Luonnonsuojelu arjessa : Maanomistajien näkemyksiä ja kokemuksia yksityismaiden tilapäisestä luonnonsuojelusta ja sen uudistumisen prosessista

Nature conservation in everyday life: Private landowners perceptions of and experiences on temporary nature conservation and its renewing process This study explores the legitimacy of official nature conservation of private lands. It describes how temporary nature conservation became a part of Finnish nature conservation policy and how forest owners perceived this tool and its usage. In addition, the study analyses forest owners' attitudes on official nature conservation. The study combines individual and official perspectives, and presents a nature conservation politics of everyday life. The theoretical background of the study is learning processes of environmentally responsible participation, and especially empowerment. Main methods in gathering the material for the study have been interviews and a survey. In the 1990 s, Finnish landowners opposed the implementation of nature conservation, especially conservation of shores and the establishment of the European-wide network of conservation areas (Natura 2000). After negative experiences on these conservation efforts, some private landowners were disempowered and some even rejected conservation completely. The Nature Conservation Act of 1996 launched an option to conserve nature officially for fixed time-periods. Use of such a policy tool did not immediately become a widely-used and appreciated conservation practice. During the following decade, however, it attracted remarkable attention within Finnish nature conservation policy discussions. The perspective of landowners began to be emphasised when local and regional organisations for nature conservation and forestry together defined the ideas of natural values trading. Later, the national governance process of the committee defining the Forest Biodiversity Programme for Southern Finland (METSO) institutionalised these ideas in one of its pilot projects. Landowners participated in the project of natural values trading by offering their forests for conservation, which reflects the increased acceptance and legitimacy of nature conservation on private forests. The central elements producing the legitimacy of natural values trading have been voluntariness, temporariness, and dialogue between nature conservation and forestry. Natural values trading analysed in the study is an example of new environmental policy instruments and its creation process represents governance in the implementation of nature conservation. It has increased the legitimacy of nature conservation policy of private forests in Finland. The results reveal the importance of participation and learning processes in the implementation of nature conservation policy, and the need to also pay attention to these processes in the future.

Luonnonarvokauppa toi esiin maanomistajien omat suojelunäkemykset Vuosina 2003 2007 toteutetussa Satakunnan luonnonarvokaupassa maanomistajat tarjosivat määräaikaiseen luonnonsuojeluun luontokohteita, joita he itse pitivät suojeluun sopivina. Näin heidän henkilökohtaiset, paikkasidonnaiset ja kulttuuriset tulkinnat luonnonsuojelusta tulivat osaksi virallista luonnonsuojelupolitiikkaa. Nyt maanomistajien suojelunäkemykset eivät peittyneet luonnonsuojeluviranomaisen yleisen tarkastelun ja luonnontieteellisen todennettavuuden alle, kuten usein aiemmin on käynyt. Maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Riikka Paloniemi on väitöskirjassaan tutkinut maanomistajien arkielämälähtöistä näkökulmaa tilapäiseen luonnonsuojeluun ja sen uudistumisen prosessiin. Hänen väitöskirjatutkimuksensa Luonnonsuojelu arjessa tarkastetaan 14.11.2008 Helsingin yliopistossa. Tutkimuksessa analysoitu Satakunnan luonnonarvokauppa on paikallinen innovaatio, jonka teki mahdolliseksi valtakunnallinen Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma METSO. Satakuntalaiset luonnonsuojelun ja metsätalouden toimijat neuvottelivat keskenään siitä, millainen luonnonsuojelukeino voisi ylittää aiemmat luonnonsuojelussa hiertäneet kiistat. He esittivät, että maanomistajat voisivat vapaaehtoisesti vuokrata maillaan esiintyviä luontoarvoja valtiolle. Satakuntalainen ideaa kannatettiin METSO:ssa, ja luonnonarvokauppa hyväksyttiin yhdeksi METSO:n kokeiluhankkeeksi. Kokeiluhankkeen aikana monet metsänomistajat voimaantuivat tarjoamaan maitaan tilapäiseen suojeluun, ja yksityismaiden luonnonsuojelun paikallinen hyväksyttävyys lisääntyi. Luonnonarvokaupassa yksityismetsien luonnonsuojelun hyväksyntä kiteytyy kolmeen ulottuvuuteen: vapaaehtoisuuteen, tilapäisyyteen ja vuoropuheluun luonnonsuojelun ja metsätalouden välillä. Tutkimuksessa esitetään, että tulevaisuudessa yksityismaiden luonnonsuojelun hyväksyttävyyden lisääntymisen kannalta olisi tärkeää, että luonnonsuojelun kehittämisessä huomio kiinnitettäisiin suojelukeinojen ohella suojelutavan rakentumisen prosessiin. Uusiin paikkoihin ei pitäisi vain siirtää valmiita suojelukeinoja, vaan lisäksi olisi syytä herätellä uusissa yhteisöissä samanlainen innostunut ilmapiiri kuin Satakunnassa. Luova ideointi, keskinäinen luottamus ja toimiva yhteistyö edellyttävät halua ja monipuolisia taitoja, joita kaikilla osapuolilla ei välttämättä suojeluprosessin alkaessa ole. On tärkeää, että erilaisia osallistumisen, vuorovaikutuksen ja omien näkökulmien esiintuomisen taitoja vahvistetaan osana luonnonsuojelun kehittämistä. Väitöskirjatutkimuksen pääaineistot ovat maanomistajien haastattelut ja 2000 eteläsuomalaiselle metsänomistajalle lähetetty lomakekysely. Väitöskirja on artikkeliväitöskirja. Tutkimuksen vastaväittäjänä toimii professori Marja Järvelä Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Pekka Kauppi Helsingin yliopistosta.