Herrat, jätkät ja sotataito : Kansalaissotilas- ja ammattisotilasarmeijan rakentuminen 1920- ja 1930-luvulla

Gentlemen, Lads and the Art of War The Construction of Citizen Soldier- and Professional Soldier Armies into the Miracle of the Winter War During the 1920s and 1930s The Miracle of the Winter War was not a myth - at least according to them, who were making that miracle to happen. This study is not just about the Armed Forces and society, but moreover a study about civil society inside the organization of armed forces. Conscription kept Finnish military organization (and is still keeping) very closely connected with civil society and therefore there is no need to locate the possible critical misunderstandings brought by two different identity-based approaches. The great performance of the Armed Forces during the Second World War was not made of superior art of war. It was not the high level of discipline either. Art of war is basically a (deep level) cultural level equation that has more to do with culturally absorbed schemes of meaning making than rational decision-making. Naturally attrition based approach to effect-making directed the organizational methods in attrition based organisational practices, where there were only minor possibilities to practice any manoeuvre-based organisational behaviour. The practice and method of leadership lent similarly to the attrition-based thinking, which directed the organisational cultural thoughts towards composition that confirmed antagonism between gentlemen and lads . This setting has been absorbed and learned through cultural socialisation and was therefore not a product of the military organisation itself. The Finnish Armed Forces included two different communities (gentlemen and lads) within the same organisation as there were both the official and the unofficial organisations presented. This caused problems as they both made meaning-making processes simultaneously. These organisations had their own overlapping and in most cases also contradictory social meanings. The unofficial organisation has been overshadowed by the vast number of studies concerning the official organisation. The main reason for this systematic neglect is based on the reality of the attitudes and living conditions of the micro-level organisation which produced (perhaps) too realistic and repulsive viewpoints that are presenting a picture of a national level identity process in a way that is separating it from the ideals made to verify the ethos of national values. Complaining, griping, grumbling and moaning are usually situated in a category of abnormal and unwanted behaviour. However, within the context of a citizen soldier army community this was more of a characteristic feature of that organisation (in Finland) and therefore it was crucially important to locate the context of that abnormal behaviour. According to this study, it was not a malicious act but moreover seriously formed efforts in trying to use common sense in the chaos citizen soldiers faced when they were uniformed and placed in an unfamiliar process of disciplinary measures and frictions and competition between different ranks. There is much evidence that reinforces the argument that what seemed to be the most unconventional behaviour was finally the most efficient in a sense of military performance.

Talvisodan ihme sekä talvisodan henki liittyvät nyky-ymmärryksessämme edelleen jonkinlaiseen käsittämättömään tai jopa yliluonnolliseen tapahtumasarjaan. Niiden on nähty muodostavan (edelleen) merkittävän osan suomalaisesta kansallisesta itseymmärryksestä. Kansainvälisissä nykyarvioissa on tosin esitetty, että suomalaisuudessa on edelleen liian paljon talvisotaa kansallisessa psyykessä. Tutkimuksilla on tosin ensin selvitettävä, mikä ylipäätään oli muodostamassa sitä, minkä nähdään negatiivisesti juurtuneen osaksi suomalaisuutta. "Tuntematon talvisota" saa tässä tutkimuksessa uudet kasvot, joka muotoutuu muun muassa tuhansista sivuista aikailaisten kirjoittamaa muistitietoaineistoa. Talvisodan kansalaissotilaiden sekä ammattisotilaiden muodostaman organisaation luonnetta tunnetaan ja ymmärretään huonosti. Talvisodan ihme ei rakentunut kiväärien ja tykkien tai edes puolustussuunnitelmien varaan, vaan siitä että organisaation alataso oli ylipäätään halukas käyttämään sotamateriaalia ja toteuttamaan sotataidon määrittämää taktiikkaa. Sotilaalliseen suorituskykyyn liittyneet kysymykset olivat sosiaalisia, joten niitä pitää myös selittää sosiaalisella (vrt. Émile Durkheim). Talvisodan sotilaallinen suorituskyky ei rakentunut sattuman varaan, vaikka se ehkä yllättikin vaikuttavuudellaan. Suorituskykyyn liittyvät rakennusaineet, sotilaallisen kyvykkyyden aineettomat elementit, olivat muotoutuneet rauhan aikana yhteiskunnassa sekä varuskunnissa ammattisotilaiden ja sotilasvaatteet päälleensä pukeneiden kansalaisten välisten jännitteiden mutta myös kompromissien tuloksena. Asepalvelus integroi siviilikansalaisen asevoimaan mutta samalla sen avulla myös ammattisotilaille muodostui selvä käsitys kansalaissotilaan sietokyvyn rajoista, jonka ylittämisen jälkeen olisi asevoiman sisäinen koheesio voinut tuhoutua. Asevoima oli lopulta yhdistelmä ammattisotilaiden edustamaa virallista julkisuuskuvaa sekä kansalaissotilaiden osoittamaa epävirallista näköisyyttä. Näiden kahden pääryhmän väliset näkemyserot esimerkiksi sotilaallisen kurin merkityksestä saattoivat olla varsin kaukana toisistaan. Äärimmillään näkemyserot saattoivat olla sotaa edeltävässä asevoimaorganisaatiossa jopa samankaltaiset mitä Väinö Linna kuvaa Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Rokan sekä kapteeni Lammion välillä. Mekaanisesti tottelevasta ihmismassasta ei siis ollut kysymys, ei edes rauhan aikaisen varusmiespalveluksen aikana. Epäsotilaalliselta ja osin jopa kurittomalta näyttävä etulinjan sotilas toimi lopulta enemmän metsätyömailla sisäistetyn, kuin kasarmilla vaalitun kurin ideaalin hengessä. Tämä epävirallinen kurijärjestelmä ei kuitenkaan vähentänyt sotilaallista suorituskykyä, vaan päinvastoin, tehosti sitä merkittävästi.