Tibetan Market Participation in China

Since the Chinese government began implementing economic reforms in the late 1970s, China has experienced profound economic change and growth. Like other parts of China, Tibetan areas of China have also experienced wide-ranging economic change with growth even higher than the China-wide average in certain years. Though China s strategic policy of developing the West provided many opportunities for economic and business activities, Tibetans have proven poorly equipped to respond to and take advantage of these opportunities. This study is about people, about market participation and specifically about why Tibetans do not effectively participate in the market in the context of China s economic development process. Many political, social, cultural and environmental factors explain the difficulties met by Tibetan communities. However, this study focuses on three factors: the social and culture context, government policy and education. The Buddhistic nature of Tibetan communities, particularly the political and economic system in traditional Tibetan society, explains this, especially after implementation of new national economic policies. An inclusive economic development policy that promotes local people s participation in the market demands serious consideration of local conditions. Unfortunately, such considerations often ignore local Tibetan realities. The economic development policy in Tibetan areas in China is nearly always an attempt to replicate the inland model and open up markets, even though economic and sociopolitical conditions in Tibet are markedly unlike much of China. A consequence of these policies is increasing numbers of non-Tibetan migrants flowing into Tibetan areas with the ensuing marginalization of Tibetans in the marketplace. Poor quality education is another factor contributing to Tibetan inability to effectively participate in the market. Vocational and business education targeting Tibetans is of very low quality and reflective of government failing to consider local circumstances when implementing education policy. The relatively few Tibetans who do receive education are nearly always unable to compete with non-Tibetan migrants in commercial activity. Encouraging and promoting Tibetan participation in business development and access to quality education are crucial for a sustainable and prosperous society in the long term. Particularly, a localized development policy that considers local environmental conditions and production as well as local culture is crucial. Tibet s economic development should be based on local environmental and production conditions, while utilizing Tibetan culture for the benefit of creating a sustainable economy. Such a localized approach best promotes Tibetan market participation. Keywords: Tibet cultural policy education market participation

Sen jälkeen, kun Kiinan kansantasavallan hallinto alkoi 1970-luvun lopulla toteuttaa talousuudistuksia maassaan, on taloudellinen muutos ja kasvu ollut syvällistä. Kuten Kiinan muissakin osissa, tiibetiläisten asuttamilla alueilla on tapahtunut ajoittain jopa valtakunnallista keskiarvoa vahvempaa taloudellista kasvua. Kiinan strateginen ohjelma länsiosiensa kehittämiseksi on luonut lisää mahdollisuuksia liiketoimintaan ja yrittämiseen näillä alueilla. Tiibetiläiset eivät itse kuitenkaan ole olleet kovin valmiita näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Tämä tutkimuksen aiheena on ihmiset, heidän markkinoihin osallistumisensa ja erityisesti se, miksi tiibetiläiset eivät pysty osallistumaan tehokkaasti Kiinan kasvaviin markkinoihin. Tutkimus keskittyy kolmeen näitä vaikeuksia selittävään tekijään: sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, hallituksen ajamaan politiikkaan sekä koulutukseen. Ongelman taustalla voidaan nähdä tiibetiläisten yhteisöjen buddhalainen perusluonne sekä etenkin perinteisen tiibetiläisen yhteiskunnan poliittinen ja taloudellinen järjestelmä suhteessa keskushallinnon uusiin taloudellisiin linjauksiin. Vain paikalliset olosuhteet huomioiva talouspolitiikka voisi edistää paikallisen väestön osallistumista markkinoihin. Valitettavasti Kiinan taloudellinen kehityspolitiikka tiibetiläisellä alueilla on yleensä vain yritys toistaa Kiinan ydinalueilla toteutettua mallia avaamalla markkinoita, vaikka Tiibetin taloudelliset ja sosiaalipoliittiset olosuhteet ovat merkittävästi erilaiset kuin varsinaisessa Kiinassa. Näiden poliittisten toimenpiteiden seurauksena tiibetiläisille alueille on saapunut yhä enemmän ei-tiibetiläisiä siirtolaisia, mistä puolestaan on seurannut tiibetiläisten marginaalistuminen markkinoilla. Toinen tekijä, joka vaikuttaa tiibetiläisten heikkoon markkinoihin osallistumiseen, on matala koulutustaso. Tiibetiläisille suunnattu ammatillinen ja liiketaloudellinen koulutus on heikkolaatuista heijastaen hallinnon kyvyttömyyttä ottaa koulutuspolitiikassaan huomioon paikalliset olosuhteet. Ne harvat tiibetiläiset, jotka koulutuksen piirissä ovat, eivät yleensä pysty kilpailemaan ei-tiibetiläisten siirtolaisten kanssa kaupallisessa toiminnassa. Kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta olisi pitkällä aikavälillä tärkeää edistää tiibetiläisten osallistumista liike-elämään. Paikallisolosuhteisiin sovellettu ja kulttuuritekijät huomioiva kehitysstrategia olisi ratkaisevan tärkeä. Tiibetin taloudellisen kehityksen tulisi perustua paikallisiin luonnonolosuhteisiin ja elinkeinorakenteeseen. Myös tiibetiläisestä kulttuuriperinnöstä voitaisiin ottaa vaikutteita kestävän talouden luomiseen. Tällainen lokalisoitu lähestymistapa parhaiten edistäisi tiibetiläisten osallistumista markkinoihin. Avainsanat: Tiibet, kulttuuripolitiikka, koulutus, markkinoihin osallistuminen