Regional Integration and the State : The Changing Nature of Sovereignty in Southern Africa and Europe

The study explores the role of the state in regional integration processes. The question is approached through theoretical discussion and two case-studies - SADC (Southern African Development Community) and the EU. The main research question of the study is, what are the possibilities and problems of the integration process in Southern Africa and how do they differ from the possibilities and problems of the integration process in Europe. The undelrying question of the study is why do states decide to participate in an integration process where they have to limit their sovereignty. Review of the theoretical discussion of the integration studies shows that the integration process is affected by several factors on different levels of the international system. But the state plays a central role in integration processes - integration processes are inititated and carried on by the participatig states. The European integration process shows that the interests of the state can change over time. At the beginning of the integration process, the objective was to strengthen participating states. Later EU member states have decided that it is in their interest to deepen the process even if it has meant limitation of their sovereignty. The determinant factor has been that the member states have considered it to be in their interst to deepen the process. In Southern Africa the integration process is only at the beginning. SADC aims to establish a free trade area by 2008. The biggest challenge is how to implement the integration process so that it benefits all member states in a region that is economically dominated by South Africa. In practice this can be achieved through establishment of corrective mechanisms, which ensure equitable distribution of benefits. This would require deeper integration and South Africa to adapt responsibility towards its regional partners. African integration processes in general have not been as successful as for example the EU. African states have been reluctant to limit their sovereignty in favour of regional organisations.This can be explained by the differences between European and African states. The EU member states have been democracies while African states have been characterised by concentration of power in the executive branch. Furthermore the political systems in Africa have been characterised by vertical clientelist reltionships. As a result it has not been in the interest of the political elite to limit the state sovereignty in favour of regional organisations. In recent years SADC has been relatively succesful in its integration process and reforms, but a lot remains to be done before the implementation of the free trade area can be succesful. The institutional structure and treaties of SADC differ from the structures of the EU. Member states are the main actors of the integration processes. Their differences are reflected in the process and produce different kinds of integration in different parts of the world.

Tutkimuksessa pohditaan valtion roolia alueellisissa integraatioprosesseissa. Kysymystä lähestytään sekä teoreettisen keskustelun että kahden tapaustutkimuksen kautta - SADC (Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö) ja EU. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä ovat alueellisen integraatioprosessin mahdollisuudet ja ongelmat eteläisessä Afrikassa ja kuinka ne poikkeavat integraation mahdollisuuksista ja ongelmista Euroopassa. Integraatiotutkimuksen teoreettisen keskustelun tarkastelu osoittaa, että integraatioprosessin käynnistymiseen ja etenemiseen vaikuttavat monet tekijät kansainvälisen järjestelmän eri tasoilla. Pitkälti integraatioprosessia ohjaa kuitenkin valtioiden oma toiminta ja valtiot päättävätkin osallistua integraatioon, jos se on niiden omassa intressissä. Valtion keskeinen rooli merkitsee myös sitä, että valtioiden väliset erot heijastuvat alueellisten integraatioprosessien lopputulokseen. Eteläisessä Afrikassa integraatioprosessi on vasta alkutekijöissään. SADC pyrkii perustamaan vapaakauppa-alueen vuoteen 2008 mennessä. Integraation suurin haaste alueella on kuinka Etelä-Afrikan taloudellisesti dominoimalla alueella pystytään toteuttamaan integraatioprosessi, joka hyödyttäisi kaikkia SADC:n jäsenvaltioita. Käytännössä tähän pystytään vaikuttamaan esim. perustamalla mekanismeja, jotka takaavat integraation etujen tasapuolisen jakautumisen. Tämä edellyttäisi kuitenkin yhä syvempää integraatiota sekä Etelä-Afrikan vastuullista suhtautumista alueelliseen yhteistyöhön. Afrikan alueelliset integraatioprosessit ylipäänsä eivät ole olleet yhtä onnistuneita kuin esim. EU. Afrikkalaiset valtiot ovat olleet haluttomia rajoittamaan suvereniteettiaan alueellisten järjestöjen hyväksi. Tätä voi pitkälti selittää eurooppalaisen ja afrikkalaisen valtion eroilla. Siinä missä EU:n jäsenmaat ovat olleet parlamentaarisia demokratioita, on afrikkalaista valtiota luonnehtinut vallan keskittyminen toimeenpanevalle sektorille eli käytännössä presidentille. Lisäksi poliittisia järjestelmiä ovat luonnehtineet vertikaaliset, klientelistiset suhteet. Näiden johdosta vallan siirtäminen ylikansalliselle tasolle ei ole ollut poliittisen eliitin intressissä. SADC:n suurimpana haastenaa voikin pitää taloudellisten ja poliittisten realiteettien yhteen sovittamista. Miten syventää integraatioprosessia ja taata vapaakauppa-alueen onnistunut perustaminen kun kansallisen tason poliittiset järjestelmät eivät tue valtiosuvereniteetin siirtämistä ylikansaliselle tasolle? SADC on viime vuosina edennyt kohtuullisen hyvin integraatioprosessissaan ja uudistuksissaan, mutta paljon on vielä tekemättä, jotta vapaakauppa-alueen toteuttaminen sujuisi ongelmitta. SADC:n sopimusjärjestelmä ja institutionaalinen rakenne poikkeavat tällä hetkellä sekä EU:n alkuaikojen että nykyisistä rakenteista. Käytännössä tämä on kuitenkin luonnollista. Integraation keskeisiä toimijoita ovat siihen osallistuvat jäsenvaltiot. Niiden väliset erot heijastuvat myös itse prosessiin ja tuottavat erilaista integraatiota eri puolilla maailmaa.