Power and Authority. Birgitta of Sweden and her Revelations

In the High Middle Ages female saints were customarily noble virgins. Thus, as a wife and a mother of eight children, the Swedish noble lady Birgitta (1302/3 1373) was an atypical candidate for sanctity. However, in 1391 she was canonized only 18 years after her death and became a role model for many late medieval women, who were mothers and widows. The dissertation Power and Authority Birgitta of Sweden and Her Revelations investigates how Birgitta went about establishing her power and authority during the first ten years of her career as a living saint, in 1340 1349. It is written from the perspectives of gender, authority, and power. The sources consist of approximately seven hundred revelations, hagiographical texts and other medieval documents. This work concentrates on the interaction between Birgitta and her audience. During her lifetime Birgitta was already regarded as a holy woman, as a living saint. A living saint could be given no formal papal or other recognition, for one could never be certain about his or her future activities. Thus, the living saint needed an audience for whom to perform signs of sanctity. In this study particular attention is paid to situations within which the power relations between the living saint and her audience can be traced and are open to critical analysis. Situations of conflict that arose in Birgitta s life are especially fruitful for this purpose. During the Middle Ages, institutional power and authority were exclusively in the hands of secular male leaders and churchmen. In this work it is argued, however, that Birgitta used different kinds of power than men. It is evident that she exercized influence on lay people as well as on secular and clerical authorities. The second, third, and fourth chapter of this study examine the beginning of Birgitta s career as a visionary, what factors and influences lay behind it, and what kind of roles they played in establishing her religious authority. The fifth, sixth, and seventh chapter concentrate on Birgitta s exercising of power in specific situations during her time in Sweden until she left on a pilgrimage to Rome in 1349. The central question is how she exercised power with different people. As a result, this book will offer a narrative of Birgitta s social interactions in Sweden seen from the perspectives of power and authority. Along with the concept of power, authority is a key issue. By definition, one who has power also has authority but a person who does not have official power can, nevertheless, have authority. Authority in action is defined here as meaning that a person was listened to. Birgitta acted both in situations of open conflict and where no conflict was evident. Her strategies included, for example, inducement, encouragement and flattery. In order to make people do as she felt was right she also threatened them openly with divine wrath. Sometimes she even used both positive persuasion and threats. Birgitta s power seems very similar to that of priests and ascetics. Common to all of them was that their power demanded interaction with other people and audiences. Because Birgitta did not have power and authority ex officio she had to persuade people to believe in her powers. She did this because she was convinced of her mission and sought to make people change their lives. In so doing, she moved from the domestic field to the public fields of religion and politics.

Nainen ja valta eivät olleet myöhäiskeskiajalla tavallinen yhdistelmä. Naisen elämisen tila rajoittui kodin piiriin samoin kuin hänen valtansa. Miehet varasivat julkisen tilan ja vallankäytön yksinomaan itselleen. Tästä huolimatta useat naiset eri aikoina murtautuivat kotitalouden ääreltä julkisen piiriin ja onnistuivat saamaan äänensä kuuluville. Ruotsin Birgitta oli yksi heistä. Aatelinen Birgitta Birgerintytär eli vuosina 1303 1373 ja hänet julistettiin katolisen kirkon pyhimykseksi 1391. Vuonna 1999 hänestä tuli Euroopan suojeluspyhimys yhdessä Katariina Sienalaisen ja Edith Steinin kanssa. Birgitan vaikutus ulottuu ympäri maailman hänen perustamansa luostarijärjestön välityksellä. Vadstenan äitiluostari alkoi toimia pian Birgitan kuoleman jälkeen Ruotsissa ja se sai lukuisia tytärluostareita, muu muassa Naantalin birgittalaisluostari on yksi näistä. Birgitalla oli miehensä, laamanni Ulf Gudmarinpojan kanssa kahdeksan lasta. Vuonna 1344 Birgitta jäi leskeksi. Pian tämän jälkeen hän koki vahvan kutsumuksen ryhtyä Jumalan äänitorveksi. Birgitta alkoi välittää jumalallisiksi kokemiaan näkyjä muille ihmisille. Käsillä oleva tutkimus keskittyy Birgitan elämän ruuhkavuosiin , noin kymmenen vuoden aikaan hänen elämässään 1340-luvun Ruotsissa. Tutkimuksessa lähestytään Birgittaa vallan, auktoriteetin sekä elävän pyhimyksen ja performanssin näkökulmista. Epäsuora vallankäyttö oli naisille tyypillistä keskiajalla. Tämä on ymmärrettävää, koska sukupuoli sulki heidät julkisten virkojen ulkopuolelle. Tästä syystä naiselta puuttui viran tai aseman tuoma auktoriteetti, jonka perusteella häntä olisi kuunneltu. Myös Birgitan piti löytää keinot ja strategiat, joilla tulla kuulluksi. Pelkkä oma ilmoitus jumalallisista näyistä ei riittänyt, hänen oli vakuutettava muut ihmiset näkyjen aitoudesta. Birgitta oli varma kutsumuksestansa, mutta aviovaimon menneisyys ja äitiys vaivasivat häntä. Nimittäin 1200-luvulle asti naisten pyhyyden edellytyksenä oli pidetty neitsyyttä. Birgitan elämänhistoria äitinä ei sopinut tähän kaavaan. Kuva oli kuitenkin alkanut muuttua 1200-luvulla erityisesti kahden pyhimyksenä kunnioitetun naisen ansiosta. Begiini Marie Oignieslainen (k. 1213) ja prinsessa Elisabeth Unkarilainen (k. 1231) olivat molemmat olleet naimisissa ja Elisabethilla oli ollut lapsiakin. Kumpikin nautti suurta arvostusta pyhimyksenä Birgitan aikana. Nämä kaksi naista olivat Birgitalle tärkeät roolimallit. Heidän elämänsä osoittivat, että pyhimyksellisyyden edellytyksenä vaalittu neitsyys ja naimattomuus olivat menettämässä merkitystään. Birgittakin kelpasi Jumalan valituksi. Birgitta samaistui voimakkaasti myös Neitsyt Mariaan. Jopa niin, että hän koki yhtenä jouluna mystisen raskauden: hän tunsi Jeesus-lapsen liikkuvan sydämessään. Tapahtumaa todistivat myös Birgitan rippi-isät priori Petrus Alvastralainen ja maisteri Mathias. He vakuuttuivat Birgitan pyhyydestä ja ilmestysten aitoudesta. Heidän tuellaan Birgitan ilmestyksiä alettiin kirjoittaa muistiin ja kääntää ruotsista latinaksi. Mystinen raskaus on esimerkki Birgitan pyhistä performansseista , joiden avulla hän vakuutti muut ihmiset erikoislaadustaan. Ihminen saattoi tulla virallisesti pyhäksi vasta kuolemansa jälkeen. Mutta Birgittaa alettiin pitää elävänä pyhimyksenä eli hänet nähtiin pyhänä jo hänen eläessään. Elävän pyhän asema ei ollut vakaa, yksikin virheliike saattoi kääntää kunnioituksen ivaksi. Birgitta tasapainoili elävän pyhän asemassa ja hänen oli vakuutettava ihmiset kerta toisensa jälkeen kutsumuksensa vilpittömyydestä. Kriitikkojakin riitti. Birgitta välitti ilmestyksillään tietoa ihmisten sieluntilasta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja jopa ratkaisun Englannin ja Ranskan väliseen sotaan. Valta näkyi konkreettisissa tilanteissa, joissa Birgitta pyrki vaikuttamaan ihmisten elämään ja muuttamaan heidän käytöstään. Hän onnistui hyvin, häntä kuunneltiin ja häneltä kysyttiin usein neuvoa. Birgitta ei toiminut yksin, vaan hänellä oli laaja ystävä- ja asiantuntijajoukko apuna. Hän oli vahvasti tietoinen siitä, etteivät tieto ja tahto pelkästään riittäneet sanoman perille viemiseen, vaan tarvittiin myös taitoa saada sanoma perille.