Monimuotoisuus ja esteettömyys : Näkövammaisten asiantuntijoiden työelämäkokemuksia

The purpose of this study is to analyse education, employment, and work-life experiences of visually impaired persons in expert jobs. The empirical data consists of 30 thematic interviews (24 visually impaired persons, 1 family-member of a visually impaired person, 5 persons working with diversity issues), of supplementary articles, and of statistics on the socio-economic status of the visually impaired. The interviewees experiences of education and employment have been analysed by a qualitative method. The analysis has been deepened by reflecting it against the recent discussion on the concept of diversity. The author s methodological choice as a disability researcher has been to treat the interviewees as co-researchers rather than objects of research. Accessibility in its different forms is a prerequisite of diversity in the workplace, and this study examines what kind of accessibility is required by visually impaired professionals. Access to working life depends on the attitudes prejudices and expectations that society has towards a minority group. Social accessibility is connected with internal relationships in the workplace, and achieving social accessibility is a bilateral process. Information technology has revolutionised the visually impaired people s possibilities of accessing information and performing expert tasks. Accessible environment, good mobility skills, and transportation services enable visually impaired employees to get to their workplaces and to navigate there with ease. Integration has raised the level of education and widened the selection of career options for the visually impaired. However, even visually impaired people with academic degrees often need employment support services. Visually impaired professionals are mainly employed in the public and third sector. Achieving diversity in the labour market is a multiactor process. Social support services are needed, as well as courage and readiness from employers to hire people with disabilities. The organisations of the visually impaired play an important role in affecting the attitudes and providing peer support. Visually impaired employees need good professional skills, blindness skills, and social courage, and they need to be comfortable with their disability. In the workplace, diversity may actualise as diverse ways of working: the work is done by using technical aids or other means of compensating for the lack of eyesight. When an employee must find compensatory solutions for disability-related limitations at work, this will also develop his/her problem-solving abilities. Key words: visually impaired, diversity, accessibility, working life

Näkövammaiset ovat yksi työelämän vähemmistöryhmistä. Tutkimustulokset niin Suomesta kuin muualtakin Euroopasta kertovat, että näkövammaisten työllistymisaste on huomattavasti alhaisempi kuin väestön keskimäärin. Suuri osa näkövammaisista työskenteli aiemmin perinteisissä näkövammaisammateissa käsityöläisinä ja hierojina. Koulutuksellisen integraation sekä tietotekniikan ja apuvälineiden kehittymisen myötä näkövammaiset työskentelevät nykyisin enenevässä määrin myös asiantuntija-ammateissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näkövammaisten asiantuntijoiden koulutusta, työllistymistä ja työelämäkokemuksia ja analysoidaan millaista esteettömyyttä monimuotoinen työelämä edellyttää ja miten tätä esteettömyyttä voitaisiin edistää näkövammaisten asiantuntijoiden kohdalla. Teoreettisena käsitteenä on työelämän monimuotoisuus. Monimuotoisuuden edistämisessä on neljä vuorovaikutteista aspektia: syrjimättömyyden takaaminen, yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen, monimuotoisuuden lisääminen ja sen hyödyntäminen. Empiirinen tutkimusaineisto koostuu 30 teemahaastattelusta, täydentävästä artikkeliaineistosta sekä näkövammaisten sosioekonomista asemaa koskevasta tilastoaineistosta.Työelämän monimuotoisuuden toteutumisen yhteiseksi nimittäjäksi nousi esteettömyys eri ilmenemismuodoissaan. Koulutuksellisen integraation myötä näkövammaisten koulutustaso on noussut ja ammattivalikoima laajentunut. Asenteellinen esteettömyys tarkoittaa tutkimuksessa sitä, että vähemmistöryhmään kuuluvaan henkilöön asennoidutaan työnhakutilanteessa ja työelämässä hänen ammattitaitonsa, ei vammaisuutensa perusteella. Akateemisestikin koulutetut näkövammaiset ovat tarvinneet työllistymisen tukipalveluja. Asiantuntija-ammateissa toimivat näkövammaiset ovat sijoittuneet pääosin julkiselle ja kolmannelle sektorille. Kommunikaation esteettömyys tarkoittaa opinnoissa ja työelämässä tarvittavan tiedonsaannin ja viestinnän esteettömyyttä. Tietoteknisten apuvälineiden merkitys näkövammaisten tiedonsaannille ja asiantuntijatehtävissä toimimiselle on ollut lähes vallankumouksellinen. Hyvä liikkumistaito, esteetön ympäristö ja kuljetuspalvelut mahdollistavat työpaikalle pääsyn ja siellä liikkumisen ja tukevat liikkumisen esteettömyyttä. Sosiaalisen esteettömyyden käsitteen avulla tarkastellaan sitä, miten näkövammaisiin suhtaudutaan työyhteisöissä sekä miten näkövammaiset itse voivat vaikuttaa tähän. Monimuotoisen työelämän saavuttaminen on monitoimijainen prosessi. Se edellyttää yhteiskunnallisia tukipalveluja ja työnantajilta uskallusta ja valmiutta palkata vammaisia työntekijöitä. Näkövammaisten järjestöjen rooli on merkittävä asenteisiin vaikuttamisessa ja vertaistuen tarjoamisessa. Näkövammaisilta työntekijöiltä edellytetään hyvää ammattitaitoa, näkövammaistaitoja, sosiaalista rohkeutta sekä luontevaa suhtautumista omaan vammaansa. Työelämän monimuotoisuus voi ilmentyä monitapaisena työntekona, jolloin työ suoritetaan apuvälineiden avulla tai keksitään keinoja, joilla korvataan näköaistia. Tutkimuksessa on analysoitu tarkemmin näkövammaisten kouluttajien ja opettajien ammattikäytäntöjä. Kun vammainen henkilö joutuu työkäytännöissään kiertämään vammaisuuden aiheuttamia rajoituksia, kehittää tämä samalla ongelmanratkaisukykyjä.