State Agent, Identity and the "New World Order" : Reconstructing Polish Defence Identity after the Cold War Era

National identity signifies and makes state s defence- and foreign policy behaviour meaningful. National consciousness is narrated into existence by narratives upon one s own exceptionalism and Otherness of the other nations. While national identity may be understood merely as a self-image of a nation, defence identity refers to the borders of Otherness and issues that have been considered as worth defending for. As national identities and all the world order models are human constructions, they may be changed by the human efforts as well; states and nations may deliberately promote communitarian or even cosmopolitan equality and tolerance without borders of Otherness. The main research question of the thesis is: How does Poland constitute herself as a nation and a state agent in the current world order and to what extent have contextual foreign and defence policy interactions changed the Polish defence identity during the post-Cold War era? The main empirical argument of the thesis is: Poland is a narrated idea of a Christian Catholic nation-state, which the Polish State, the Catholic Church of Poland, the Armed Forces of Poland as well as a majority of the Polish nation share. Polish defence identity has been almost impenetrable to contextual foreign and defence policy interactions during the post-Cold War era. While Christian religious ontology binds corporate Poland together, allowing her to survive any number of military and political catastrophes, it simultaneously brings her closer to the USA, raises tensions in the infidel EU-context, and restrains corporate Poland s pursuit of communitarian, or even cosmopolitan, global equality and tolerance. It is not the case that corporate Poland s foreign and defence policy orientation is instinctively Atlanticist by nature, as has been argued. Rather, it has been the State s rational project to overcome a habituated and reified fear of becoming geopolitically sandwiched between Russian and German Others by leaning on the USA; among the Polish nation, support for the USA has been declining since 2004. It is not corporate Poland either that has turned into a constructive European , as has been argued, but rather the Polish nation that has, at least partly, managed to emancipate itself from its habituation to a betrayal by Europe narrative, since it favours the EU as much as it favours NATO. It seems that in the Polish case a truly common European CFSP vis-à-vis Russia may offer a solution that will emancipate the Polish State from its habituated EU-sceptic role identity and corporate Poland from its narrated borders of Otherness towards Russia and Germany, but even then one cannot be sure whether any other perspective than the Polish one on a common stand towards Russia would satisfy the Poles themselves.

Kansallinen identiteetti merkityksellistää valtion puolustus- ja ulkopoliittisen käyttäytymisen. Kansallinen tietoisuus on narratoitu eloon omaan kansalliseen erityisyyteen ja muiden kansakuntien toiseuteen perustuvilla kertomuksilla. Puolustusidentiteetti on kansallisen identiteetin ydin informoiden kansakunnan toiseuskäsityksistä ja puolustamisen arvoisiksi katsotuista arvoista. Kaikki maailmanjärjestykset ja kansalliset identiteetit ovat ihmisten rakentamia todellisuuksia, joten niitä voidaan myös ihmisten toimilla muuttaa. Valtiot ja kansakunnat voivat tarkoituksellisesti rakentaa myös normatiivista, muita toimijoita ymmärtävää ja hyväksyvää identiteettiä, minkä mukaisesti tulevaisuuden maailmojen yhteentörmäyksissä valtiot ja kansakunnat eivät välttämättä joudu keskenään sotiin, vaan voisivat toimia keskenään tasa-arvoisina kumppaneina. Väitöskirjan pääkysymys on: Kuinka Puola konstituoi itsensä kansakuntana ja valtiotoimijana nykyisessä maailmanjärjes-tyksessä ja missä määrin kontekstuaalinen ulko- ja puolustus-poliittinen vuorovaikutus on muuttanut Puolan puolustusidenti-teettiä kylmän sodan jälkeen? Työssä on päädytty seuraavaan pääväittämään: Puolan kristillis-katolinen maailmankuva lähentää Puolaa Yhdysvaltoihin, aiheuttaa jännitteitä sekulaarisemmassa EU:ssa ja estää Puolaa olemasta kosmopoliittisen tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden edelläkävijä. Puolan kylmän sodan jälkeinen puolustusidentiteetti on ollut lähes läpitunkematon kontekstuaaliselle ulko- ja puolustuspoliittiselle vuorovaikutukselle. Puolan väitetty vaistonvarainen atlantismi on vain pintapuolisesti vaistonvaraista; kyseessä on ennen kaikkea Puolan valtion rationaalinen projekti välttää jäämästä Saksan ja Venäjän geopoliittiseen syleilyyn . Puolan kansan myötämielisyys Yhdysvaltoja kohtaan on laskenut vuodesta 2004 lähtien, vaikkakin suhtautuminen on edelleen myötämielistä. Puola ei ole myöskään muuttunut korporatiivisesti konstruktiiviseksi eurooppalaiseksi , kuten on väitetty, mutta Puolan kansan voidaan tulkita muuttuneen, koska se suhtautuu yhtä myötämielisesti Natoon ja EU:iin. Puolan tapauksessa todella yhteinen EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) erityisesti Venäjän suhteen saattaisi vapauttaa myös Puolan valtion sen EU-skeptisestä rooli-identiteetistä sekä korporatiivisesti koko Puolan Venäjän ja Saksan toiseutta korostavasta habituaatiosta, mutta tällöinkään ei voida olla varmoja tyydyttäisikö Puolaa mikään muu yhteinen näkökulma kuin Puolan itsensä määrittelemä.