Work-related well-being of Finnish anesthesiologists

Anesthesiologists, according to some studies, are highly stressed, die at a significantly earlier age than their colleagues and the general population,and are among the leaders in physicians' suicide records. Data are,however, sparse and contradictory. The aim of this study was to discover details of the work-related well-being of Finnish anesthesiologists. In 2004, a cross-sectional postal survey including all 550 working Finnish anesthesiologists produced a total of 328 responses (60%); 53% were men. The anesthesiologists had the greatest on-call workload among Finnish physicians. Their average in-hospital on-call period lasted 24 hours (range 14 to 38). Over two-thirds felt stressed. The most important causes of stress were work and combining work with family. Their main worries at work were: excessive workload and time constraints, especially being on call, organizational problems, and fear of harming patients. On-call workload correlated with burnout. Being frequently on call was correlated with severe stress symptoms--symptoms associated with sick leaves. Women were more affected by stress than men. High job control and organizational justice seemed to mitigate hospital-on-call stress symptoms. The respondents enjoyed fairly high job and life satisfaction. Job control and organizational justice were the most important correlates of these wellness indicators. Work-related factors were more important in males, whereas family life played a larger role in the well-being of female anesthesiologists. Women had less job control, fewer permanent job contracts, and a higher domestic workload. Of the respondents, 31% were willing to consider changing to another physician's specialty and 43% to a profession other than medicine. The most important correlates for these job turnover attitudes were conflicts at the workplace, low job control, organizational injustice, stress, and job dissatisfaction. One in four had at some time considered suicide. Respondents with poor health, low social support, and family problems were at the highest risk for suicidality. The highest risks at work were conflicts with co-workers and superiors, on-call-related stress symptoms, and low organizational justice. If a respondent had several risk factors, the risk for suicidality doubled with each additional factor. On-call work-burden, job control, fairness of decision-making procedures,and workplace relationships should be the focus in attempts to increase the work-related well-being of anesthesiologists.

Anestesialääkärit ovat eräiden tutkimusten mukaan stressaantuneita, kuolevat muita lääkäreitä ja muuta väestöä nuorempina ja ovat lääkärien itsemurhatilastojen kärkipäässä. Aiempien tutkimusten tulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia. Väitöskirjatyössäni pyrin selvittämään anestesialääkäreiden työhön liittyvää subjektiivista vointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto koottiin postikyselyllä v. 2004. Tutkimukseen otettiin kaikki Suomessa työskentelevät anestesiaerikoislääkärit (N = 550). 60 % heistä (328) vastasi. Vastaajista 53 % oli miehiä. Anestesialääkäreillä on suomalaisista lääkäreistä suurin päivystystaakka. Sairaalapäivystysrupeama saattoi kestää jopa 38 tuntia. Yli kaksi kolmasosaa vastanneista koki olevansa stressaantunut. Suurimmat stressin syyt olivat työ ja työn ja perheen yhteen sovittaminen. Työssä eniten huolestuttivat kiire ja työn määrä etenkin päivystäessä, organisaatioon liittyvät ongelmat sekä pelko potilaan vahingoittamisesta. Runsas päivystäminen oli yhteydessä jopa vakavaan stressioireiluun, joka puolestaan liittyi sairauslomalla oloon. Hyvä työn hallinta ja organisaation oikeudenmukaisuus näytti vähentävän raskaisiin sairaalapäivystyksiin liittyvää päivystysstressioireilua. Naiset kärsivät stressioireilusta miehiä enemmän. Huolimatta stressaantuneisuudestaan anestesialääkärit olivat melko tyytyväisiä työhönsä ja elämäänsä. Oman työn hallinta ja organisaation oikeudenmukaisuus olivat tärkeimmät tekijät työhyvinvoinnissa. Työhön liittyvät tekijät olivat tärkeämpiä miehillä, kun taas perhe-elämä oli tärkeämpää naisten hyvinvoinnille. Naisilla oli miehiä vähemmän työnhallintamahdollisuuksia sekä pysyviä työsuhteita, mutta enemmän kotitöitä. Lähes kolmannes vastaajista oli halukkaita harkitsemaan ammattinsa vaihtamista toiseen lääkärin ammattiin ja 43 % muuhun kuin lääkärin ammattiin. Tärkeimmät tällaiseen suhtautumiseen vaikuttavista tekijöistä olivat konfliktit työyhteisössä, huono työn hallinta, organisaation epäoikeudenmukaisuus, stressi ja tyytymättömyys työhön. Neljäsosa vastaajista raportoi harkinneensa itsemurhaa. Suurimmat riskit itsemurha-ajattelulle olivat huono terveys, vähäinen sosiaalinen tuki ja perhe-ongelmat. Työhön liittyvistä riskeistä suurimmat olivat konfliktit työyhteisössä, päivystysstressi ja organisaation epäoikeudenmukaisuus. Riskitekijöiden kumuloituessa riski kaksinkertaistui jokaisen uuden tekijän myötä. Päivystysrasitetta tulisi vähentää, ammatillista itsemääräämisoikeutta lisätä sekä parantaa organisaation oikeudenmukaisuutta ja työpaikan ihmissuhteita haluttaessa kohentaa anestesialääkärien työhyvinvointia.