Yhteisön ja yhteiskunnan ehdoilla : Seurakuntien ja kuntien yhteistyö vuorovaikutuksen näkökulmasta

In this research, the cooperation between Finnish municipalities and Evangelical Lutheran parishes is studied from the standpoint of institutional interaction. The most essential theoretical background for the study is the differentiation thesis of the secularization theory. Cooperation from the viewpoints of both organizations is examined using the functional approach. Furthermore, the market theory and other theories are applied in order to place the studied phenomenon in the wider context of the theories of the sociology of religion. Sacralization in modern society and its relationship with the differentiation thesis of the secularization theory are in the theoretical foci. In addition, along with a descriptive examination of cooperation, the normative sides of the phenomenon are discussed. The survey was conducted among all municipalities and parishes in continental Finland. The questionnaires were sent to all municipal managers of youth work and afternoon activities and to all managers of child, youth and social work in the parishes. The response rate for the municipalities was 73.9 % and for the parishes 69.5 %. In addition, two qualitative data were utilized. The aim of the study is to scrutinize what kind of limitations of differentiation can be caused by the interaction between the secular and the religious. In order to solve the problem, an empirical study of sacralization in the modern context is required. For this purpose, the survey was carried out to determine the effects of the religious on the secular and the impact of the secular on the religious. In the articles of the study the following relationships are discussed: the positions of municipalities and parishes in relation to the state and civil society; cooperation in relation to differentiation; sacralization in relation to the differentiation thesis and cooperation in relation to pluralism. The results of the study highlighted the significance of the cooperation, which was contrary to the secularization theory connected to religious sacralization. The acceptance of the appearance of religion in cooperation and parishes support for municipal function was high in municipalities. Religious cooperation was more active than secular cooperation within all fields. This was also true between fields: religiously orientated child work was more active than the societally orientated social work of the church. Religious cooperation in modern fields of activity underlined sacralization. However, the acceptance of sacralization was weaker in cities than rural areas. Positive relationships between the welfare function of municipalities and the religious function of parishes emphasized the incompleteness of differentiation and the importance of sacralization. The relationship of the function of municipalities with parishes was neither negative nor neutral. Thus, in the most active fields, that is, child work and the traditional social work of the church, the orientation of parishes in cooperation supported the functions of both organizations. In more passive fields, that is, youth work and the societal social work of the church, parishes were orientated towards supporting the municipal function. The orientation of municipalities to religion underlined the perception that religious function is necessary for cooperation. However, the official character of cooperation supported accommodation to the requirements of societal pluralism. According to the results, sacralization can be effective also at the institutional level. The religious effect of voluntary cooperation means that religious sacralization can also readjust to modern society. At the same time, the results of the study stressed the importance of institutional autonomy. Thus, the public sector has a central role in successful cooperation. The conditions of cooperation are weakened if there is no official support of cooperation or adjustment to the individual rights of modern society. The results called into question the one-directional assumptions in the secularization paradigm and the modernization theory in the background. In these assumptions, religion that represents the traditional is seen to give way to the modern, especially at the institutional level. Lack of an interactional view was identified as a central weakness of the secularization paradigm. In the theoretical approach created in the study, an interactional view between religious and secular institutions was made possible by limiting the core of the differentiation thesis to autonomy. The counter forces of differentiation are despecialization and sacralization. These changes in the secularization theory bring about new interactivity on the institutional level. In addition to the interactional approach, that is, the secularization and sacralization theory created as a synthesis of the study, interaction between the religious and the secular is discussed from the standpoint of multiple modernities. The spiritual welfare role of religion is seen as a potential supporter of secular institutions. Religion is set theoretically amongst other ideologies and agents, which can create communal bonds in modern society. Key words: cooperation, municipalities, parishes, sacralization, secularization, modernization, multiple modernities, differentiation, interaction, democracy, secularism, pluralism, civil society

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuntien ja seurakuntien yhteistyötä institutionaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Keskeisimpänä teoreettisena taustana on sekularisaatioteorian eriytymisteesi. Tutkimuksessa hyödynnetään funktionaalista lähestymistapaa yhteistyön tarkasteluun molempien organisaatioiden tehtävien näkökulmista. Ilmiön uskontososiologiseen teoriakenttään kiinnittämisessä käytetään lisäksi markkinateorian ja muiden teorioiden näkökulmia. Teoreettisen kiintopisteen muodostaa moderni sakralisaatio sekä sen suhde uskonnollisen ja maallisen institutionaaliseen eriytymiseen. Ilmiön kuvailevan tarkastelun ohella yhteistyötä käsitellään suhteessa demokraattisen yhteiskunnan normatiivisiin lähtökohtiin. Tutkimuksen aineistona on valtakunnallinen kysely kahdelle kuntien ja kolmelle seurakuntien työalalle. Kaikkiin Manner-Suomen seurakuntiin ja kuntiin kohdistuneiden kyselyiden vastaajaryhminä olivat kunnissa koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ja nuorisotoimen vastaavat sekä seurakunnissa nuoriso-, lapsi- ja diakoniatyön vastaavat. Molempien organisaatioiden vastausaktiivisuus oli korkea (kunnat = 73,9 % ja seurakunnat = 69,5 %). Kvantitatiivisen aineiston lisäksi yhdessä tutkimusartikkelissa hyödynnetään kahta laadullista aineistoa. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella, millainen rajaava merkitys uskonnollisen ja sekulaarin vuorovaikutuksella on kyseisten institutionaalisten kenttien eriytymiselle. Ongelman ratkaiseminen edellyttää modernin uskonnollisen sakralisaation empiiristä hahmottamista. Toteutetut mittarit rakennettiin siten avoimeksi sekä uskonnollisesta sekulaariin että sekulaarista uskonnolliseen tapahtuvalle vaikutukselle. Tutkimusartikkeleissa käsitellään kuntien ja seurakuntien asemoitumista suhteessa valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan, yhteistyön suhdetta uskonnollisen ja sekulaarin eriytymiseen, eriytymisteesin suhdetta sakralisaatioon ja yhteistyön suhdetta yhteiskunnalliseen moniarvoisuuteen. Tutkimuksen tulokset korostivat sekularisaatioteorian vastaisesti uskonnollisen sakralisaation merkitystä yhteistyössä. Kuntien suhtautuminen uskonnon läsnäoloon yhteistyössä ja kuntien tehtävää tukevaan seurakuntien toimintaan oli myönteinen. Uskonnollinen yhteistyö oli aktiivisinta kaikilla toimialoilla. Myös uskonnollisesti suuntautunut lapsityö oli yhteistyöltään aktiivisempaa kuin yhteiskunnallisesti suuntautunut diakonia. Lapsityön yhteistyö oli myös maaseutua aktiivisempaa kaupungeissa. Uskonnollinen yhteistyö moderneilla työaloilla korosti sakralisaation merkitystä. Yleinen hyväksyntä uskonnolliselle yhteistyölle oli kuitenkin odotetusti kaupungeissa maaseutua heikompaa. Eriytymisen keskeneräisyyttä ja sakralisaation merkitystä yhteistyössä korostivat kuntien hyvinvointitehtävän ja seurakuntien uskonnollisen tehtävän pääasiallisesti myönteiset suhteet. Kuntien suhde uskonnolliseen organisaatioon ei siis ollut voimakkaan eriytymisen mukaisesti kielteinen tai neutraali. Seurakuntien yhteistyösuuntautuminen tukikin aktiivisimmilla yhteistyöaloilla eli lapsityössä ja perinteisessä diakoniassa molempien organisaatioiden tehtäviä. Yhteistyöltään heikoilla työaloilla eli nuorisotyössä ja sosiaalisessa diakoniassa seurakunnat suuntautuivat sen sijaan tukemaan kuntien tehtävää. Kuntien suuntautuminen seurakuntien uskonnolliseen tehtävään vahvisti kuvaa uskonnollisen tehtävän välttämättömyydestä yhteistyön onnistumiselle. Yhteistyön virallisuus tuki kuitenkin yhteiskunnallisen moniarvoisuuden huomioon ottamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat modernin sakralisaation olemassaolon institutionaalisella tasolla. Uskonnon vaikutus vapaaehtoisessa yhteistyössä tarkoittaa myös sakralisaation uudistumista modernissa yhteiskunnassa. Tutkimuksen tulokset korostivat samalla institutionaalisen autonomian keskeisyyttä yhteistyölle, minkä vuoksi julkinen sektori itse on keskeisessä asemassa yhteistyön onnistumisessa. Ilman virallista hyväksyntää ja yhteistyön sopeuttamista moderneihin yksilönoikeuksiin yhteistyön edellytykset heikkenevät. Tutkimus kyseenalaisti sekularisaatioteorian ja sen taustalla vaikuttavan modernisaatioteorian yksisuuntaisia painotuksia, joissa perinteistä edustava uskonto nähdään modernin myötä väistyvänä. Sekularisaatioparadigman heikkoudeksi tunnistettiin vuorovaikutteisen näkökulman puuttuminen. Eriytymisteesin ytimeksi katsottiin autonomia, samalla kun erikoistumisen vastainen kehitys ja sakralisaatio rajaavat eriytymistä. Tutkimuksessa esitetäänkin sekularisaatioteoriaan muutoksia, jotka tuovat uskonnollisen ja maallisen vuorovaikutteisuuden myös institutionaaliselle tasolle. Tutkimuksen pohdinnassa käsitellään teoreettisen synteesin eli uudeksi teoreettiseksi kokonaisuudeksi muodostetun sekularisaatio- ja sakralisaatioteorian rinnalla uskonnollisen ja maallisen vuorovaikutusta usean moderniteetin näkökulmasta. Hengellinen hyvinvointirooli nähdään muiden instituutioiden tehtäviä potentiaalisesti tukevana uskonnon roolina modernissa yhteiskunnassa. Uskonto asemoidaan samalla muiden yhteisöllisyyttä muodostavien aatteiden ja toimijoiden rinnalle. Avainsanat: yhteistyö, kunnat, seurakunnat, sakralisaatio, sekularisaatio, modernisaatio, useat moderniteetit, eriytyminen, vuorovaikutus, demokratia, sekularismi, moniarvoisuus, kansalaisyhteiskunta