Ethics and Aesthetics : Intersections in Iris Murdoch's Philosophy

The study addresses the question concerning the relationship between ethics and aesthetics in the philosophy of Iris Murdoch. The main argument is that Murdoch s philosophy cannot be accurately understood without an understanding of the relationship she sees between the aesthetic experience and morality. Reading Murdoch s philosophy with this relationship in mind shows that it must be considered as a relevant alternative to the main forms of aesthetic-ethical theories. The study consists of seven previously published articles and a summary. It shows that Murdoch belongs to a tradition of philosophers who seek to broaden the scope of ethics by reference to aesthetic value and aesthetic experience. She sees an attitude responsible for aesthetic experiences as relevant for morality. However, she does not collapse morality into aesthetic experience. The two meet on the level of the subject s attitude towards its object, but there is a distinction between the experiences that accompany the attitudes. Aesthetic experiences can function as a clue to morals in that they present in a pleasing manner moral truths which otherwise might be psychologically too difficult to face. Murdoch equates the aesthetic attitude with virtuous love characterized by unselfish attention to its object. The primary object of such love is in Murdoch s account another human individual in her particularity. She compares the recognition of the other person as a particular existence to the experience of the Kantian sublime and offers her own version of the true sublime which is the experience of awe in the face of the infinity of the task of understanding others. One of the most central claims in Murdoch s philosophy is that human consciousness is evaluatively structured. This claim challenges the distinction between facts and values which has had an immense influence on modern moral philosophy. One argument with which Murdoch supports her claim is the nature of great literature. According to her, the standard of greatness in literature is the authors awareness of the independent existence of individuals in the particularity of their evaluative consciousnesses. The analysis of the standard of greatness in literature is also Murdoch s only argument for the claim that the primary object of the loving unselfish attention is the other particular individual. She is convinced that great literature reveals a deep truth about the human condition with its capacity to capture the particular. Abstract philo¬sophical discourse cannot compete with this capacity but it should take truths revealed by literature seriously in its theorising. Recognising this as Murdoch s stand on the question of the relation between philosophy and literature as forms of human discourse settles whether she is part of what has been called philosophy s turn to literature. The answer is yes.

Tutkimuksessa tarkastellaan etiikan ja estetiikan suhdetta Iris Murdochin filosofiassa. Keskeisin väite on, että Murdochin filosofian ymmärtäminen edellyttää tämän suhteen hahmottamista hänen ajattelussaan.Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Murdochin filosofia osoittautuu merkittäväksi vaihtoehdoksi muille etiikkaa ja estetiikkaa yhdisteleville filosofisille teorioille. Tutkimus koostuu seitsemästä artikkelista ja yhteenvedosta. Se osoittaa, että Murdoch kuuluu filosofiseen traditioon, jossa perinteisen moraalifilosofian alaa pyritään laajentamaan vetoamalla esteettisiin arvoihin ja esteettiseen elämykseen. Murdoch pitää niin sanottua esteettistä asennetta merkittävänä myös moraalin kannalta. Hän ei kuitenkaan samaista etiikkaa ja estetiikkaa, vaan erottaa toisistaan esteettiset ja eettiset elämykset. Esteettisten elämysten moraalipedagoginen merkitys perustuu niiden kykyyn näyttää helpommin omaksuttavassa muodossa tosiasioita, jotka muuten saattavat olla psykologisesti liian raskaita hyväksyttäviksi. Eräs tällainen tosiasia on toisten ihmisten partikulaarisuus ja erillisyys. Murdoch rinnastaa tämän loputtoman partikulaarisuuden kohtaamisen kokemuksen Immanuel Kantin määritelmään ylevän kokemuksesta ja kehittää oman todellisen ylevän määritelmänsä, joka perustuu toisen ihmisen ymmärtämisen haasteen loputtomuuteen. Murdoch puolustaa näkemystään sekä partikulaarisen yksilöllisyyden merkityksestä että inhimillisen tietoisuuden perustavalla tavalla arvottavasta rakenteesta viittaamalla kaunokirjallisen erinomaisuuden kriteereihin. Tärkein kriteeri on hänen mukaansa kirjailijan tietoisuus hahmojensa partikulaarisuudesta. Tutkimus osoittaa, että Murdochin mukaan kirjallisuus on inhimillisen diskurssin muodoista se, joka kykenee parhaiten esittämään partikulaarisen, ja että se on siten etiikan näkökulmasta epistemologisesti ensisijaisessa asemassa suhteessa filosofiseen diskurssiin.Tätä kautta tutkimus vastaa myönteisesti kiisteltyyn kysymykseen siitä, onko Murdoch nähtävä osana niin sanottua filosofian kirjallista käännettä.