Tutkimusetiikka ja tutkimusympäristön normit

According to some scientists it is not useful to integrate ethics into research practices. Their claim is that only unethical persons have ethical problems and because of this we must accept ethical misbehaviour as a phenomenon typical of human society. In the present study the argument that the moral personality of scientists explains ethical problems in science is questioned; in addition, the focus is shifted from individuals to the level of the research environment. The question asked is whether the research environment somehow contributes to research ethics violations. To answer this question the focus was turned towards the research environment norms. The aim of the study was to investigate whether or not these norms are consistent with the norms of research ethics, so that it would be possible to evaluate if the research environment supports scientists in their task of meeting the ethical standards of scientific research. In the study the research environment was examined in three parts. The first deals with society especially Finnish society as a research environment. The second deals with the autonomous science institution as a research environment, while the third deals with scientific society (working according to scientific criteria) as a research environment. The conceptual analysis method was used. This means that various normative arguments were analysed, the primary assumptions behind them were recognized, and the acceptability of normative claims was evaluated according to their consistency. The results of the study do not support the claim that ethical violations in science could be satisfactorily explained by referring only to the personal qualities of scientists. The research environment can limit the freedom to follow the ethical principles of science, it can prevent scientists from handling ethical problems openly and from integrating ethical norms effectively into research practices. The norms of research environment are often implicit but nevertheless influence scientific practices. Further, the results indicate that handling ethical questions should be a part of scientific training.

Toisen maailmansodan jälkeen yhteiskunta, poliitikot ja tiedeyhteisö ovat keskustelleet tieteen etiikasta. Yksi keskeinen osa tätä keskustelua ovat tutkimuksen tekoon liittyvät eettiset kysymykset eli tutkimusetiikka. Tiedemaailma on puhunut 1980-luvun lopusta asti tarpeesta kytkeä tutkimuseettinen koulutus osaksi tieteellistä koulutusta. Tutkimusetiikan tunnustetun tarpeen ja koulutustarjonnan välillä vallitsee kuitenkin kautta tiedemaailman voimakas epäsuhta. Yhtenä keskeisistä perusteluista olla välittämättä tutkimusetiikasta on väite, jonka mukaan tutkijoiden eettiset ongelmat johtuvat yksilöiden luonteesta ja sen moraalisista heikkouksista. Tässä tutkimuksessa kysytään, voidaanko eettisten väärinkäytösten syynä pitää yksinomaan yksilöiden moraalista persoonaa, vai vaikuttaako tutkijoiden toimintaympäristö jollain tapaa epäeettisen toiminnan ilmenemiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä, millaisen normatiivisen kokonaisuuden tutkijoiden toimintaympäristö eli tutkimusympäristö muodostaa. Tarkastelujen kohteena ovat yhteiskunnan ja tutkijoiden välinen suhde, tiedeinstituution ja tutkijoiden välinen suhde sekä tieteen metodin ja tutkijoiden välinen suhde. Tutkimuksessa tunnistetaan ja analysoidaan tutkimustyöhön vaikuttavia normeja ja selvitetään, onko tutkijoiden edes halutessaan mahdollista toimia tutkimuksen eettisten periaatteiden mukaisella tavalla. Tutkimustulokset osoittavat, että tutkimuseettinen koulutus tulisi kytkeä osaksi tieteellistä koulutusta. Tutkimuseettiset ongelmat eivät selity tyhjentävästi yksilöpsykologisilla syillä, vaan tutkijan toimintaympäristö on tutkimuksen eettisten laatutavoitteiden kannalta ristiriitainen.