Marking one-summer old whitefish with fluorescent pigment spraying method and results of whitefish stockings in the Gulf of Bothnia

Anadromous whitefish is one of the most important fish species in the Finnish coastal fisheries in the Gulf fo Bothnia. To compensate the lost reproduction due to river damming and to support the fisheries, several million one-summer old whitefish are released yearly into the Gulf of Bothnia. Since there are naturally reproducing whitefish in the Gulf as well, and the wild and stocked fish can not be separated in the catch, stocking impact can only be estimated by marking the stocked fish. Due to the small size and large number of released whitefish, the scattered fishery and large area where the whitefish migrate, most of the traditionally used fish marking methods were either unsuitable (e.g. Carlin-tags) or proved to be too expensive (e.g. coded wire tags). Fluorescent pigment spraying method offers a fast and cost-effective method to mass-mark young fish. However, the results are not always satisfactory due to low long-time retention of the marks in some species. The method has to be tested and proper marking conditions and methods determined for each species. This thesis is based on work that was accomplished while developing the fluorescent pigment spraying method for marking one-summer old whitefish fingerlings, and it draws together the results of mass-marking whitefish fingerlings that were released in the Gulf of Bothnia. Fluorescent pigment spraying method is suitable for one-summer old whitefish larger than 8 cm total length. The water temperature during the marking should not exceed 10o C. Suitable spraying pressure is 6 bars measured in the compressor outlet, and the distance of the spraying gun nozzle should be ca 20 cm from the fish. Under such conditions, the marking results in long-term retention of the mark with low or no mortality. The stress level of the fish (measured as muscle water content) rises during the marking procedure, but if the fish are allowed to recover after marking, the overall stress level remains within the limits observed in normal fish handling during the capture-loading-transport-stocking procedure. The marked whitefish fingerlings are released into the sea at larger size and later in the season than the wild whitefish. However, the stocked individuals migrate to the southern feeding grounds in a similar pattern to the wild ones. The catch produced by whitefish stocking in the Gulf of Bothnia varied between released fingerling groups, but was within the limits reported elsewhere in Finland. The releases in the southern Bothnian Bay resulted in a larger catch than those made in the northern Bothnian Bay. The size of the released fingerlings seemed to have some effect on survival of the fish during the first winter in the sea. However, when the different marking groups were compared, the mean fingerling size was not related to stocking success.

Jokikutuinen vaellussiika on yksi tärkeimmistä kalalajeista Pohjanlahden Suomen puoleisella rannikolla. Jokien patoamisen ja ympäristömuutosten johdosta menetetyn poikastuotannon korvaamiseksi Pohjanlahteen istutetaan vuosittain useita miljoonia yksikesäisiä vaellussiikoja. Istutusten tuloksellisuutta voidaan arvioida merkitsemällä istutettavat siianpoikaset. Perinteiset kalamerkintämenetelmät eivät kuitenkaan sovellu siianpoikasten merkintään poikasten pienen koon, istukkaiden suuren määrän, niiden laajan vaellusalueen ja siiankalastuksen hajanaisuuden vuoksi. Ruiskuvärjäysmenetelmällä voidaan merkitä suuriakin määriä kalanpoikasia nopeasti ja edullisesti. Merkin pysyvyys ei kuitenkaan kaikissa tehdyissä kokeissa ole ollut hyvä. Menetelmä on siksi testattava ja hyvään tulokseen johtava merkintätekniikka ja olosuhteet selvitettävä kullekin kalalajille erikseen. Väitöskirjani perustuu tutkimuksiin, joiden avulla ruiskuvärjäysmenetelmä kehitettiin yksikesäisten siianpoikasten merkintään soveltuvaksi. Lisäksi siinä esitetään Pohjanlahden vaellussiikaistukkaiden merkintätutkimuksesta saadut tulokset. Ruiskuvärjäämällä voidaan merkitä vähintään 8 sentin pituisia siianpoikasia. Veden lämpötila merkinnän aikana saa olla enintään 10o C. Sopiva pigmentin ruiskutuspaine on 6 bar. Tällöin kalaan ihoon ja suomuihin jää pysyvä merkki, mutta kaloille ei aiheudu ylimääräistä kuolevuutta. Kalojen stressitaso nousee merkinnän aikana, mutta mikäli kalojen annetaan toipua merkinnän jälkeen, niiden stressaantuneisuus ei ylitä normaaliin kalaistutukseen liittyvän käsittelyn aiheuttamaa stressiä. Merkityt siianpoikaset vaelsivat Pohjanlahden eteläosissa sijaitseville syönnösalueilleen villien siikojen tavoin. Merkittyjen siikojen tuottama saalis vaihteli huomattavasti merkintäerästä toiseen, mutta se pysyi samalla tasolla kuin muualla Suomessa tehdyistä siikaistutuksista saadut tulokset. Eteläisellä Perämerellä tehdyt istutukset tuottivat 50-90 kg siikasaalista / 1000 istukasta. Pohjoisen Perämeren istutuksista saadaan alhaisempi tulos. Merkintäerien sisällä isojen siianpoikasten eloonjääntimahdollisuudet vaikuttivat paremmilta kuin pienten. Kun eri merkintäeriä verrattiin keskenään, merkintäerän poikasten keskipituudella ei ollut vaikutusta ko. merkintäerän tuottamaan saaliiseen. Osasyynä tähän oli luultavasti se, että poikasten keskipituudessa eri merkintäerien välillä ei ollut suurta eroa.