Essays on macroeconomic effects of fiscal policy rules

Economic and Monetary Union can be characterised as a complicated set of legislation and institutions governing monetary and fiscal responsibilities. The measures of fiscal responsibility are to be guided by the Stability and Growth Pact, which sets rules for fiscal policy and makes a discretionary fiscal policy virtually impossible. To analyse the effects of the fiscal and monetary policy mix, we modified the New Keynesian framework to allow for supply effects of fiscal policy. We show that defining a supply-side channel for fiscal policy using an endogenous output gap changes the stabilising properties of monetary policy rules. The stability conditions are affected by fiscal policy, so that the dichotomy between active (passive) monetary policy and passive (active) fiscal policy as stabilising regimes does not hold, and it is possible to have an active monetary - active fiscal policy regime consistent with dynamical stability of the economy. We show that, if we take supply-side effects into ac-count, we get more persistent inflation and output reactions. We also show that the dichotomy does not hold for a variety of different fiscal policy rules based on government debt and budget deficit, using the tax smoothing hypothesis and formulating the tax rules as difference equations. The debt rule with active monetary policy results in indeterminacy, while the deficit rule produces a determinate solution with active monetary policy, even with active fiscal policy. The combination of fiscal requirements in a rule results in cyclical responses to shocks. The amplitude of the cycle is larger with more weight on debt than on deficit. Combining optimised monetary policy with fiscal policy rules means that, under a discretionary monetary policy, the fiscal policy regime affects the size of the inflation bias. We also show that commitment to an optimal monetary policy not only corrects the inflation bias but also increases the persistence of output reactions. With fiscal policy rules based on the deficit we can retain the tax smoothing hypothesis also in a sticky price model.

Talous- ja rahaliittoa (EMU) kuvaa monimutkainen, vastuullisuuden takaava raha- ja finanssipoliittinen rakennelma lainsäädäntöineen ja instituutioineen. Vakaus- ja kasvusopimus määrittää finanssipoliittisen vastuun asettaen finanssipolitiikan säännöt, mistä seuraa että harkinnanvarainen finanssipolitiikka on lähes mahdotonta. Tässä tutkimuksessa arvioidaan raha- ja finanssipolitiikan koordinaation makrotaloudellisia vaikutuksia uuskeynesiläisessä tarkastelukehikossa, jossa finanssipolitiikalla on myös tarjontavaikutuksia kysyntävaikutusten lisäksi. Rahapolitiikan talouden vakautta ylläpitävät ominaisuudet muuttuvat finanssipolitiikan tarjontavaikutusten seurauksena. Tutkimuksessa osoitetaan, että talouden vakaus voidaan saavuttaa myös aktiivisen raha- ja finanssipolitiikan vallitessa päinvastoin kuin tutkimuksissa, joissa finanssipolitiikalla ei ole tarjontavaikutuksia. Kun finanssipolitiikalla on tarjontavaikutuksia, on sillä myös suora vaikutus talouden vakausominaisuuksiin. Täten perinteinen kahtiajako aktiiviseen (passiiviseen) rahapolitiikkaan ja passiiviseen (aktiiviseen) finanssipolitiikkaan talouden vakauden kanssa sopusoinnussa olevana talouspoliittisena järjestelmänä pidä enää paikkaansa. Aktiivinen rahapolitiikka tarkoittaa, että korkoa nostetaan enemmän kuin inflaatio nousee. Aktiivinen finanssipolitiikka taas määritellään tavoitteen, ei instrumentin, kautta toisin kuin rahapolitiikka. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan pitääkö edellä saatu tulos paikkansa erilaisilla finanssipolitiikan säännöillä. Mainittu kahtiajako ei pidä paikkaansa myöskään erilaisilla finanssipolitiikan säännöillä, jotka perustuvat velkaan ja alijäämään. Finanssipoliittisten vastuiden yhdistelmäsääntö reagoi häiriöihin aiheuttamalla syklejä. Optimaalisen rahapolitiikan ja finanssipolitiikan sääntöjen yhdistäminen aiheuttaa inflaation vääristymää, kun rahapolitiikka on harkinnanvaraista. Optimaalinen sitoutuminen rahapolitiikalla ei vain poista vinoumaa vaan myös vähentää tuotannon vaihtelua. Veroasteen autokorrelaatio nousee lähelle ykköstä myös mallissa, jossa on hintajäykkyyttä, kun finanssipolitiikan sääntö perustuu alijäämään.