Christianity and Christian Identity in the Gospel of Philip (NHC II,3)

Previous scholarship has often maintained that the Gospel of Philip is a collection of Valentinian teachings. In the present study, however, the text is read as a whole and placed into a broader context by searching for parallels from other early Christian texts. Although the Valentinian Christian identity of the Gospel of Philip is not questioned, it is read alongside those texts traditionally labelled as "mainstream Christian". It is obvious from the account of Irenaeus that the boundaries between the Valentinians and other Christians were not as clear or fixed as he probably would have hoped. This study analyzes the Valentinian Christian Gospel of Philip from two points of view: how the text constructs the Christian identity and what kind of Christianity it exemplifies. Firstly, it is observed how the author of the Gospel of Philip places himself and his Christian readers among the early Christianities of the period by emphasizing the common history and Christian features but building especially on particular texts and traditions. Secondly, it is noted how the Christian nature of an individual develops according to the Gospel of Philip. The identity of an individual is built and strengthened through rituals, experiences and teaching. Thirdly, the categorizations, attributes, beliefs and behaviour associated on the one hand with the "insiders", the true Christians, and, on the other, with outsiders in the Gospel of Philip, are analyzed using social identity theory the insiders and outsiders are described through stereotyping in the text. Overall, the study implies that the Gospel of Philip strongly emphasizes spiritual progress and transformation. Rather than depicting the Valentinians as the perfect Christians, it underlines their need for constant change and improvement. Although the author seeks to clearly distinguish the insiders from the outsiders, the boundaries of the categories are in fact fluid in the Gospel of Philip. Outsiders can become insiders and the insiders are also in danger of falling out again.

Filippuksen evankeliumia, joka kuuluu vuonna 1945 Nag Hammadista löydettyyn koptinkielisten tekstien kokoelmaan, on usein pidetty niin sanottuna gnostilaisena tekstinä, epäyhtenäisenä kokoelmana enimmäkseen valentinolaisuuden, erään gnostilaisen koulukunnan, piirissä syntynyttä opetusta. Tässä tutkimuksessa tekstiä luetaan kuitenkin kokonaisuutena ja sille etsitään rinnakkaismateriaalia laajemmin varhaiskristillisestä kirjallisuudesta, ei vain ns. gnostilaisista teksteistä. Filippuksen evankeliumin valentinolaisuutta ei kiistetä, mutta tämän väitöstutkimuksen kanta on, että Filippuksen evankeliumin valentinolaisuus on monissa kohdin varsin lähellä myös muita, sittemmin valtauomaksi tai oikeaoppisuudeksi nimitettyjä, kristillisiä ryhmiä. Kirkkoisä Irenaeuksen kirjoituksista tiedämme, että rajat valentinolaisten ja muiden kristittyjen välillä eivät olleet hänen aikanaan niin selkeitä, kuin Irenaeus itse olisi toivonut; Irenaeuksen seurakunnan jäsenet kävivät myös valentinolaisissa kokouksissa. On myös selvää, että Filippuksen evankeliumin kirjoittaja ja myös ensimmäiset lukijat määrittelevät itsensä ensisijaisesti kristityiksi, eivätkä valentinolaisiksi tai gnostilaisiksi. Keskitynkin väitöskirjassani nimenomaan tähän kysymykseen kristillisestä identiteetistä. Pyrin ensinnäkin tutkimaan, miten Filippuksen evankeliumissa rakennetaan ja ylläpidetään kristillistä identiteettiä, ja toisekseen analysoin sitä, millaista kristillisyyttä Filippuksen evankeliumi edustaa. Kristillistä identiteettiä rakennetaan evankeliumissa viittaamalla toistuvasti yhteiseen identiteettiin ja jaettuihin kokemuksiin kristittyinä, kuten initiaatioriitteihin. Samalla teksti kuitenkin korostaa identiteetin jatkuvaa muutosta ja hengellistä kehitystä: opetus, rituaalit ja hengelliset kokemukset jatkuvasti vahvistavat ja syventävät kristityn identiteettiä. Tämä teema liittyy myös koulukontekstiin; antiikin aikana monet filosofiset ja uskonnolliset yhteisöt olivat järjestäytyneet kouluiksi tietyn opettajan ympärille, ja näissä kouluissa korostettiin usein koko eliniän jatkuvaa opetusta ja eettistä ja hengellistä kehitystä. Filippuksen evankeliumissa määritellään kristillistä identiteettiä myös rajanvedon kautta. Osin sosiaalitieteellisiä identiteettiteorioita hyödyntäen analysoin sitä, kuinka tekstissä stereotypisoidaan sekä sisäpuolisia että ulkopuolisia; edellisiin liitetään positiivisia ominaisuuksia, oikeina pidettyjä opillisia näkemyksiä ja eettisiä käyttäytymismalleja, kun taas jälkimmäisiin liitetään negatiivisia metaforia ja väärinä pidettyjä näkemyksiä ja toimintamalleja. Rajat sisä- ja ulkopuolisten välillä tekstissä ovat silti myös avoimia: ulkopuolisista voi tulla sisäpuolisia opetuksen ja initiaation kautta, mutta sisäpuoliset voivat myös taas ajautua ulkopuolelle.