Yhteisöllisyys juutalaisessa kansallisuusajattelussa ja Israelin valtion itsenäisyysjulistuksessa

The Idea of Community in the Jewish National Thinking and in the Proclamation of Independence The aim of this study is to clarify the idea of community in the Jewish national thinking and in the Proclamation of Independence of the State of Israel in 1948. The method is the community analysis. The values of the culture are studied by two- and threefold dimensions on the arena. On the field of that arena one can find the society of order, the society of pressure, the societies made by mosaics and the societies that are breaking apart. The community way of behaving means, that the individuals voluntarily follow common values. The earliest Jewish ideals elevated the concept of unity among the people. The reality in the society was different especially in Roman times when the religious and national thinking was fragmented into four different main views. During the Diaspora the religious tradition mostly warned against pursuing a Jewish state, but many forms of Anti-Judaism and the new national thinking in the nineteenth century created the Zionist movement. The religious Jewish people did not rely on the earthy nationalism and when some of them later chose Zionism, they stressed the religious aspects in governing the state. The cultural Zionists preferred a slower and more low key spiritual way of change. The Revisionists saw no alternatives but to use military force. Many in the majority, the Labour movement, hoped that the progress brought to the region by Zionism would change the minds of opponents. The general appearance of the proclamation is optimistic. It characterizes national and political unity gathering people who think differently and who come from different factions of the Jewish political and cultural orientation. These people can be placed on different corners in the community analysis. The proclamation concentrates on state and administrative points of view. It aims at a state for the Jews, and the Jewishness of the state is more clearly seen in later legislation. The hope for co-operation from all sides was clearly articulated. The central aim was the security of the Jews. The proclamation has a community quotation because it aimed to build up a net of cooperation. The vision of building a nation of their own is balanced by the collaboration with the Arabs and the international community. In the same roclamation the individual civil rights are side by side with the Prophets thoughts about peace and justice. The Proclamation describes a society of a good order which aims at uniting the people. In the midst of grave difficulties a noble proclamation of national and international co-operation was created. It was not taken for granted that the ideals would be realized. The care of the national homeland could become egocentric nationalism and the attention to the Prophets heritage could turn to emphasizing strict religious rules or to isolation from others. The emphasis of civil rights could turn to assimilation or in other words to other kinds of values in their own country.

Tutkimuksessa selvitetään yhteisöllisyyttä juutalaisessa kansallisuusajattelussa ja Israelin valtion vuoden 1948 itsenäisyysjulistuksessa. Metodina on yhteisöanalyysi. Siinä kulttuurin arvoja tarkastellaan kaksi- ja kolmiulotteisella kentällä, johon asettuvat järjestyksen ja pakon yhteiskunnat sekä mosaiikkimaiset ja hajoavat yhteiskunnat. Yhteisöllinen yhteiskunta perustuu vapaaehtoisuuteen sekä laajaan yksimielisyyteen arvoista ja tavoitteista. Varhaisimmat juutalaiset ihanteet korostivat kansan yhtenäisyyttä. Todellisuus oli toisenlainen varsinkin roomalaisaikana, jolloin uskonnollisen ja kansallisen identiteetin ajatus oli hajautunut neljään erilaiseen päänäkemykseen. Juutalaisen kansan hajaannuksen aikana uskonnollinen perinne lähinnä varoitti valtion tavoittelemisesta, mutta erimuotoinen juutalaisvastaisuus sekä 1800-luvulla syntynyt nationalistinen ajattelu saivat aikaan sionistisen liikkeen. Uskonnolliset eivät luottaneet maalliseen nationalismiin ja sittemmin heistä sionismin valinneet korostivat uskonnon merkitystä valtion ohjaamisessa. Kulttuurisionistit halusivat valita hitaamman henkisen muutoksen tien. Revisionistien mielestä asetelma johtaisi voimankäyttöön. Enemmistössä eli työväenliikkeen piirissä toivottiin, että sionismin alueelle tuoma edistys tekisi vastustajien mielet sopuisammiksi. Julistuksen yleisilme on optimistinen. Se kuvasi kansallista ja valtiollista yhtenäisyyttä, joka kokoaisi yhteen eri tavalla ajattelevat sekä yhteisöanalyysissä eri kohtiin asettuvat juutalaiset poliittiset ja kulttuuriset suuntaukset. Siinä korostuu valtiollinen ja hallinnollinen näkökulma. Julistus tähtää monimuotoisuuteen eli valtioon juutalaisille, kun valtion juutalaisuus näkyy enemmän myöhemmässä lainsäädännössä. Halu yhteistyöhön kaikkiin suuntiin esitettiin selkeästi. Keskeinen tavoite oli juutalaisten turvallisuus. Julistuksessa on yhteisöllistä otetta, sillä se pyrki rakentamaan yhdessä tekemisen verkoston. Oman kansakunnan rakentamisen visio tasapainotetaan yhteistyöllä arabien ja kansainvälisen yhteisön kanssa. Kansalaisvapaudet ovat samassa julistuksessa kuin maininta profeettojen ajatuksista rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta. Julistus kuvaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa, jonka tavoitteena oli kansan yhdistäminen. Vaikean ahdingon keskellä luotiin ylevä kansallisen ja kansojen välisen yhteistyön julistus. Ihanteiden toteuttaminen ei kuitenkaan olisi itsestään selvää. Kansallisen kodin hyvä hoitaminen voisi muuttua itsekeskeiseksi nationalismiksi, profeettojen perinnön vaaliminen uskonnollisten sääntöjen korostamiseksi tai eristäytymiseksi muista. Yksilön vapauden korostus taas voisi muuntua assimiloitumiseksi toisenlaisiin arvoihin omassa maassa.