Management of semi-natural grasslands for butterfly and moth communities

This work focuses on the factors affecting species richness, abundance and species composition of butterflies and moths in Finnish semi-natural grasslands, with a special interest in the effects of grazing management. In addition, an aim was set at evaluating the effectiveness of the support for livestock grazing in semi-natural grasslands, which is included in the Finnish agri-environment scheme. In the first field study, butterfly and moth communities in resumed semi-natural pastures were com-pared to old, annually grazed and abandoned previous pastures. Butterfly and moth species compo-sition in restored pastures resembled the compositions observed in old pastures after circa five years of resumed cattle grazing, but diversity of butterflies and moths in resumed pastures remained at a lower level compared with old pastures. None of the butterfly and moth species typical of old pas-tures had become more abundant in restored pastures compared with abandoned pastures. There-fore, it appears that restoration of butterfly and moth communities inhabiting semi-natural grass-lands requires a longer time that was available for monitoring in this study. In the second study, it was shown that local habitat quality has the largest impact on the occurrence and abundance of butterflies and moths compared to the effects of grassland patch area and connec-tivity of the regional grassland network. This emphasizes the importance of current and historical management of semi-natural grasslands on butterfly and moth communities. A positive effect of habitat connectivity was observed on total abundance of the declining butterflies and moths, sug-gesting that these species have strongest populations in well-connected habitat networks. Highest species richness and peak abundance of most individual species of butterflies and moths were generally observed in taller grassland vegetation compared with vascular plants, suggesting a preference towards less intensive management in insects. These differences between plants and their insect herbivores may be understood in the light of both (1) the higher structural diversity of tall vegetation and (2) weaker tolerance of disturbances by herbivorous insects due to their higher trophic level compared to plants. The ecological requirements of all species and species groups inhabiting semi-natural grasslands are probably never met at single restricted sites. Therefore, regional implementation of management to create differently managed areas is imperative for the conservation of different species and species groups dependent on semi-natural grasslands. With limited resources it might be reasonable to focus much of the management efforts in the densest networks of suitable habitat to minimise the risk of extinction of the declining species.

Työssä selvitettiin tuoreiden perinnebiotooppiniittyjen suurperhosyhteisöjen vaihteluun vaikuttavia tekijöitä, erityisenä kiinnostuksena karjan laidunnuksen vaikutukset. Lisäksi selvitettiin maatalou-den ympäristötukeen kuuluvan perinnebiotooppien hoidon erityistuen toimivuutta eri eliöryhmien kannalta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa verrattiin uudelleen aloitettujen laitumien suurperhosyhteisöjä vanhojen, vuosittain laidunnettujen ja hylättyjen niittyjen perhosyhteisöihin. Perhosyhteisöjen laji-koostumus muistutti jo noin viiden vuoden kuluttua laidunnuksen uudelleenaloittamisesta vanhojen laitumien lajikoostumusta, mutta lajidiversiteetti oli yhä matalampi kuin vanhoilla laitumilla. Yksi-kään vanhoille laitumille tyypillisistä perhoslajeista ei ollut vielä runsastunut uudislaitumilla verrat-tuna hylättyihin niittyihin. Näyttääkin siltä, että tuoreiden perinnebiotooppien perhosyhteisöjen kunnostaminen vaatii pidemmän ajan mitä oli mahdollista seurata tässä tutkimuksessa. Toisessa osatutkimuksessa osoitettiin, että perinnebiotooppiniittyjen paikallisella laadulla oli huo-mattavasti suurempi vaikutus suurperhosten esiintymiseen ja runsauteen kuin niityn koolla tai niit-tyverkoston alueellisella yhdistyneisyydellä. Tämä havainto korostaa perinnebiotooppien hoitohis-torian merkitystä perhosyhteisöjen muovaajana. Niittyverkoston yhdistyneisyydellä todettiin posi-tiivinen vaikutus taantuneiden niittyperhosten kokonaisyksilömäärään, mistä voidaan päätellä että taantuneiden niittyperhoslajien vahvimmat kannat sijaitsevat tiheimmissä niittyverkostoissa. Suurin lajimäärä ja useimpien yksittäisten suurperhoslajien korkein yksilömäärä havaittiin korke-ammassa niittykasvillisuudessa verrattuna putkilokasveihin, ja useimmat niittyperhoset näyttävätkin suosivan alhaisempaa häiriöintensiteettiä verrattuna kasveihin. Kasvien ja perhosten väliset erot voidaan selittää kahdella eri tavalla: (1) korkeassa kasvillisuudessa on selvästi suurempi rakenteel-linen monimuotoisuus ja siksi enemmän hyönteisille sopivia ekologisia lokeroja kuin matalassa kasvillisuudessa ja (2) kasveja syövät hyönteiset kestävät heikommin erilaisia häiriöitä korkeamman trofiatasonsa takia. Kaikkien perinnebiotoopeilla elävien lajien ja lajiryhmien ekologiset vaatimukset tuskin koskaan kohtaavat yksittäisellä niityllä. Tämän vuoksi perinnebiotooppien hoidon suunnittelu alueellisella tasolla olisi välttämätöntä perinnebiotoopeista riippuvaisten eliölajien kantojen suojelemiseksi. Usein niukoin voimavaroin tehdyn hoitotyön suuntaaminen tiheimpiin niittyverkostoihin voisi olla perusteltua taantuneiden niittyperhoslajien häviämisriskin pienentämiseksi.