Hospital-related fears and coping strategies in 4-6-year-old children

There is only little information available on the 4-6-year-old child s hospital-related fears, and on the coping with such fears, as expressed by the children themselves. However, previous data collected from parents and hospital personnel indicate that hospitalization is an anxiety-producing experience for young children. The purpose of this study was to describe the experience of hospital-related fears and the experience of coping with hospital-related fears of 4-6-year-old children. The aim of this study was to form a descriptive model of the subjective experience of hospital-related fears and coping strategies of 4-6-year old children. The data were collected by interviewing 4-6-year-old children from a hospital and kindergarten settings in Finland from 2004 to 2006. Ninety children were interviewed in order to describe the hospital-related fear and the experience of fear, and 89 to describe their coping with the fear and the experience of coping. The children were chosen through purposive sampling. The data were gathered by semi-structured interview, supported by pictures. The data about hospital-related fears and on strategies for coping with hospital-related fears were reviewed by qualitative and quantitative methods. The experience of hospital-related fears and coping with these fears were analyzed using Colaizzi s Method of Phenomenological Analysis. The results revealed that more than 90 % of the children said they were afraid of at least one thing in hospital. Most of the fears could be categorized as nursing interventions, fears of being a patient, and fears caused by the developmental stage of the child. Children interviewed in the hospital expressed substantially more fears than children interviewed in kindergarten. Children s meanings of hospital-related fears were placed into four main clusters: 1) insecurity, 2) injury, 3) helplessness, 4) and rejection. The results also showed that children have plenty of coping strategies, to deal with their fears, especially such strategies in which the children themselves play an active role. Most often mentioned coping strategies were 1) the presence of parents and other family members, 2) the help of the personnel, 3) positive images and humour, 4) play, and 5) the child s own safety toy. The children interviewed in the hospital mentioned statistically significantly more often play, positive imagination and humour as their coping strategy than children interviewed in kindergarten. The meaning of coping with hospital fears consisted of six clusters: pleasure, security, care, understanding the meaning of the situation participating, and protecting oneself. Being admitted to a hospital is an event which may increase the fears of a 4-6-year-old child. Children who have personal experience of being admitted to a hospital describe more fears than healthy children in kindergarten. For young children, hospital-related fear can be such a distressing experience that it reflects on their feelings of security and their behaviour. Children can sometimes find it difficult to admit their fear. Children need the help of adults to express their hospital-related fears, the objects of the fears, and to cope with the fears. Personnel should be aware of children s fears and support them in the use of coping strategies. In addition to the experiences of security and care, pre-school-aged children need active coping strategies that they can use themselves, regardless of the presence of the parents or nurses. Most of all, children need the possibility to play and experience pleasure. Children can also be taught coping strategies which give them an active, positive role.

Leikki-ikäisen lapsen sairaalaan liittyvistä peloista ja hänen selviytymisestään pelosta, lapsen itsensä kertomana, on vain vähän tutkimustietoa. Aikuisilta saadun tiedon mukaan sairaalaan joutuminen aiheuttaa pelkoja pienelle lapselle, ja yli 80 % lapsista kärsii erilaisista peloista ja ahdistusoireista pienenkin sairaalassa tehdyn toimenpiteen jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 4 6 vuotiaan lapsen kokemusta sairaalan liittyvästä pelosta ja hänen selviytymistään sairaalapelosta. Aineisto kerättiin haastattelemalla 179 leikki-ikäistä lasta pääkaupunkiseudulla. Sairaalaan liittyvistä peloista haastateltiin 90 lasta, joista 27 haastateltiin sairaalan vuodeosastolla ja 63 päiväkodeissa. Pelon selviytymiskeinoista haastateltiin 89 lasta; 40 sairaalassa ja 49 päiväkodeissa. Tulosten mukaan pienellä lapsella voi olla useita sairaalaan liittyviä pelkoja. Haastatellut lapset ilmaisivat yhteensä 29 erilaista sairaalaan liittyvää pelkoa, ja yli 90% lapsista kertoi pelkäävänsä ainakin yhtä asiaa sairaalassa. Eniten lapset kuvasivat hoitotoimenpiteisiin, kuten esim. pistoksiin, tutkimuksiin, näytteiden ottoon ja lääkitykseen liittyviä pelkoja. Yli puolet lapsista pelkäsi kipua ja yli neljäsosa sairauden oireita. Muita usein mainittuja pelkoja olivat yksin jäämisen ja perheestä eroon joutumisen pelot, sairaalan henkilökuntaan ja fyysisen ympäristöön, esim. instrumentteihin liittyvät pelot sekä tiedon puutteesta johtuvat pelot. Sairaalassa haastatellut lapset ilmaisivat päiväkotilapsia enemmän pelkoja. Sairaalapelon kokemus merkitsee lapselle turvattomuuden, haavoitetuksi tulemisen ja avuttomuuden tunteita sekä pelon torjuntaa. Haastatellut lapset kuvasivat yhteensä 75 erilaista sairaalapelon selviytymiskeinoa, erityisesti sellaisia keinoja, joissa hänellä itsellään on aktiivinen rooli ja jotka ovat hänelle tuttuja jokapäiväisestä elämästä. Useimmiten ilmaistut selviytymiskeinot olivat: vanhempien läsnäolo, henkilökunnan apu, positiiviset mielikuvat ja huumori, leikkiminen ja lapsen oma turvalelu. Sairaalassa haastatellut lapset ilmaisivat päiväkotilapsia vähemmän selviytymiskeinoja ja erityisesti heille leikkiminen oli tärkeä keino hallita pelkoaan. Pelosta selviytymisen kokemus merkitsee lapselle mielihyvää ja turvallisuutta sekä tunnetta siitä että hänestä pidetään huolta, hän ymmärtää tilanteen merkityksen ja saa osallistua siihen sekä itsensä suojaamista pelolta Sekä sairailla että terveillä leikki-ikäisillä lapsilla on paljon sairaalan liittyviä pelkoja, jotka voivat heijastua heidän turvallisuudentunteeseensa ja käyttäytymiseen, ja lapsen voi joskus olla vaikea ilmaista pelkoaan. Lapsi tarvitsee aikuisen apua ilmaistakseen pelkonsa sekä rohkaisua ja ohjausta käyttämään hänelle itselleen luonteenomaisia selviytymiskeinoja. Turvallisuuden ja huolenpidon lisäksi lapset tarvitsevat omia aktiivisia selviytymiskeinoja ja erityisesti mahdollisuutta leikkiin ja mielihyvän kokemiseen. Lapselle voi myös opettaa selviytymiskeinoja jotka antavat hänelle itselleen aktiivisen roolin, esim. ohjata löytämään positiivisia mielikuvia, rohkaista tekemään kysymyksiä ja osallistumaan hoitoonsa ikäänsä vastaavasti. Myös vanhemmat tarvitsevat ohjausta tunnistaakseen lapsensa pelot ja selviytymiskeinot sekä tukeakseen lastaan.