Rukous on perintöä suvusta sukuun : Ikääntyneet ja uskonto vuosituhannen vaihteen Suomessa

"Prayer, a heritage from generation to generation" The elderly and religion in Finland at the turn of the 21st century The strong demographic changes in Europe mean that research on the elderly is highly needed, and also from the viewpoint of their resources and opportunities. Further, it is important to determine, how the elderly could find a meaningful place as members of the chain of generations in our rapidly changing society. The aim of this study was to find out how the elderly build and perceive their place in the society through religious texts. The study was based on religious texts written by elderly people in the study groups of the Finnish pensioners organization Pension Union (Eläkeliitto). These 943 short prayers, poems, and aphorisms were collected during the Tree of Life (Elämänpuu) project in 1998-1999 and were then analysed applying qualitative content analysis and grounded theory methodology. The social construction of aging and the view of communication as a collective signifying process were used as the mainstays of the research perspective. The themes brought forward by the elderly writers were grouped around three key themes: the self, the world and religion. In this examination religion with its forms of expression appeared to be deeply rooted to each of these themes and thus seems a vital part of the elderly writers' culture. In connection with the theme of the self, the religious forms of expression provided a means of building a coherent and culturally accepted self-image which is further supported by positive views of personal history and current life situation. In relation to the world theme, the elderly writers stressed the importance of close social relationships and at the same time expressed anxiety with regard to the changing world. Concerning the theme of religion, the religious forms of expression were first and foremost used in building and creating a sense of personal safety and a belief in the future. The study suggests that skill in the use of religious language enable the elderly to cope with equivocal life events and cognitive dissonance. At the social level the religious forms of expression seemed to connect the writers to the Finnish linguistic culture and identity, as well as to the collective memory, where religion plays a central part. By using religious language the elderly both exploit and maintain these considerable social resources. The key result of the study is that the elderly were found to have a significant and separate role in the continuity and well-being of society. Bound to the religious tradition, the elderly seem to carry significant information as regards the identity of the Finnish people, information which is essentially passed on to future generations. By sustaining traditions and thus the collective identity, they perform a uniquely productive task and their life experience could be seen as a particular type of capital in the society. This result also raises a grave question: Will the elderly of the future be able to undertake this task that so profoundly requires religious literacy?

Euroopan väestön ikärakenteen muutokset ovat nostaneet esiin tarpeen tutkia ikääntyneitä myös heidän mahdollisuuksiensa ja resurssiensa näkökulmasta. Tärkeää on selvittää muun muassa sitä, miten ikääntyneet voivat yhteiskunnan muutosten keskellä löytää itselleen merkityksellisen paikan sukupolvien ketjussa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ikääntyneet hahmottavat uskonnollisten tekstien kautta itseään yhteiskunnan osana. Tutkimuksen aineistona käytettiin ikääntyneiden kirjoittamia uskonnollisia tekstejä: runoja, rukouksia ja ajatuksia. Tekstit kerättiin Eläkeliiton ja Maaseudun sivistysliiton Elämänpuu-projektin yhteydessä vuosina 1998-1999. Näitä 943 uskonnollista tekstiä lähestyttiin laadullisen sisällönanalyysin ja grounded theory menetelmän avulla. Tutkimusnäkökulmaa määrittivät sosiaalinen konstruktionismi ja näkemys viestinnästä kollektiivisena merkityksenantoprosessina. Ikääntyneiden kirjoittajien käsittelemät teemat ryhmittyivät tutkimuksessa kolmen pääteeman Minä, Maailma ja Uskonto ympärille. Minä-teeman yhteydessä kirjoittajat käyttivät uskonnollista kieltä ehjän ja kulttuurisesti hyväksyttävän elämäntarinan rakentamiseen sekä vallitsevan elämäntilanteensa positiiviseen käsitteellistämiseen. Maailma-teemassa kirjoittajat painottivat monentasoisten läheisten ihmissuhteiden tärkeyttä ja hämmennystä maailman muuttumisen edessä. Uskonto-teemaan liittyen kirjoittajat käyttivät uskonnollista kieltä ennen muuta turvallisuudentunteen luomiseen ja ilmaisemiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ikääntyneet voivat käsitellä ja jäsentää vaikeita elämäntapahtumia ja huoliaan uskonnollisen ilmaisun avulla. Yhteisön tasolla uskonnolliset ilmaisumuodot näyttivät yhdistävän ikääntyneet kirjoittajat suomalaiseen kulttuuriin. Tätä kautta liityttiin vahvasti myös suomalaiseen identiteettiin ja yhteiseen muistiin, jossa uskonto on keskeisessä osassa. Käyttämällä uskonnollista kieltä ikääntyneet samanaikaisesti hyödynsivät ja loivat uudelleen näitä sosiaalisia voimavaroja. Tämän tutkimuksen keskeinen tulos on, että ikääntyneillä vaikuttaa olevan erityinen ja merkityksellinen tehtävä suomalaisessa yhteisössä. Pitämällä yllä yhteistä muistia ja näin ollen yhteisön identiteettiä ikääntyneet osallistuvat merkittävällä tavalla yhteisön jatkuvuuden ja hyvinvoinnin luomiseen. Ikääntyneiden elämänkokemus ja sitoutuneisuus yhteisön muistiin voitaisiinkin nähdä yhtenä yhteisen pääoman lajina. Yhteisen muistin ylläpidon lisäksi ikääntyneiden tehtävänä on siirtää muistia eteenpäin tuleville sukupolville. Nähtäväksi jää, millä keinoin ja missä viitekehyksissä tulevaisuuden ikääntyneet pystyvät välittämään edelleen tätä yhteistä muistia, joka tämän tutkimuksen mukaan on tiiviisti sidoksissa uskonnolliseen kieleen.