observation based way of work is articulated in his writings two years before Malinowski published his thesis about modern fieldwork. Unfortunately, Donner didn't get the change to continue his researche because of the civil war in Finland, and due to the dogmatic position of E. N. Setälä. Donner's main work - the ethnohistorical Siberia - encloses his political and anthropological visions about a common and threatened Uralic nation under the pressure of Russian. The important items of his expeditions can be found in the area of cultural ecology, nutritional anthropology and fieldwork methods. It is also possible to prove that in his short stories from Siberia, there can be found some psychological factors that correlate his early life history.

Siperiaa sanoiksi - uralilaisuutta teoiksi. Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta väitöskirjatyö käsittelee varhaisen Siperian tutkimuksen historiaa. Tutkimuksen kohteena on unohduksiin vaipunut suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti ja antropologi Kai Donner (1888-1935), jonka työtä on vasta viime vuosina nostanut esiin hänen poikansa kirjailija Jörn Donner. Kai Donner opiskeli vuonna 1909 Cambridgessa antropologian uranuurtajien opastuksella yhdessä kenttätyötutkimuksen isänä pidetyn Bronislaw Malinowskin kanssa. Vuosina 1911-1913 ja 1914 Donner teki kaksi tutkimusmatkaa Siperiaan samojedikansojen pariin. Palattuaan Suomeen hän organisoi yliopisto-opiskelijoiden värväyksen Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Jouduttuaan maanpakoon hän toimi jääkäriliikkeen yhteyshenkilönä Tukholmasta käsin. Vapaussodan jälkiselvittelyjen jälkeen Donner otti osaa Venäjälle suunnattujen sotaretkien suunnitteluun sekä toimi aktiivisesti sisäpolitiikassa C. G. E. Mannerheimin läheisenä luottomiehenä. Poliittisen toiminnan ohessa hän kirjoitti neljä laajempaa etnografista teosta sekä työskenteli tiiviisti pohjoismaisen arktisten alueiden kulttuuritutkijoiden sekä napapioneerien kanssa. Tutkimuksen tuloksena voidaan esittää seuraavaa: Suomalaisesta Siperian tutkimusperinteessä on löydettävissä kaksi toisistaan poikkeavaa traditiota. Ensimmäisen, M. A. Castrénin aloittaman tutkimustradition tuntomerkkejä ovat kokonaisvaltainen ja elämyksellinen samaistuminen tutkittavien ihmisten elämään sekä kaunokirjallinen etnografinen kirjoitustyyli. Toisen, August Ahlqvististä alkaneen tutkimustradition tuntomerkkeinä voidaan puolestaan pitää etäistä, eurooppalaista sekä formaaliin tieteelliseen työhön keskittynyttä tutkimustapaa. Kai Donnerin liittyy kenttätutkimus- ja kirjoitustyylinsä puolesta ensimmäiseen ryhmään toisin kuin hänen aikalaiskollegansa, jotka seurasivat Ahlqvistin edustamaa traditiota. Donnerin merkittävimpinä tieteellisinä oivalluksina voidaan pitää osallistuvan kenttätyömenetelmän sekä kulttuuriekologisen ja ravitsemusantropologisen tutkimusnäkökulman huomioimista. Siperiasta palattuaan - noin kahta vuotta ennen Malinowskia - Donnerilla olisi ollut mahdollisuus osoittaa sekä suomalaiselle että englantilaiselle tiedeyhteisölle tutkimustensa tulokset. Itsenäistymiskamppailu sekä E. N. Setälän dogmaattinen persoonallisuus ajoivat kuitenkin hänet politiikan pariin. Donnerin antropologinen ajattelu oli poliittisesti värittynyttä - parhaiten tämä on havaittavissa Donnerin etnohistoriallisessa pääteoksessa Siperiassa. Poliittisten, tiede- ja aatehistoriallisten syiden lisäksi Donnerin psykoseksuaalisesta kehityksestä on löydettävissä joukko tekijöitä, jotka selittävät hänen myöhempää elämänhistoriaansa ja valintojaan.