Ohjailusta kilpailuun : Suomen hallitusten kasvu- ja rakennepolitiikka vuosina 1962-1999

The study examines the contents, changes and the causes of changes of the growth and structural policy exercised by Finnish governments in 1962-1999. The policy is evaluated e.g. on the basis of government programmes. It is divided in the study into three phases: the phase of guided economy 1962-77, the transition period 1977-91 and the phase of competitive economy 1991-99. The opening of the economy has been the central factor influencing the contents of the growth and structural policy. When dividing the policy into ten sectors, it was found that the sectors losing weight during the study period are agricultural and forest policies and welfare policy and the sectors increasing weight are labour policy and environmental policy. Though impacts of the changes in the general line of the growth and structural policy could be seen in sector policies, the breaks in sector policies did not necessarily coincide with the breaks in the general line of the policy. In the study, in particular, the impacts of the factors affecting growth and structural policy thinking (political changes, foreign influences and changes in economics) are evaluated. The policy was influenced more by the prevailing ideological climate ("the spirit of time") than by political changes. Until the 1970s foreign influences mainly came from those individual Western European countries, where the role of government planning was important and where the economic development was favourable. Some impacts from socialist countries could be seen at the end of the 1960s and at the beginning of the 1970s. Since the 1980s the role of international organisations became emphasised. Also the impacts of the changes in economics could be seen in the changes in the general line of the growth and structural policy.

Tutkimus tarkastelee Suomen hallitusten vuosina 1962-1999 harjoittaman kasvu- ja rakennepolitiikan sisältöä, muuttumista ja muutosten syitä. Kasvu- ja rakennepolitiikalla tarkoitetaan politiikkaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa kansantalouden kehitykseen ensi sijassa keskipitkällä tai pitkällä (vähintään noin viiden vuoden) aikavälillä. Kasvu- ja rakennepolitiikkaa arvioidaan mm. hallitusohjelmien pohjalta. Politiikan yleislinjan lisäksi arvioidaan julkisen talouden osuutta kansantaloudessa sekä muutoksia 10 sektoripolitiikan lohkolla. Kasvu- ja rakennepolitiikka jakaantuu tutkimuksessa kolmeen kauteen: ohjailutalouden kauteen 1962-77, siirtymäkauteen 1977-91 ja kilpailutalouden kauteen 1991-99. Talouden avautuminen on ollut keskeinen kasvu- ja rakennepolitiikan sisältöön vaikuttava tekijä. Politiikan muutosten taustalla on ollut lukuisia muita tekijöitä, kuten talouden rakenteen ja talouden ongelmien muuttuminen sekä talouden kasvuprosessin luonteen muuttuminen ekstensiivisestä intensiiviseen kasvuun. Sektoripolitiikassa tarkastelukautena painoa menettäneitä lohkoja olivat maatalous- ja metsäpolitiikka sekä hyvinvointipolitiikka ja painoa lissänneitä lohkoja erityisesti työvoimapolitiikka ja ympäristöpolitiikka. Vaikka yleisen kasvu- ja rakennepoliittisen linjan vaikutus näkyi myös eri lohkoilla harjoitetussa politiikassa, sektoripolitiikan murrokset eivät välttämättä tapahtuneet samanaikaisesti politiikan yleislinjan murrosten kanssa. Tutkimuksessa arvioidaan myös kasvu- ja rakennepoliittiseen ajatteluun vaikuttaneiden tekijöiden (poliittisten muutosten, ulkomaisten vaikutteiden ja taloustieteellisen ajattelun muutosten) vaikutuksia harjoitettuun politiikkaan. Poliittisia muutoksia enemmän harjoitettuun politiikkaan vaikutti eri aikoina vallinnut poliittis-ideologinen ilmasto ("ajan henki"). Ulkomaiset vaikutteet harjoitettuun politiikkaan tulivat 1960- ja 1970-luvuilla pääasiassa niistä Länsi-Euroopan maista, joissa julkisen vallan suunnittelulla oli verrattain vahva asema ja joissa talouden kehitys oli suotuisaa. Sosialististen maiden vaikutusta oli nähtävissä 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, jolloin niiden kasvu vielä näytti nopealta. 1980-luvulla kasvu- ja rakennepolitiikka alkoi muuttua USA:sta ja Britanniasta alkunsa saaneen kehityksen tuloksena. Kansainvälisten järjestöjen vaikutus Suomen kasvu- ja rakennepolitiikkaan korostui erityisesti 1980-luvun lopulta alkaen. Politiikan linjan muutoksissa oli nähtävissä myös taloustieteellisen ajattelun muuttumisen vaikutusta.