Small State Cultures of Consensus : State Traditions and Consensus-Seeking in the Neo-Corporatist and Neutrality Policies in Post-1945 Austria and Finland

Austria and Finland are persistently referred to as the “success stories” of post-1945 European history. Notwithstanding their different points of departure, in the course of the Cold War both countries portrayed themselves as small and neutral border-states in the world dictated by superpower politics. By the 1970s, both countries frequently ranked at the top end in various international classifications regarding economic development and well-being in society. This trend continues today. The study takes under scrutiny the concept of consensus which figures centrally in the two national narratives of post-1945 success. Given that the two domestic contexts as such only share few direct links with one another and are more obviously different than similar in terms of their geographical location, historical experiences and politico-cultural traditions, the analogies and variations in the anatomies of the post-1945 “cultures of consensus” provide an interesting topic for a historical comparative and cross-national examination. The main research question concerns the identification and analysis of the conceptual and procedural convergence points of the concepts of the state and consensus. The thesis is divided into six main chapters. After the introduction, the second chapter presents the theoretical framework in more detail by focusing on the key concepts of the study – the state and consensus. Chapter two also introduces the comparative historical and cross-national research angles. Chapter three grounds the key concepts of the state and consensus in the historical contexts of Austria and Finland by discussing the state, the nation and democracy in a longer term comparative perspective. The fourth and fifth chapter present case studies on the two policy fields, the “pillars”, upon which the post-1945 Austrian and Finnish cultures of consensus are argued to have rested. Chapter four deals with neo-corporatist features in the economic policy making and chapter five discusses the building up of domestic consensus regarding the key concepts of neutrality policies in the 1950s and 1960s. The study concludes that it was not consensus as such but the strikingly intense preoccupation with the theme of domestic consensus that cross-cut, in a curiously analogous manner, the policy-making processes studied. The main challenge for the post-1945 architects of Austrian and Finnish cultures of consensus was to find strategies and concepts for consensus-building which would be compatible with the principles of democracy. Discussed at the level of procedures, the most important finding of the study concerns the triangular mechanism of coordination, consultation and cooperation that set into motion and facilitated a new type of search for consensus in both post-war societies. In this triangle, the agency of the state was central, though in varying ways. The new conceptions concerning a small state’s position in the Cold War world also prompted cross-nationally perceivable willingness to reconsider inherited concepts and procedures of the state and the nation. At the same time, the ways of understanding the role of the state and its relation to society remained profoundly different in Austria and Finland and this basic difference was in many ways reflected in the concepts and procedures deployed in the search for consensus and management of domestic conflicts. For more detailed information, please consult the author.

Valtiotraditioiden uudelleenajattelua ja kotimaisen konsensuksen etsintää Suomessa ja Itävallassa toisen maailmansodan jälkeen Valtiotieteiden maisteri Johanna Rainio-Niemen Helsingin yliopistossa 17.10. tarkastettava väitöskirja Small State Cultures of Consensus. State Traditions and Consensus-Seeking tutkii kotimaisen konsensuksen rakennusprojektia toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa ja Itävallassa. Tarkastelu painottuu erityisesti sekä talous- että puolueettomuuspolitiikkaan. Nämä politiikkasektorit tutkimus identifioi sekä suomalaisen että itävaltalaisen konsensuspolitiikan pilareiksi, joiden varaan kertomus uudenlaisesta kotimaisesta konsensuksesta toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin. Rainio-Niemi osoittaa tutkimuksessaan, että valtion käsitteen ja roolin uudelleenmuotoilulla ja uudelleenymmärtämisellä – eri tavoin kahdessa eri kontekstissa – oli keskeinen merkitys uudenlaisessa konsensus-ajattelussa. Uutta oli ennen kaikkea vaatimus konsensuksen luomisen keinojen yhteensovittamisesta demokratian käytäntöjen kanssa. Suomessa tämä tarkoitti muun muassa uudenlaista suhtautumista kotimaisiin kommunisteihin, Itävallassa riittävän yhteisyydentunnon rakentamista kahden pääpuolueen (konservatiivis-kristillinen kansanpuolue ja sosiaalidemokraatit) välille sekä pan-germaanisen potentiaalin hallintaa. Kylmän sodan konteksti loi omanlaisensa valaistuksen käsitteiden yhteiskunnallinen konflikti, konsensus, demokratia sekä puolueettomuus ymmärtämiselle. Tutkimus osoittaa monin eri tavoin kuinka poikkikansallisesti tunnistettavissa oleva käsitys pienestä, demokraattisesta ja puolueettomasta valtiosta kylmän sodan maailmassa motivoi konsensuksen rakentajia sekä Suomessa että Itävallassa. Samaan aikaan suomalaiset ja itävaltalaiset tulkinnat tästä pienen demokraattisen ja puolueettoman maan mallista heijastelivat paikallisia erityispiirteitä, perittyjä tekemisen ja ajattelemisen tapoja. Rainio-Niemen tutkimus liikkuu kotimaisen konsensuksen luomisen käsitteiden sekä käytäntöjen tasoilla, ja se tarjoaa analyyttisesti jäsentyneen ja historiallisesti perustellun puheenvuoron keskusteluun, jota käydään yhtäältä valtiokeskeisyydestä sekä toisaalta niin sanotuista konsensus-hakuisista poliittisista kulttuureista. Tutkimus etsii teoreettisella tasolla risteyspisteitä demokratia- ja valtioteorioiden välille ankkuroiden tarkastelun historialliseen kontekstiin. Se avaa näkymän demokraattisen moniäänisyyden sekä konsensuksen ajatukseen liittyvän yhteisyyden ideaalin välisiin jännitteisiin kylmän sodan vastakkainasettelun aikakaudella. Metodologisesti tutkimus pyrkii kehittelemään vertailevia ja poikkikansallisia historiankirjoituksen menetelmiä tapana lähestyä Eurooppalaista historiaa. Nykypäivän näkökulmasta kaksi 1950-lukulaista vahvan valtion rakennusprojektia tarjoaa pohdittavaa suhteessa tämän päivän integraatio- ja globalisaatiokeskusteluihin. Tutkimuksessa esiin nousevat keskustelut, jotka koskevat valtioyhteisön jaettuja arvoja ja periaatteita sekä niiden suhdetta demokratian rajoihin, ovat perusteiltaan ajankohtaisia tänäkin päivänä.