Total hip arthroplasty in young patients : with special references to patients under 55 years of age and to patients with developmental dysplasia of the hip

There is an ongoing controversy as to which methods in total hip arthroplasty (THA) could provide young patients with best long-term results. THA is an especially demanding operation in patients with severely dysplastic hips. The optimal surgical treatment for these patients also remains controversial. The aim of this study was to evaluate the long-term survival of THA in young patients (<55 years at the time of the primary operation) on a nation-wide level, and to analyze the long-term clinical and radio-graphical outcome of uncemented THA in patients with severely dysplastic joints. Survival of 4661 primary THAs performed for primary osteoarthritis (OA), 2557 primary THAs per-formed for rheumatoid arthritis (RA), and modern uncemented THA designs performed for primary OA in young patients, were analysed from the Finnish Arthroplasty Register. A total of 68 THAs were per-formed in 56 consecutive patients with high congenital hip dislocation between 1989-1994, and 68 THAs were performed in 59 consecutive patients with severely dysplastic hips and a previous Schanz osteotomy of the femur between 1988-1995 at the Orton Orthopaedic Hospital, Helsinki, Finland. These patients underwent a detailed physical and radiographical evaluation at a mean of 12.3 years and 13.0 years postoperatively, respectively. The risk of stem revision due to aseptic loosening in young patients with primary OA was higher for cemented stems than for proximally porous-coated or HA-coated uncemented stems implanted over the 1991-2001 period. There was no difference in the risk of revision between all-poly cemented-cups and press-fit porous-coated uncemented cups implanted during the same period, when the end point was defined as any revision (including exchange of liner). All uncemented stem designs studied in young patients with primary OA had >90% survival rates at 10 years. The Biomet Bi-Metric stem had a 95% (95% CI 93-97) survival rate even at 15 years. When the end point was defined as any revision, 10 year survival rates of all uncemented cup designs except the Harris-Galante II decreased to <80%. In young patients with RA, the risk of stem revision due to aseptic loosening was higher with cemented stems than with proximally porous-coated uncemented stems. In contrast, the risk of cup revision was higher for all uncemented cup concepts than for all-poly cemented cups with any type of cup revision as the end point. The Harris hip score increased significantly (p<0.001) both in patients with high con-genital hip dislocation and in patients with severely dysplastic hips and a previous Schanz osteotomy, treated with uncemented THA. There was a negative Trendelenburg sign in 92% and in 88% of hips, respectively. There were 12 (18%) and 15 (22%) perioperative complications. The rate of survival for the CDH femoral components, with revision due to aseptic loosening as the end point, was 98% (95% CI 97-100) at 10 years in patients with high hip dislocation and 92% (95% CI, 86-99) at 14 years in patients with a previous Schanz osteotomy. The rate of survival for press-fit, porous-coated acetabular components, with revision due to aseptic loosening as the end point, was 95% (95% CI 89-100) at 10 years in patients with high hip dislocation, and 98% (95% CI 89-100) in patients with a previous Schanz osteotomy. When revision of the cup for any reason was defined as the end point, 10 year sur-vival rates declined to 88% (95% CI 81-95) and to 69% (95% CI, 56-82), respectively. For young patients with primary OA, uncemented proximally circumferentially porous- and HA-coated stems are the implants of choice. However, survival rates of modern uncemented cups are no better than that of all-poly cemented cups. Uncemented proximally circumferentially porous-coated stems and cemented all-poly cups are currently the implants of choice for young patients with RA. Uncemented THA, with placement of the cup at the level of the true acetabulum, distal advancement of the greater trochanter and femoral shortening osteotomy provided patients with high congenital hip dislocation good long-term outcomes. Most of the patients with severely dysplastic hips and a previous Schanz osteotomy can be successfully treated with the same method. However, the subtrochanteric segmental shortening with angular correction gives better leg length correction for the patients with a previous low-seated unilateral Schanz osteotomy.

Väitöskirjatutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa väestötasolla, että lonkan tekonivelleikkauksella voidaan saavuttaa hyvät pitkäaikaistulokset myös nuorilla potilailla. Lisäksi todettiin, että sairaala Ortonissa kehitetyllä, teknisesti erittäin vaativalla lonkan tekonivelleikkauksella voidaan merkittävästi vähentää kipua ja parantaa kävelykykyä myös niillä potilailla, joilla lapsuudessa hoitamatta jäänyt lonkan synnynnäinen korkea sijoiltaanmeno on johtanut nivelen vaikeaan kehityshäiriöön. Tutkimus tuo uutta tietoa nuorten potilaiden tekonivelleikkausten tuloksista. Lonkan tekonivelleikkaus on tehokas kirurginen toimenpide, jolla on pääsääntöisesti hyvät lyhyt- ja pitkäaikaisseurantatulokset, ja jonka on osoitettu merkittävästi vähentävän kipua ja parantavan potilaiden elämänlaatua. Tyypillinen lonkan tekonivelleikkaukseen joutuva potilas on 60-80 -vuotias nainen. Aiemmissa tutkimuksissa lonkkatekonivelten kiinnipysyvyystulokset ovat olleet väestötasolla nuorilla potilailla vanhempia heikommat. On ollut kiistanalaista, minkä tyyppinen lonkkatekonivel kestäisi parhaiten nuorilla, aktiivisilla potilailla. Hoitamatta jääneen lonkan korkean synnynnäisen sijoiltaanmenon vaurioittaman lonkkanivelen hoito aikuisiällä lonkan tekonivelleikkauksella on vaativaa ja komplikaatio-altista. Näistä tekonivelleikkauksista on raportoitu hyvin vähän pitkäaikaistuloksia, minkä vuoksi eri leikkausmenetelmien asema on ollut selkiytymätön. Tutkimusta varten analysoitiin Suomen endoproteesirekisterin tietojen perusteella 4661 nuoren, alle 55-vuotiaan nivelrikkopotilaan ja 2557 nuoren reumaatikon lonkan tekonivelleikkausten pitkäaikaistulokset. Lisäksi sairaala Ortonissa jälkitarkastettiin 87 potilasta, joille oli tehty erittäin vaativa lonkan tekonivelleikkaus joko lapsuudessa hoitamatta jääneen korkean synnynnäisen lonkan sijoiltaanmenon vuoksi tai lonkan kehityshäiriön johdosta tehdyn reisiluun muovausleikkauksen jälkeen. Tutkimuksen perusteella sekä nuorille nivelrikko- että reumapotilaille kannattaa valita lonkan tekonivelleikkauksessa reisiluun puolelle moderni sementitön poroosi- tai hydroksiapatiittipinnnoitettu varsiosa. Lonkkamaljakon puolella sementtikiinnitteisellä polyetyleenikupilla saavutettiin paras kiinnipysyvyys nuorilla reumaatikoilla, kun taas nuorilla nivelrikkopotilailla modernien sementittömien ja sementtikiinnitteisten kuppiosien tuloksissa ei ollut eroa. Vaikean lonkkanivelen kehityshäiriön hoidossa sementitön tekonivelleikkaus, jossa reisiluu lyhennettiin iso sarvennoinen alas siirtäen, ja kuppiosa implantoitiin alkuperäisen lonkkamaljakon alueelle, vähensi merkittävästi kipua ja paransi potilaiden kävelykykyä.